New York Citystä ei vilinää, valoja tai volyymia
puutu. Ajoittain kaupunkia kuuleekin
kuvailtavan sanalla “overwhelming,”
mikä tuntuu osuvalta, sillä
paikan syke on ainakin näin suomensyntyiselle
ja -sieluiselle vauhdikas.
Työ Manhattanilla, koti Brooklynissä
ja menot eri puolella kaupunkia pitävät
huolen siitä, ettei kalenteriin jää liiaksi
tyhjää tilaa. Kaikkeen toki tottuu, mutta
rauhallisia ja rentoutumiseen sopivia
paikkoja saa kaupungista etsiä. Koska
tässä tapauksessa tuttu ja turvallinen
sauna olisi vaihtoehtona samalla liian
helppo (tai ennalta-arvattava) sekä vaikea
(aitoja saunoja on hankala löytää),
tarjoan hyväksi koettuna vaihtoehtona
elokuvateatterin.
Mikä tahansa leffalafka rentoutumistarkoitukseen
ei kuitenkaan kelpaa, vaan
parhaimman nautinnon suurkaupungissa
takaavat pienemmät, vähemmän
näkyvyyttä saavat, mutta paikallisten
keskuudessa suositut “independent/alternative”
teatterit. Näiden kuvakeitaiden
päätehtävänä on tarjota katsojille
laadukkaita, tarkkaan valittuja ja
korkeasti kuratoituja filmejä, ja pitää
yllä ideaa elokuvista taidemuotona. Ne
houkuttelevat yleisökseen kaikenikäisiä
leffaharrastajia peruskatsojista elokuvantekijöihin,
luovat yhteisöllisyyttä ja
tunnettavuutta markkinoimalla teatterin
vuosijäsenyyttä. Lisäksi ne järjestävät
mielenkiintoisia erikoisnäytöksiä, joiden
aikana alan asiantuntija haastattelee
yleensä joko ohjaajaa tai elokuvan
näyttelijöitä yleisön seuratessa keskustelua
aitiopaikoilta. Näistä näytöksistä
viimeisimpänä on jäänyt mieleen Kantemir
Balagovin pysäyttävän kaunis
Beanpole (2019) ja nuoren ohjaajan kyky
kuvata toisen maailmansodan jälkeistä
maailmaa ystävyyden, kirkkaiden värien
ja outouden kautta yliselittämättä
elokuvan ydintä.
Vaikka amerikkalaisessa mittakaavassa
indie-teatterit ymmärretään
budjettitulojensa valossa melko pieniksi
tekijöiksi, on niiden kulttuurinen
ja sosiaalinen merkitys mittaamatonta.
Ketjuteattereiden sijaan suosittelenkin
lämpimästi katsastamaan yhden
tai useamman seuraavista aarreaitoista:
Anthology Film Archives (East Village),
Independent Film Channel Center
(Greenwich Village), Brooklyn Academy
of Music (Fort Greene), Metrograph (Lower
East Side) ja Film Forum (Greenwich
Village).
Lempikeitaan valinta on vaikeaa, sillä
jokaisella teatterilla on oma tyylinsä,
profiilinsa ja historiansa, mutta teattereista
kenties ainutlaatuisin on listan
viimeinen. Manhattanin Villagessa sijaitseva
Film Forum avasi ovensa vuonna
1970 “as an alternative screening space
for independent films, with 50 folding
chairs, one projector and a $19,000 annual
budget”. Alkuperäisten tuolien lukumäärä
näytti tietävän jo kaukaa hyvää,
sillä Film Forum viettää tänä vuonna
50-vuotisjuhlavuottaan, työllistää 50
alan ammattijärjestöön kuuluvaa työntekijää,
ja on viimeisen parin vuoden
aikana pystynyt jopa laajentamaan toimintaansa
lisäämällä neljännen näytössalin
ja muokkaamalla tunnelmallisen
aulansa entistä kutsuvammaksi.
Jos siis jonain päivänä löydät itsesi
Manhattanilta pää pyörryksissä kaupungin
hälinästä ja katujen hulinasta,
kysy matkakumppaniltasi olisiko elävien
kuvien aika. Ja kun kaverisi utelee
“onko ihan sama mikä teatteri,” näytä
hänelle tämä artikkeli. Ja mikä parasta:
Film Forum on auki vuoden jokaisena
päivänä, joten sinne pääsee pakoon
niin kylmää kevätviimaa kuin paahtavan
kuumaa kesää… toisin sanoen, sinne
pääsee pakoon New York Cityä.
Manhattanin parhaat
indie-teatterit
TEKSTI JA KUVA: MEERIA VESALA
SAM MAGAZINE 1/20 | 41