Nuorten urheilun harrastamisen DMSP-malli
(Côté, J., Baker, J. & Abernethy, B. 2007.
Practice and play in the development of sport
expertise. Teoksessa G. Tenenbaum &
R. C. Eklund (toim.), Handbook of Sport
Psychology.)
KEILAAJA | 27
keilailu-uransa tueksi. Tuttu Kymenlaakson
seutu jäi taakse ja vuoden verran kestänyt opiskelu
Kuusankosken lukiossa jatkui Kuortaneen
ympäristössä. Tällä hetkellä nuori mies lukeutuukin
ikäluokkansa lupaavimpiin keilaajiin.
– Lähdin Kuortaneelle, koska halusin panostaa
keilailuun määrätietoisemmin. Täällä
toiminta on ohjattua ja ammattimaisessa
valmennuksessa pääsen olemaan koko ajan
tarkkailevan silmän alla, Susiluoto avaa ajatuksiaan.
Nuorena uuteen ympäristöön muuttaneen
Simonin mielestä Kuortaneen vuodet ovat
olleet tärkeitä henkisen kasvamisen vuosia.
– Olen oppinut huolehtimaan itsestäni
paremmin ja hoitamaan omat asiani kunnolla.
Olen kasvanut ihmisenä ja yksin elämisessä,
vaikka täällä asuu myös muita samassa
asunnossa. Suurin muutos omaan tekemiseen
täällä tapahtui siinä, kun keilailutreenit ovat
aina tiettyyn aikaan päivästä. Se on opettanut
paljon. Ei voi mennä vain silloin, kun haluaa,
vaan on oltava radalla tiettyyn aikaan päivästä.
Ja keilaajana olen kehittynyt tekniikassa ja
suoritusvarmuudessa. Olen saanut täältä paljon
uusia ihmissuhteita ja tietotaitoa keilailun
saralta, hän kertoo.
Perhe on ollut hänelle tärkeä tekijä keilailun
valikoitumisessa päälajiksi. Isän, sedän
ja sisarusten esikuva keilaradoilta vaikuttivat
myös nuoren Simonin haluun uppoutua lajin
pariin. Ennen keilailuun erikoistumista
hän harrasti lapsuudessaan monipuolisesti
liikuntaa ja muita urheilulajeja. Keilailun rinnalla
kulkeneet jalkapallo ja telinevoimistelu
antoivat tulevaisuuden keilailu-uralle monipuolisen
motorisen perustan.
Vuosien kuluessa tutkijat ovatkin alkaneet
painottaa monipuolisen harrastamisen hyötyjä
urheilijan kehitykseen ja terveyteen. Yksi
tunnetuimmista monipuolisuuden puolesta
puhuvista teorioista on DMSP-malli (Developmental
Model of Sport Participation), joka
jakaantuu kolmeen ikäjaksoon ja kolmeen
erilaiseen urheilupolkuun (kuva). Polkujen
erottavina tekijöinä ovat harrastamisen laatu
ja urheilulajien määrä. Ensimmäinen polkujen
haara tapahtuu lapsuudessa 6-11 ikävuoden
aikana urheilulajeja valitessa. Tutkimuksessa
erotellaan varhaisen erikoistumisen ja monien
lajien harrastamisen reitit toisistaan. Varhaisen
erikoistumisen polussa lapsi keskittyy vain yhden
lajin harjoitteluun koko nuoruutensa ajan.
Toista reittiä kuvataan termillä ”sampling”,
jolla tarkoitetaan useiden lajien harrastamista,
monipuolista liikuntaa ja jonkinasteista
tavoitteellista harjoittelua. Monipuolisuuden
reitti haarautuu 12-15 ikävuoden kohdalla
vielä kahteen polkuun, joissa monipuolisen
liikkumisen seurauksena joko erikoistutaan
tavoitteellisesti ja määrällisesti johonkin lajiin
tai jatketaan harrastamista ilman urheilullisia
tavoitteita.
Monipuolisuuden polun myöhäisen erikoistumisen
ja varhaisen erikoistumisen polut
voivat johtaa ammattimaiseen urheilu-uraan.
Varhaisen erikoistumisen urheilu-uran epäonnistuessa
seuraukset voivat kuitenkin olla
yksilön ja yhteiskunnan kannalta toivottua
heikommat. Nuoren fyysinen terveys ja liikunnan
ilo voivat kärsiä vain yhden lajin pitkäkestoisesta
ja määrätietoisesta harjoittelusta
drop-out -ilmiön vaaniessa nuorten harrastamista.
Sen sijaan monipuolisen harrastamisen
seurauksena nuoren terveys kehittyy ja
liikuntakulttuurinen pääoma kasvaa, vaikka
ammattimaista urheilu-uraa ei syntyisikään.
Jalkapallossa on tehty useita tutkimuksia
ammattilaispelaajien lapsuuden urheilun harrastamisesta.
Tutkimustuloksissa on viitteitä
harjoittelun määrän runsauteen ja monipuoliseen
harrastamiseen. Korkeammalla tasolla
pelaavien tavoitteellinen lajiharjoittelu oli alkanut
aikaisemmin ja ollut runsaampaa kuin
alemmalla tasolla olevilla pelaajilla. Samalla
korkean tason pelaajat olivat kuitenkin harrastaneet
lapsuudessa muita lajeja jalkapallon
rinnalla.
Myös sosiaalisella lähipiirillä on suuri merkitys
urheilijan kehitykseen. Etenkin urheilijoiden
vanhemmilla, sisaruksilla ja kaveripiirillä
on suuri merkitys lajisosialisaatioon.
Vanhemmat siirtävät sosiaalista, kulttuurista ja
taloudellista pääomaa lapsilleen ja luovat näin
lajikulttuurin jatkumoa. Sisarukset toimivat
jokapäiväisinä roolimalleina, harjoituskavereina
ja kilpakumppaneina, jotka kannustavat
urheilijaa kehittymään tiedostamattakin.
Kaverit sen sijaan voivat toimia harrastuksen
>