
Mielikuvia
40 | KEILAAJA
Joukkue, yksilö
vai yksilönä joukkueessa?
Suomi on tuhansien järvien maa ja keilailun saralla
tuhansien kilpailuiden maa. Kilpailut kehittävät
pelaajaa ja opettavat monia asioita, joita pelkästään
harjoittelemalla ei voi oppia. Välillä uuden opitun
siirtäminen kilpailuihin on vaikeaa, ja sekin opeteltava taito.
Meillä kilpailukulttuuri opitaan nopeasti ja siihen on helppo
lähteä mukaan. Uusi keilaaja voi tulla peruskurssin, kavereiden
tai vanhempien kautta hallille ja aloittaa harrastamisen,
kilpaileminen tulee usein nopeasti kuvioihin.
Ennen keilasimme paljonkin erilaisia joukkueturnauksia
ja muistini mukaan isompia oli 5-6 kaudessa. Nyt
kaikki kilpailut ovat
pääsääntöisesti henkilökohtaisia,
joissa
jaetaan rahaa sekä
tasoituksia. SMliigaa
pelattiin 16
joukkueen sarjana, ja siinä meni viikonloput aamusta iltaan.
Erityisesti iso ja mahtava Tornados-turnaus on jäänyt
upeana mieleeni, varsinkin kun sitä pelattiin ilman
tasoituksia ja 5-miesjoukkuein. Se oli pienen kaupungin
pojalle isompi odotus kuin joulu, ja siihen valmistauduttiin
huolella, koska välillä sai pelata turnauksessa Ruotsin
maajoukkuepelaajia ja tietysti kotimaan idoleitaan vastaan.
Nykyään varmaan monienkin muuttuneiden asioiden
vuoksi joukkuekilpailuja ei enää ole, liittomyllykin elää
omaa henkiinjäämistaisteluaan. Mutta miksi kaiken pitäisi
loppua? Yksi iso syy on varmaan raha ja aktiivikilpailijoiden
väheneminen. Eikö myös juuri tämän vuoksi voisi
kokeilla keskitettyjä joukkueturnauksia, saaden kilpailijat
motivoitumaan uudestaan mielettömään lajiimme ja sen
hienoihin pelimuotoihin?
Kuten alussa kerroin, kilpailuja on paljon henkilökohtaisella
tasolla. Nyt uudet keilaajat tarkastelevat palkintoja
ja tasoituksia, monesti jopa ennen kuin ovat ehtineet edes
kunnolla aloittamaan keilailua. Tämä on yksi syy, miksi
hienosta lajistamme moni lopettaa helposti, kun ei voitakaan
rahaa, vaikka on muutaman tunnin harjoitellut ja
tasoitukset pienenevät. Pääsääntöisesti normaali harrastajalle
tämän pitäisi olla mukava laji, jonka ainakin pitäisi
tuoda mielihyvää muun elämän ohella, kuten kaikkien
liikuntaharrastusten.
Onneksi meillä on vielä SM-liiga, jossa joukkuepeliä
pelataan ja toivottavasti jatkossa vielä useampana viikonloppuna.
Hienoa on myös huomata, että nuorisomaajoukkueen
pelaajamme ovat hyvin nykyään joukkueissaan esillä.
Siinä mielessä suuntaus on liigassa oikea, kun niistä vielä
tehdään isompia tapahtumia yleisölle ja pelaajille, niin
hyvä tulee. Livestreemaus on hyvä alku tähän suuntaan.
Maajoukkueessa kaikki pelit ovat käytännössä joukkuepelejä.
Kilpailet sitten henkilökohtaista, pari-, trio- tai
joukkueosiota, on sinulla aina vähintään oman maan pelaaja
parina sekä valmentaja vierellä pyrkimässä auttamaan
sinua huipputuloksiin. Tämä vaatii kokemusta erilaiseen
tekemiseen, mihin on kotoisissa kilpailuissa totuttu, koska
tietoa pyritään enemmän jakamaan joukkueen kesken parhaaksi
näkemällämme tavalla. Itsensä likoon laittaminen
joukkueen eteen ja tuen ottaminen voi olla outoa, ja sen
vuoksi kaikki eivät välttämättä saa itsestään maajoukkueessa
parastaan esille. Toiset taas ovat parhaimmillaan kyseisissä
tilanteissa, mutta niihin pitää oppia ja niitä pitää haluta.
Joukkuepelien, parikilpailujen ym. vastaavien pelien
lisäämisellä tekisimme siis Suomen tulevaisuuden keilaajille
palveluksen, samoin kuin tasoitusten ja ehkä myös
palkintojen päivittämisellä. Uskon myös suoran sosiaalisen
kanssakäymisen ajan olevan nykyään tärkeämpää, kuin,
mitä se juuri nyt on. Kyseisillä pelimuodoilla se on itsestään
selvää, eikä tarvitse lähettää viestejä tai puhelimella
kuluttaa aikaa, vaan ollaan face to face. Toisten kanssa keskusteleminen
on parasta terapiaa ja antaa paljon enemmän
kuin omassa päässä muokattu irrallinen ajatus, jonka joku
on lähettänyt tai kommentoinut ja, mistä itse tekee usein
vääriä johtopäätöksiä.
Lisää siis joukkuepelejä ja keskustelua toisten kanssa,
vaikka lisäämällä yhteisharjoituksia, jos ei kyseisiä kilpailuja
vielä ole tarjolla.
Jarmo Ahokas
Toisten kanssa keskusteleminen
antaa enemmän kuin omassa
päässä muokattu ajatus.