Pro terveys 11
jastamiseen (Avanic 2016.) Joissakin terveydenhuollon
organisaatioissa saattaa
olla väärinkäytösten paljastamiseen toimintaohjeita,
mutta systemaattinen järjestelmä
puuttuu.
Whistleblowing-prosessi jatkuu kolmanteen
vaiheeseen, mikäli väärinkäytösten
paljastamisesta koituu seurauksia paljastajalle.
Seuraukset voivat olla positiivisia
kuten kiittäminen (Pohjanoksa ym. 2017)
tai negatiivisia, kuten syrjintää esimiehen
ja kollegoiden taholta. Seurauksia saattaa
aiheutua myös paljastajan läheisille, työyhteisölle
tai organisaatiolle. Negatiivisten
seurausten pelossa väärinkäytösten esiin
tuominen saattaa olla usealle ammattilaiselle
vaikeaa. (Jackson ym. 2014.)
Väärinkäytökset paljastetaan
usein lähiesimiehelle
Hoitotyön johtaja on keskeinen ja korostuu
whistleblowing-prosessissa. Esimerkiksi
suomalaisessa tutkimuksessa epäillyt
ja havaitut väärinkäytökset paljastettiin
useimmiten lähiesimiehelle (Pohjanoksa
ym. 2017).
Hoitotyön johtaja voi myös ennaltaehkäistä
väärinkäytöksiä toimimalla esimerkkinä,
asettamalla eettiset reunaehdot
toiminnalle (Ikola-Norrbacka 2010), edistämällä
näyttöön perustuvaa toimintaa
(Lunden ym. 2017) ja ylläpitämällä korkeaa
eettistä tasoa yksikössään (Poikkeus
ym. 2018).
Whistleblowing-prosessissa hoitotyön
johtajaa säätelevät johtajan lakisääteiset
vastuut ja velvollisuudet, lait potilaan asemasta
ja oikeuksista sekä terveydenhuollon
ammattilaisista turvaavat asiakkaita
ja potilaita väärinkäytöksiltä. Työturvallisuuslaki
puolestaan turvaa työntekijöiden
hyvinvointia ja turvallisuutta väärinkäytöksiltä
sekä niiden paljastamisen seurauksilta.
Hoitotyön johtajan toimintaa ohjaavat
lakien lisäksi myös eettiset ohjeet.
Hoitotyön johtajien eettisiä ohjeita on
kehitetty sekä kansallisesti (Taja 2014)
että kansainvälisesti (NHS 2002). Johtajia
sitovat osaltaan myös heidän perusammattinsa
eettiset ohjeet, kuten sairaanhoitajilla
(International Council of Nurses, ICN
EPÄILLYT (N = 267) JA HAVAITUT (N = 257) VÄÄRINKÄYTÖKSET
(Muokattu Pohjanoksa 2016, s. 36)
Potilaan hoidon laiminlyönti
Potilaan epäasiallinen kohtelu
Potilaaseen kohdistuva fyysinen väkivalta
Epäpätevän henkilökunnan palkkaaminen
Työpaikkakiusaaminen
Alkoholin väärinkäyttö
Lääkkeiden väärinkäyttö
Lääkkeiden varastaminen
2012). Eettisten ohjeiden mukaan johtaja
suojaa asiakkaiden ja potilaiden koskemattomuutta
ja yksityisyyttä väärinkäytöksiltä
sekä edistää heidän hyvinvointiaan (ICN
2012). Eettiset ohjeet velvoittavat myös
hoitotyön johtajaa luomaan työyhteisön,
jossa potilaiden ja henkilöstön hyvinvointi
ja eettisesti tietoinen kulttuuri edistyy sekä
edistää työntekijöiden mahdollisuuksia
toimia eettisesti tavoitellulla tavalla (ICN
2012) eli paljastamalla väärinkäytökset.
VÄÄRINKÄYTÖKSET VAIHTELEVAT
POTILAAN EPÄASIALLISESTA
KOHTELUSTA TAI
JOPA LYÖMISESTÄ TYÖPAIKKAKIUSAAMISEEN
TAI LÄÄKKEIDEN
VÄÄRINKÄYTTÖÖN.
Hoitotyön johtajalla on mahdollisuus
puuttua hänelle paljastettuihin väärinkäytöksiin
avoimesti ja siten edistää työyhteisön
eettistä kulttuuria (Ikola-Norrbacka
2010). Työyhteisön kulttuurin edistäminen
ja väärinkäytösten selvittäminen edellyttää
johtajalta yksilöllisiä vahvuuksia,
kuten moraalista rohkeutta toimia omien
arvojensa sekä eettisten ohjeiden mukaan
(Numminen ym. 2016). Hoitotyön johtajalla
on useita keinoja eettisesti rehellisen
ja avoimen ilmapiirin edistämiseen. Näitä
keinoja ovat esimerkiksi säännöllinen keskustelu
yhteisistä toimintatavoista ja säännöistä
sekä työntekijöiden kannustaminen
avoimeen kommunikaatioon ja eettiseen
keskusteluun (Nursing & Midwifery Council,
NMC 2015).
Selvittely ja ennaltaehkäisy
Väärinkäytösten selvittäminen alkaa, kun
hoitotyön johtaja on vastaanottanut hänelle
tehdyn paljastuksen. Väärinkäytösten
selvittämistä on tutkittu hoitotyön johtajan
näkökulmasta (Jackson ym. 2013) ja lisäksi
eri yhdistyksillä ja organisaatioilla on
selvittämiseen laadittu ohjeistuksia (esim.
Tehy 2018). Hoitotyön johtaja aloittaa väärinkäytösten
selvittämisen hahmottamalla,
mitä väärinkäytöksiä on mahdollisesti
tapahtunut ja arvioimalla pystytäänkö ne
selvittämään organisaation sisällä vai tarvitaanko
siihen ulkopuolista asiantuntijuutta
(Near & Miceli 1985). Tukea ja neuvoja
KUVIO 2.
0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 %
Epäillyt
Havaitut