Raimo Palokoski saavutti upeasti veteraanien
SM-kultaa.
KEILAAJA | 45
Monessa mukana
Raimo Palokoski on jo tuttu kasvo keilahalleilta.
Aktiivisen keilaamisen ohessa Raimo on
pitkään toiminut SKL:n eri luottamustehtävissä
ja tällä hetkellä hän toimii liittohallituksen
varapuheenjohtajana. Aina positiivisesti elämään
suhtautuva Raimo kertoo tässä hieman
matkastaan tähän päivään.
Miten ja missä löysit keilailun elämääsi?
– Pikkuveli Tero jallitti Raision keilahalliin
kokeilemaan ja sillä tiellä ollaan. Vuosi oli
1996.
Minkä ikäisenä aloit kilpailla?
– Olin aloittaessani keilailun juuri täyttänyt
45 vuotta. Kilpailemaan aloitin aika pian,
ehkä 46- vuotiaana.
Missä vaiheessa sinusta rupesi tuntumaan,
että voisit pärjätä lajissa?
– Olin onnekas, kun ymmärsin heti ilmoittautua
Raisioon alkeiskurssille. Kurssin jälkeen
olin jo varma, että tämä on minun lajini.
Valmentajasi matkalla huipulle?
– Alkeiskurssin vetäjät Martti Evesti ja
Antti Tommila antoivat hyvät pohjatiedot ja
-taidot.
Matkan varrella on ollut hyviä valmentajia;
Veikko Hautala, Jouni Setälä, Juha Maja ja
olen nähnyt unta voitosta. Sain ensin jännittää
alkukilpailussa jo, että riittääkö tulos finaaliin.
Nyt finaalissa olin jo seitsemännen huonon
sarjan jälkeen putoamassa pois mitaleilta, mutta
sain kasattua itseni viimeiseen sarjaan. Sen
verran olen kokemusta saanut senioripeleistä,
että olen niissä monesti saanut hyvän viimeisen
sarjan. Nyt se tänään sitten riitti. Lähden
veteraanien PM-kisoihin, mikä oli tavoitteeni
jo alun alkaen. Tämä oli paras yksittäinen pelini
kahteen vuoteen. Konsterin Samilta sain
pallon, joka sopi tähän olosuhteeseen. Kaiken
kaikkiaan tämä oli hieno tapahtuma alusta loppuun.
Hyvällä mielellä olen ja keilaan itseni ja
toisten iloksi. Terveisiä kaikille keilaajille, että
älkää antako periksi. Tämä on kaikille mahdollista,
Raimo kertoi palkintojenjaon jälkeen.
Tytti Vainikalle toinen SM-kulta
Sunnuntaina pelattiin naisten loppukilpailu.
Toista Suomen mestaruuttaan hakenut Tytti
Vainikka pelasi kahdeksan sarjaa tasaisen
varmasti. Viime vuonna kultamitalin voittanut
PoTan Maila Virtanen haastoi Tyttiä loppuun
saakka, mutta kolmannen sarjan heikko
152 pisteen sarja koitui lopulta Mailan toisen
peräkkäisen mestaruuden esteeksi. Eurajoen
YdKen Pirkko Pursimon kaksi isoa sarjaa
riitti nostamaan hänet pronssille.
Toisessa sarjassa koettiin ikävä tapahtuma,
kun Lappeenrannan XCOM-keilaseuraa
edustava Mervi Mäkitalo kaatui vauhtiradalla
loukaten olkapäänsä ja joutuen keskeyttämään
kilpailun. Pikaisen lääkärissäkäynnin tuloksena
oli, että olkapäässä todettiin murtuma, joka
vaati leikkaushoitoa. Mervi seurasi kaikesta
huolimatta pelit katsomossa loppuun saakka.
Palkintojenjaon jälkeen haastateltavaksi
istui tyytyväisen oloinen keilaaja.
– Tämä oli toinen mestaruuteni. Voitin ensimmäisen
Seinäjoella toissa vuonna. Finaalin
alkuun olin aivan jumissa, mutta sitten rupesi
kulkemaan. En seurannut yhtään muiden pelejä.
Pelaan yleensä itseäni enkä muita vastaan.
Yritän keskittyä vain omaan peliini. Radat olivat
täällä Raumalla hyvät pelata. Tietty pieniä
eroja oli. Medium-olosuhde sopi minun pelitavalleni
hyvin, Tytti Vainikka kertoi.
Joukkuekulta Euran kvartetille
Joukkuekultaan keilasi Euran GS:n kvartetti
Arto Mäkilä, Antti Toivola, Seppo Kataja ja
Tauno Sved. Hopealle sijoittui Kuopion Rojjaas
ja pronssille Valkeakosken Walki Team.
Parikilpailusta kirkkaimmat mitalit matkasivat
Valkeakoskelle Walki Teamin Rauli Heikkisen
ja Aarne Tuominiemen mukana. Kuopion Rojjaas
vei hopeat ja Euran GS pronssit. Naisten
parimestariksi keilasivat Kauhajoen KJK:n
Terttu Kohtanen ja Aila Koivisto. Tornion
Saagat otti hopeaa ja viimeisellä viikolla mitalin
arvoisesti keilannut Raision Nasevat pronssia.
Järjestelyt saivat paljon ansaittua kiitosta
pelaajilta. Kiitos Rauman Keilailuliitolle ja
keilahallin henkilökunnalle isosta urakasta.
nykyään päälle katselee Sami Konsteri. Minua
ympäröi suuri joukko nuoria huippukeilaajia
joiden kanssa keilaamisesta keskustelusta
on suurta apua. Esimerkkeinä Eliisa Hiltunen
ja Henry Laine. Piritta Majan asuessa Turussa
seurasin hänen harjoitteluaan ja keskustelin
paljon hänenkin kanssaan keilailutekniikasta.
Haluan mainita myös Kuortaneella käymäni
perusvalmentajakurssin, josta on ollut suuri
hyöty omaan keilaamiseen.
Miten olet rytmittänyt keilailun elämääsi
esim. työsi ohella?
– Ollessani vielä työelämässä, minulla oli
paljon kokouksia iltaisin, joten pääsin päivällä
harjoittelemaan. Keilailu sopi välillä stressaavankin
isännöitsijän työn vastapainoksi. Onhan
keilailu niin haastavaa ja kuitenkin mukavaa,
että kyllä siinä työasiat unohtuvat.
Seuraavat tavoitteesi keilaajana?
– Jatkan uraani ruutu kerrallaan. Harjoittelen
ja kilpailen säännöllisesti. En tavoittele
enää mitään suurta, mutta kokemuksesta tiedän,
että sille, joka ei kurkota kuuta taivaalta,
vaan osaa elää hetkessä ja tekee sen minkä
osaa huolellisesti ja tunnollisesti tulee jonain
päivänä menestystä.
”Terveisiä kaikille keilaajille, että älkää antako
periksi. Tämä on kaikille mahdollista”.