ja Amy Klobuchar (Minnesota) ottavat
osaa asian käsittelyyn.
Joulukuun vaalitentissä Los Angelesissa
kaikki demokraattien ehdokkaat
ilmoittivat tukevansa virkasyytettä.
Edustajainhuoneessa presidenttiehdokas
Tulsi Gabbard (Havaiji) äänesti kuitenkin
tyhjää virkarikossyyteäänestyksessä.
Gabbard ei äänestänyt myöhemmin ollenkaan
koskien virkarikossyytteen managereiden
asettamista ja asian siirtämisestä
senaattiin. Alkuvuoden kuluessa
tarkentuu miten tämä tulee mahdollisesti
hallitsemaan presidentinvaalien
agendaa.
Neljän kärki
Demokraattien ehdokkaiden yhteydessä
on puhuttu puolueen siirtymisestä
vasemmalle. Real Clear Politicsin gallupin
mukaan demokraattien kärjessä
olisivat Biden, Sanders, Warren ja Pete
Buttigieg.
Warren ehdottaa presidenttiehdokkuussivustollaan
suurta rakenteellista
uudistusta ja nostaa erityiseksi kärjeksi
Washingtonin korruption. Sandersin
kampanjassa ehdotetaan kansallisen
terveydenhuolto-ohjelman (Medicare)
tarjoamista kaikille. Kampanjan slogan
”Not me. Us.” korostaa ruohonjuuritason
me-liikettä, joka on tuttu myös Sandersin
edellisestä kampanjasta.
Buttigieg on kampanjassaan painottanut
erityisesti puolueiden välistä
yhteistyötä. Hän toteaa olevansa uuden
aikakauden johtaja, joka tuo amerikkalaiset
yhteen. Bidenin mukaan taas
Yhdysvaltojen parhaat päivät ovat vielä
edessä. Hänen mukaansa Amerikka on
ennen kaikkea idea, joka pohjautuu Yhdysvaltojen
perustajakauden ajatukseen
siitä, että kaikki ovat luotu tasa-arvoisiksi.
Ehdokkailla on myös visio ulkopolitiikasta.
Warren ehdottaa ulkoministeriön
uudelleenrakentamista ja panostamista
diplomatiaan, kun taas Biden
korostaa Amerikan johtajuuden palauttamista
niin kotona kuin kansainvälisestikin.
Ehdokkaita yhdistävät teemat
yleisesti ottaen liittyvät oikeudenmukaisuuteen
esimerkiksi ympäristön, rodun
tai sukupuolen suhteen sekä keskiluokkaan
liittyvät kysymykset. Demokraattien
ehdokas valitaan Milwaukeessa
Wisconsinissa heinäkuussa.
Vaalikartta suosii demokraatteja
Amerikkalainen filosori Mark Lilla on
pohtinut paljon huomiota saaneessa kirjassaan
The Once and Future Liberal: After
Identity Politics (2017) demokraattien
vaikeutta edustaa erilaisia vähemmistöjä
ja samalla voittaa vaaleja. Demokraatit
ovat kuitenkin menestyneet sitten 2016
vaalien. Välivaaleissa puolue saavutti
edustajainhuoneen enemmistön noin 40
paikalla. Demokraatit onnistuivat kääntämään
myös Arizonan toisen senaattoripaikan,
kun Kyrsten Sinema valittiin
senaattoriksi republikaanisenaattori Jeff
Flaken siirryttyä eläkkeelle.
Vuonna 2020 vaaleissa valitaan myös
edustajat kongressiin. Kiinnostavaa on,
säilyykö demokraattien edustajainhuoneen
enemmistö ja onko puolueella
mahdollisuus senaatin enemmistöön.
Vaalikartta suosii tällä hetkellä enemmän
demokraatteja (12 demokraatti-
ja 23 republikaanisenaattoria ehdolla),
mutta iso osa ehdolla olevista republikaanisenaattoreista
on alueilta, jotka
Trump voitti vuonna 2016. Tilanne on
tällä hetkellä senaatissa 53-47 republikaanien
hyväksi. The Cook Political
Reportin mukaan kolme republikaanien
paikkaa olisi ”toss up” eli avoimia toiselle
puolueelle voittaa (Arizona, Colorado
ja Maine) sekä demokraateilla yksi
(Alabama).
Miten demokraatit pystyvät haastamaan
republikaanit esimerkiksi ruostevyöhykkeellä
ottaen huomioon, että
Yhdysvalloissa presidentinvaaleja ei
voiteta yksinkertaisesti äänimäärällä
vaan valitsijamiesten määrällä? Ja toisaalta,
kuka ehdokkaista saa aktivoitua
äänestäjät? Esimerkiksi kuudennessa
demokraattien vaaliväittelyssä senaattori
Klobuchar kuvasi itseään sydänmaiden
demokraatiksi (”heartland democrat”).
Monien demokraattiehdokkaiden kampanjoissa
toistuukin huoli suurkaupunkien
ulkopuolisista alueista (”rural America”).
Demokraattien parissa kysymys
kuulukin lopulta, kuka ehdolla olevista
ehdokkaista pystyy yhdistämään demokraatit
ja saamaan takaisin viime vaaleissa
menetettyjä ääniä.
Äänestäjäkunta muutoksessa
Vuoden 2020 ja tulevien vaalien kannalta
merkittävää on ehdokkaiden lisäksi myös
äänestämiseen liittyvät proseduurit sekä
äänestäjäkunta niin presidentin kuin
kongressin vaaleissa. Korkein oikeus on
hiljattain ottanut kantaa vaalipiirien jakoon
puolueita hyödyttävästi (niin kutsuttuun
Gerrymandering-käytäntöön)
esimerkiksi Michiganissa, jonka presidentti
Trump käänsi republikaaneille
2016 vaaleissa.
Pew Researchin tammikuussa 2019
julkaistun katsauksen mukaan vuoden
2020 vaaleissa äänestävät ovat uniikki
joukko monella tapaa. Tutkimuksen
mukaan vaalikelpoisista äänestäjistä
yksi kolmasosa on ei-valkoisia sekä yksi
kymmenesosa z-sukupolven edustajia.
Selvityksessä huomautetaan myös,
että yksi pitkän tähtäimen trendi on
äänioikeutettujen ikääntyminen.
Vaalivuosi on vasta alussa ja kuten
tavallista, Yhdysvaltojen presidentti selviää
lopullisesti vaalipäivänä 3.11.2020.
Anna Kronlund on yhteiskuntatieteiden
tohtori. Kronlundin tutkimusintresseihin
lukeutuvat Yhdysvaltojen kongressi ja ulkopolitiikka
sekä tieteen ”poliittisuus” yhdysvaltalaisissa
poliittisissa keskusteluissa.
Artikkeli on kirjoitettu 19.1.2020.
Ehdokkaat tutuksi vaalikirjojen kautta
Demokraattien presidenttiehdokkaisiin voi tutustua tarkemmin esimerkiksi
lukemalla ”vaalikirjoja” kuten Bernie Sandersin Our Revolution. A Future
to Believe in (2017), Elizabeth Warrenin This Fight Is Our Fight: The Battle to
Save America’s Middle Class (2017) tai Joe Bidenin kirjoittaman Promise Me,
Dad: A Year of Hope, Hardship, and Purpose (2017). Myös Pete Buttigiegilta on
ilmestynyt kirja vaalivuoden alla Shortest Way Home: One Mayor’s Challenge
and a Model for America’s Future (2019).
18 | SAM MAGAZINE 1/20