Pro terveys 15
KIRJALLISUUTTA
Bochatay N, Bajwa N, Cullati S, Muller-
Juge V, Blondon K, Perron N, Maitre F,
Vu N, Kim S, Savoldelli G, Hudelson
P & Nendaz M. 2017. A multilevel
analysis of professional conflicts in health
care teams: Insight for future training.
Academic Medicine 92(11), 84-92.
Kvist T, Mäntynen R, Turunen H,
Partanen P, Miettinen M & Wolf G.A
& Vehviläinen-Julkunen K. 2013. How
magnetic are finnish hospitals measured
by transformational leadership and empirical
quality outcomes. Journal of Nursing
Management 21(1), 152-164.
Lappi T, 2018. Konfliktit ja niiden ratkaiseminen
työyhteisössä: osastonhoitajien
haastattelututkimus. Itä-Suomen yliopisto.
Hoitotieteen laitos. Pro gradu -tutkielmat.
http://epublications.uef.fi/pub/urn_
nbn_fi_uef-20180583/urn_nbn_fi_uef-
20180583.pdf
Munir F, Nielsen K, Garde A, Albertsen
K & Carneiro I. 2012. Mediating the
effects of work-life conflict between transformational
leadership and health-care
worker`s job satisfaction and psychological
wellbeing. Journal of Nursing
Management 20(4), 512-521.
Pehrman T. 2012. Paremmin puhumalla.
Restoratiivinen työyhteisösovittelu.
Lapin yliopisto. Kasvatustieteiden
tiedekunta. Väitöskirja. http://lauda.
ulapland.fi/bitstream/handle/
10024/61666/Pehrman_Timo.
pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Porter-O`Grady T & Malloch K. 2011.
Quantum leadership. Advancing innovation,
transforming health care. 3. painos.
Jones & Bartlett
oma esimerkillinen toiminta ja läsnäolo
työyhteisössä nähtiin keskeisinä
keinoina konfliktien ennaltaehkäisyssä.
Henkilöstön kollegiaalinen toiminta yhdessä
sovittujen linjausten mukaisesti
ja henkilöstön aktiivinen osallistuminen
työyhteisön toimintaan, esimerkiksi
päätöksentekoon ja toiminnan
suunnitteluun, arvioitiin vähentävän
konflikteja. Osastonhoitajat toivat esille
tiedonkulun ja työyhteisön avoimen
vuorovaikutuksen merkitystä konfliktien
ennaltaehkäisemisessä. Selkeä tehtävä
ja vastuunjako ja uusien työntekijöiden
riittävä perehdyttäminen nähtiin
myös konflikteja ennaltaehkäisevänä
keinona. Henkilöstön tasapuolinen ja
oikeudenmukainen kohtelu eri tilanteissa,
kuten työnjaossa ja yhteisöllisessä
työvuorosuunnittelussa vähensi
konflikteja.
Osastonhoitajat näkivät tärkeänä
syntyneiden konfliktien aktiivisen ja
ripeän ratkaisemisen. Osastonhoitajat
kannustivat henkilöstöä omatoimisuuteen
konfliktien ratkaisemisessa ja
olivat tarvittaessa henkilöstön tukena.
Konfliktit ratkaistiin keskustellen
asianosaisten kanssa tai keskustellen
yksittäisen asianomaisen kanssa.
Osastonhoitajien näkemysten mukaan
konfliktien ratkaiseminen parantaa
työilmapiiriä ja kehittää työyhteisön
toimintaa sekä vahvistaa organisaation
vetovoimaisuutta.
VÄITÖS
TtM Pia Liljamo
Kliinisen ja hallinnollisen
hoitotiedon vastaavuus.
Hoitotiedon luotettavuus ja
rakenteisen hoitokertomustiedon
toisiokäytön mahdollisuudet
hoitoisuuden määrittämisessä.
Itä-Suomen yliopisto, sosiaali- ja
terveydenhuollon tietohallinto, 2018
Rakenteisessa muodossa kirjattua hoitotietoa
voidaan hyödyntää potilaan hoitoisuuden
arvioinnissa, osoittaa TtM Pia Liljamon väitöstutkimus.
Tutkimuksessa havaittiin, että rakenteisesti
kirjatun hoitotiedon määrä oli yhteydessä
potilaan hoidon vaativuuteen. Mitä enemmän
potilaalle oli kirjattu hoidon tarpeita ja hoitotyön
toimintoja sitä vaativampihoitoisesta potilaasta
oli kyse.
Kaikilla hoitotyön sisältöalueilla tulos ei ollut
kuitenkaan näin selkeä. Tutkimuksen perusteella
hoitajat kirjaavat selvästi enemmän potilaan
hoidon toteutusta kuin potilaan hoidon tarpeita.
Potilaan hoitoon tai jatkohoitoon liittyvää ohjaamista
ja emotionaalista tukea kirjataan hyvin
niukasti. Hoitajat kuitenkin arvioivat kyseiset
sisältöalueet usein vaativimmaksi hoitotyön
osa-alueeksi. Tässä oli selkeä ristiriita hoitokertomusmerkintöjen
määrän ja hoitoisuuden
vaativuustason välillä.
Liljamo yhdisti tutkimuksessaan hoitajien
rakenteisesti FinCC-luokituksen avulla kirjattua
hoitokertomustietoa sekä OPCq-hoitoisuusluokitustietoa
ja vertasi näiden tietokokonaisuuksien
vastaavuutta. Tutkimuksen perusteella hoitoisuusluokitusten
kokonaisluotettavuus on hyvä,
mutta niiden eri osa-alueilla on luotettavuudessa
puutteita. Väitöstutkimuksessa suositellaan menetelmän
ja luokituksen sisällön kehittämistä.
Hoitohenkilöstö kirjaa potilaiden hoidosta
runsaasti tietoa sähköisiin potilastietojärjestelmiin.
Kiinnostus potilastietojärjestelmiin kertyvän
hoitotiedon hyödyntämisestä muussa kuin tiedon
ensisijaisessa tarkoituksessa on lisääntynyt,
mutta potilastietojärjestelmiin tallennetun tiedon
toisiokäytöstä on vielä vähän näyttöä.
Hoitohenkilöstön päivittäiset hoitokertomusmerkinnät
ja potilaan hoitoisuuden arviointi
hoitoisuusluokitusmittarilla ovat kaksi erillistä
toiminta- ja tietoprosessia, joiden yhdistämisen
mahdollisuuksia Liljamo tutkimuksessaan selvitti.
Tietojärjestelmien tulisikin kehittää siten, että
potilaskertomukseen tallennettua tietoa voidaan
tulevaisuudessa hyödyntää tiedon toissijaisissa
tarkoituksissa.
OSASTONHOITAJAT
NÄKIVÄT TÄRKEÄNÄ
SYNTYNEIDEN
KONFLIKTIEN
AKTIIVISEN JA RIPEÄN
RATKAISEMISEN.
ISTOCKPHOTO
/urn_