perehdytyksessä, säännöllisesti työpaikkakokouksissa
ja kehityskeskusteluissa
sekä pitää päihdeohjelma kaikkien työntekijöiden
luettavissa. (Dittman 2008,
Koivikko 2014.)
Koko työyhteisölle tarvitaan säännöllistä
koulutusta päihderiippuvuudesta,
jotta sen merkit ja luonne tunnistetaan
sekä saadaan varmuutta varhaiseen
puuttumiseen (Cares ym. 2015). Kun
päihderiippuvuus ymmärretään sairautena,
nähdään kollega vertaisena, joka
tarvitsee apua (Miller 2015). Puheeksi
ottaminen avun tarjoamisena madaltaa
toimisen kynnystä ja luo pohjan myötätuntoiselle
välittämiselle (Bettinardi-
Angres & Bologeorges 2011).
Päihdeongelmaisen työntekijän tulee
voida itse hakea apua mahdollisimman
varhain. Työntekijällä on oikeus hakeutua
esimerkiksi työterveyshuoltoon työkyvyn
arvioimiseksi ja edistämiseksi (Työterveyslaitos).
Tämän voi estää paljastumisen
pelko ja häpeä sekä ammatinharjoittamisoikeuden
menettämisen uhka. Avun
hakemista voidaan tukea kouluttamalla
koko työyhteisöä siitä, miten hakea apua
päihdeongelmaan luotettavasti. (Cares
ym. 2015.)
Yhteistyö ja koulutus tarpeen
Hoitotyöntekijöiden päihdeongelmatilanteissa
tarvitaan kollegojen ja esimiesten
yhteistyötä tilanteen havaitsemiseksi ja
hoitamiseksi. Tarvitaan koulutusta puheeksi
ottamiseen ja asian käsittelyyn.
Työpaikan protokollat ohjaavat toimintaa.
Päihteiden käytöstään huolestuneella
työntekijällä tulee olla mahdollisuus
Pro terveys 25
Kollega huomaa ensimmäisenä
Työkaveri on usein ensimmäinen joka
huomaa päihdeongelman ja on siten
avainasemassa tilanteen tunnistamisessa
(Bettinardi-Angres & Bologeorges 2011).
Työkäyttäytymisen muutokset ja työkyvyn
heikkeneminen voivat nostaa epäilyksen
työntekijän päihteiden käytöstä. Kemiallisesta
riippuvuudesta vihjeen voivat
antaa muutokset fyysisessä tai psyykkisessä
voinnissa sekä työkäyttäytymisessä
(Taulukko 1).
Kun kollegan työkykyisyys, myös
ilman selvää päihteiden käytön osoittamista,
herättää huolta, on toimittava.
Jokaisella työntekijällä on velvollisuus
huolehtia omasta ja toisten turvallisuudesta
sekä terveydestä. Kokemuksensa,
työnantajalta saamansa koulutuksen ja
ammattitaitonsa mukaisesti vaaraa aiheuttava
tekijä tulee poistaa ja viipymättä
ilmoittaa tästä esimiehelle. (TtL 2002,
19§.) Kollegan päihdeongelmatilanteessa
myös huoli potilasturvallisuudesta ja
hoidon eettisyydestä ohjaa ottamaan asian
puheeksi joko asianomaisen tai esimiehen
kanssa (vrt. Sairaanhoitajan eettiset
ohjeet). Selvä toimintamalli, jonka avulla
voidaan luottamuksellisesti kertoa tilanteesta,
auttaa asian eteenpäin viemisessä
(Monroe & Kenaga 2011).
Koulutuksella rohkeutta
ja valmiuksia toimia
Kansainvälisen kirjallisuuden mukaan
sairaanhoitajien päihdeongelmatilanteissa
esimiesten ja kollegojen tieto päihderiippuvuudesta
ja sen vaikutuksesta
työkykyyn nousee tärkeäksi. Samoin puheeksi
ottamisen ja hoitoonohjauksen taito.
(Horton-Deutsch ym. 2011, Cadiz ym.
2015, Kunyk 2015.)
Jokaisella työntekijällä tulisi olla osaamista
toteuttaa työpaikan päihdeohjelmaa
ja toimintaohjeita päihdeongelmatilanteessa
(Servodidio 2011). Päihteiden
vaikutus työkykyyn ja ongelmatilanteiden
toimintaperiaatteet on hyvä kerrata
säännöllisesti esimieskoulutuksissa.
Esimiehen tulee käsitellä työpaikan
päihdeasioita uuden työntekijän kanssa
KEMIALLISEN RIIPPUVUUDEN
MERKKEJÄ TYÖPAIKALLA
• syrjään vetäytyminen työporukasta
• säännölliset tai pitkittyneet tauot
• lisääntyneet tai selittämättömät
poissaolot tai myöhästymiset
• tekosyyt ongelmille
• työkyvyn asteittainen heikkeneminen
• toistuva narkoottisten lääkeaineiden
suurempi kirjaaminen tai hävittämi-
nen kuin muilla
• sopimattomat lääkevalinnat tai
annokset potilaille
• potilaiden valitukset riittämättömästä
kivun lievityksestä
• kohtuuttoman pitkät ajat lääkkeen-
käsittelyssä
• mielialan vaihtelut
• muistamattomuus, sekavuus,
keskittymiskyvyn puute
• epärehellisyys
• vapina, hikoilu
• selkeät merkit alkoholin tai
huumeiden käytöstä (esim. alkoholin
haju)
• liiallinen päihtyminen sosiaalisissa
tilanteissa
• toistuvat työpaikanvaihdokset
• mieltymys työvuoroihin, joissa
vähemmän valvontaa ja enemmän
pääsyä lääkkeisiin
• halu työskennellä ylitöissä tai
ekstravuoroissa
• pienet tai suuret pupillit/ lasinen
katse
• nukkuminen epäsopiviin aikoihin tai
hyperaktiivinen käyttäytyminen
• suhteet reseptiä määrääviin
lääkäreihin
• epätäydellistä kirjausta,
työtoiminnan virheitä
Mukaillen: Bettinardi-Angres K & Bologeorges S. 2011.
Journal of Nursing Regulation 2(2), 13.
TAULUKKO 1.
hakeutua hoitoon luotettavasti.
LÄHTEITÄ: Bettinardi-Angres K & Bologeorges S. 2011.
Addressing Chemically Dependent Colleagues. Journal of
Nursing Regulation. 2 (2), 10-17.
Koivikko A. (toim.) 2014. Terveydenhuoltopalvelujen työsuojelu
– ja kehittämisopas. Työturvallisuuskeskus TTK.
Suikki M. 2018. Sairaanhoitajien epäammatillinen toiminta
ja ammatinharjoittamisoikeuksiin puuttuminen. Havaintorungon
kehittäminen ja testaaminen asiakirja-aineistolla. Pro
gradu-tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta.
Hoitotieteen laitos. viitattu 20.10.2018 http://urn.
fi/urn:nbn:fi:uef-20180629
Koko lähdeluettelo kirjoittajalta. +358 50 3777 977
/urn