ROHKEA OTE JOHTAMISEEN
OLIVIA NUMMINEN
esh, TtT, post doc-tutkija,
Turun yliopisto hoitotieteen laitos
HELENA LEINO-KILPI
esh, ThT, professsori,
Turun yliopisto hoitotieteen laitos
NOORA GUSTAFSSON
sh, TtK, TtM-opiskelija,
Turun yliopisto hoitotieteen laitos
Moraalista rohkeutta
hoitotyön johtoon
Moraalisen rohkeuden juuret ovat Aristoteleen hyve-etiikassa, sen ajatuksissa ihmisen moraalisuudesta.
Hoitotyöntekijät kohtaavat päivittäin
työssään eettisiä ongelmia ja joutuvat
siksi myös osallistumaan eettiseen päätöksentekoon.
katsomallaan tavalla on todettu aiheuttavan
hoitotyöntekijöille moraalisista kuormitusta.
8 Pro terveys
Näitä klassisia arvoja tarvitaan joka päivä. Hoitotyössä moraalinen rohkeus voidaan
määritellä kyvyksi rationaalisesti puolustaa ammatillisia eettisiä arvoja ja toimia niiden mukaan.
Tilanteiden, joissa hoitotyöntekijä
ei voi toimia eettisesti oikeaksi
Tästä on seurauksena monenlaisia
MIKSI MORAALISTA
ROHKEUTTA
TARVITAAN?
kielteisiä oireita, joskus
jopa ammatin vaihtaminen.
Hoitotyöntekijöiden kokemaa
moraalista kuormitusta
on tutkittu maailmanlaajuisesti ja
se on tunnistettu yleiseksi ongelmaksi.
Mutta ei riitä, että ongelma tiedostetaan
ja annetaan tilanteen jatkua, vaan olisi
löydettävä ratkaisuja ja menetelmiä sen
lievittämiseksi. Tässä hoitotyön johtajilla
on merkittävä rooli.
On tiedostettu, että moraalinen kuormitus
ei koske ainoastaan hoitotyötekijöitä
vaan myös muita terveysalan ammattikuntia.
Siksi olisi luotava mahdollisuuksia
ammattikuntien väliseen yhteiseen keskusteluun
aiheesta. Hoitotyöntekijöille
tulisi myös vahvemmin luoda mahdollisuuksia
osallistua organisaationsa toimintaan,
esimerkiksi eettisiin toimikuntiin.
Olisi järjestettävä aiheeseen liittyvää
koulutusta ja kehitettävä interventioita ja
muita tukitoimia kuormituksen lieventämiseksi.
On myös tuotu esiin, että hoitotyöntekijöiden
tulisi tarkastella muitakin hoitotyön
etiikkaan liittyviä käsitteitä ja lisätä
näin ymmärrystään ammattikunnan
moraalisesta liikkumatilasta, joka ei rakennu
ainoastaan hoitotyöntekijää kuormittavista
tekijöistä. Olisi kiinnitettävä
huomio hoitotyöntekijöiden moraaliseen
käytökseen, sekä tutkittava ja tuettava
hoitotyöntekijöiden eettistä päätöksentekoa
edistäviä toimia. Tässä
yhteydessä on huomion ja
tutkimuksen kohteeksi nostettu
moraalisen rohkeuden
käsite yhtenä keinona laajentaa hoitohenkilökunnan
moraalista liikkumatilaa
ja tarjota yksi mahdollisuus lieventää
moraalista kuormitusta sekä pyrkiä ylläpitämään
hoitotyöntekijöiden moraalista
integriteettiä.
Moraalisen rohkeuden juurilla
Moraalisen rohkeuden juuret ovat aristoteelisessa
hyve-etiikassa ja Aristoteleen
ajatuksissa ihmisen moraalisuudesta, jossa
painottui myös moraalinen toiminta. Moraalinen
rohkeus määritellään yksilön kyvyksi
pysyä oikeana pitämissään eettisissä
periaatteissaan, vaikka niihin kohdistuisi
vastustusta tai halveksuntaa. Moraalisesti
rohkea yksilö kykenee voittamaan rohkeutta
vaativaan tilanteeseen liittyvän pelon
ja kestämään toiminnasta seuraavan mahdollisen
kielteisen palautteen.
Hoitotyössä moraalinen rohkeus voidaan
yleisesti määritellä hoitajan kyvyksi
rationaalisesti puolustaa ammatillisia
eettisiä arvoja ja toimia niiden mukaisesti
huolimatta toiminnasta aiheutuvista
mahdollisista tai todellista
epäsuotuisista seurauksista.
Hyve-eettisestä näkökulmasta
moraalinen rohkeus näin ollen
edellyttää harkintaa ja ajattelua,
sitoutumista ammatillisiin arvoihin
ja periaatteisiin, mutta
myös niiden mukaista toimintaa
ja toimintaan liittyvää
riskinottoa.
Moraalisesti rohkea
hoitotyön johtaja
Moraalista rohkeutta pidetään
arvokkaana ihmisen luonteenominaisuutena.
Sitä tarvitaan kaikilla
elämän alueilla ja hoitotyössä kaikilla
hoidon tasoilla. Erityisesti se
korostuu hoitotyön johtajan ominaisuutena.
Moraalisesti rohkea johtajuus
edellyttää korkeaa eettistä kompetenssia,
ts. tietoa etiikasta,
rationaalisen päättelyn
taitoa, halua tehdä eettisiä
päätöksiä ja johtaa eettisissä
kysymyksissä. Rohkealla
johtajalla on oltava eettistä
herkkyyttä havaita eettisesti
ristiriitaisia tilanteita.
Hän ottaa ongelmalli