KEILAAJA | 23
Kuuntele itseäsi ja jousta tarvittaessa
ELIISA HILTUNEN, OLET OLLUT monissa arvokilpailuissa
edustamassa maatamme. Miten
oman harjoittelusi suunnittelu ja rytmittäminen
on mahdollisesti muuttunut matkan
varrella?
– Suurin muutos harjoittelun rytmittämiseen
on varmaakin tullut sen jälkeen, kun
puolitoista vuotta sitten aloin kiertää enemmän
kilpailuja ulkomailla ja muutenkin panostaa
lajiin lähes päätoimisesti. Suunnitteleminen
on muuttunut tarkemmaksi, mutta olen myös
opetellut kuuntelemaan itseäni ja joustamaan
suunnitelman kanssa, jos se ei jostain syystä
toimikaan. Esimerkiksi viime kesänä minulla ei
ollut mahdollisuutta pitää kunnollista (esim.
6-8 viikkoa) peruskuntokautta, koska valmistauduin
heinäkuun puolivälissä keilattuihin
World Games -kilpailuihin ja sen lisäksi keilasin
neljä turnausta ulkomailla heinäkuun ja elokuun
aikana. Kilpailujen määrä ja matkustamisen
määrä vaikuttavat nykyään eniten kausiajattelun
avulla rakennettuun suunnitelmaan.
Käytätkö selkeää kausiajattelua omassa
valmistautumisessasi? Jos käytät, niin kuinka
pitkiä eri kaudet suunnilleen ovat?
– Käytän kausiajattelua kyllä, mutta viime
aikoina sitä on joutunut soveltamaan paljon.
Olen pitänyt lyhyempiä kausia ja lähinnä kilpailuun
valmistavaa ja kilpailukautta vuorotellen.
Juuri sen vuoksi, että kilpailuja on ollut niin
paljon. Toki pitää muistaa se, mitä kilpailuja
painottaa, mitkä ovat päätavoitteita ja mitkä
valmistavia kilpailuja. Kausien pituudet vaihtelevat
paljon sen mukaan, millaisia kilpailuja valmistautumiseen
kuuluu ja miten ne asettuvat
kalenteriin.
Kuinka pitkä rupeama on yksittäisiin arvokilpailuihin
valmistautuminen sinun kohdallasi?
– Ajattelisin, että se on noin pari kuukautta
tai vaihtoehtoisesti aika siitä eteenpäin, kun
joukkue kisoihin on valittu. Esimerkiksi viime
MM-kilpailuihin joukkue valittiin jo reilusti ennen
kisoja, muistaakseni kesäkuussa, kun itse
kilpailut olivat vasta marraskuussa. Varsinainen
tiiviimpi yksittäiseen arvokilpailuun valmistautuminen
on kuukaudesta kahteen kuukauteen.
Tässä tiiviimmällä tarkoitan sitä, että
tekemisessä aletaan huomioida esimerkiksi
juuri kyseisen kilpailun olosuhteita (halli, radat,
ympäristö, aikaero yms.) ja muita tekijöitä,
jotka vaikuttavat nimenomaan siihen kilpailuun.
Töitä teen koko ajan ja harjoittelen siksi,
että tulisin monipuolisemmaksi ja paremmaksi,
mutta fokus selvästi tiettyyn arvokilpailuun on
sen parin kuukauden ajan.
Voisitko kuvata esimerkin valossa joihinkin
kisoihin valmistautumisen kausiajattelun ja rytmittämisen
pohjalta?
– Otetaan vaikka ne viime vuoden Las Vegasin
MM-kilpailut. Joukkue valittiin kesäkuussa
ja valmistautuminen alkoi siitä. Pidin kolmen
viikon peruskuntokauden kesäkuussa, jonka
viimeisellä viikolla keilailu tuli harjoitteluun
mukaan, koska World Games -kisat olisivat jo
heinäkuun puolivälissä. Peruskuntokauden jälkeen
kesä oli oikeastaan kilpailujen ja kilpailuun
valmistautumisen vaihtelua, sillä kiersin tosiaan
yhteensä viisi kilpailua ulkomailla syyskuun alkuun
asti. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna
olimme joukkueen kanssa Tanskan Odensessa
valmistautumiskilpaluissa. Oikeastaan itse
MM-kilpailuihin valmistautuminen alkoi minulla
vasta sen jälkeen, koska olin koko kesän keilannut.
Pidin syyskuun ensimmäisen viikon lepoa
ja sen jälkeen alkoi MM-kilpailuihin valmistava
kausi, jota rytmitin vaihtelemalla kova-, normi-
ja kevyitä viikkoja riippuen viikon kilpailuista ja
muusta harjoittelusta. Pari viikkoa ennen MMkilpailuja
harjoittelu väheni ja jäljelle jäi vain
muutamia kilpailuja ja herkistelyä ennen kisoja.
Oletko havainnut suunnittelun ja rytmittämisen
vaikuttaneen jaksamiseesi merkittävästi?
– Olen kyllä. Varsinkin lepojaksojen lisääminen
on auttanut jaksamaan ja tuomaan
herkkyyttä kilpailusuorituksiin. Minun on
vaikea antaa itselleni lupa olla keilaamatta
pidempiä aikoja kuin pari päivää, mutta olen
huomannut, että esimerkiksi viikon tauon
pitäminen vaikuttaa mieleen positiivisesti ja
keilaamaan pääsyä odottaa innokkaammin
ja mieli on paljon virkeämpi ja terävämpi havainnoimaan
asioita tauon jälkeen. Opittuja
taitoja täytyy sulatella, jotta niistä hyötyisi
parhaiten.
Millaisia ohjeita haluaisit antaa junioreillemme,
nuorillemme ja miksei muillekin asiaan
liittyen?
– Olkaa yhtä aikaa sekä armollisia että
tiukkoja itsellenne. Kuulostaa ehkä vaikealta,
mutta kun oman tavan siihen löytää, niin sen
toimivuuden huomaa. Tehkää suunnitelmat
kunnolla ja mielellään valmentajan tai muun
tukihenkilön kanssa keskustellen, niin saatte
näkökulmaa siihen, miten valmistautuminen
kannattaa koostaa. Mielestäni kenenkään
(varsinkaan juniorin tai nuoren) ei tulisi tehdä
suunnitelmia yksin, joten pyytäkää rohkeasti
apua valmentajilta. Mutta, muistakaa myös
kuunnella itseänne ja kirjata ylös huomioita
siitä, mikä juuri sinulle toimii. Lopulta olet kuitenkin
itse vastuussa siitä, miten suunnitelmaa
toteutat ja harjoittelet.