Vaikka ikävä tulee joskus istumaan olkapäälle, minun
pitää ajatella, että nyt on aikani elää ja kokea. Tämä
on sitä elämää.
Istun viimein lentokoneessa. Hyvästi, Pohjois-Karjalan
ikimetsät, järvet, marjat ja naapurin mies, joka
lenkkeilee koiran kanssa kalja kädessä. Hyvästi, kaunis
Suomi. Ehkä palaan joskus takaisin ja tervehdin
naapurin miestä ja koiraa niin kuin ennen vanhaan ja
kumpikin ajattelemme, ettei mikään ole muuttunut,
vaikka kaikki on muuttunut.
Ensiaskeleet
Ensiaskeleeni Los Angelesissa ovat jännittäviä. Los Angelesissa
on nyt talvi ja vaikka päivällä on +20C, kaupoissa
myydään pipoja. Kaikilla on omat autot, koska
julkinen liikenne ei ole hyvä. En ymmärrä kaasuliesiä ja
meinaan polttaa hihat aina kattilaa nostaessani. Oven
lukkoon laittamiseen menee aikaa.
Totuttelen juttelemaan asiakaspalvelutilanteissa.
Ajattelin, että olemalla vähäsanainen, en vie kenenkään
työaikaa. Kuitenkin juttelemalla niitä näitä asiakaspalvelija
tuntee olonsa arvostetuksi. Kaupassa vähän
hävettää, kun minulla on seteleitä enkä muista mikä
on mikä, kun ne ovat kaikki samanvärisiä ja -kokoisia.
Kassaneiti pyörittelee päätään ja huokaisee, mutta saan
hänet hymyilemään, kun kerron, että olen muuttanut
Suomesta ja kaikki on vielä uutta. Hän sanoo, että tulen
rakastamaan Los Angelesia ja toivottaa tervetulleeksi.
Minusta tuntuu kuin olisin ensimmäisellä luokalla
koulussa. Ihan kuin olisin saanut mahdollisuudet aloittaa
elämän ihan alusta.
Hymyilemällä kaikki ovet aukeavat ja sitten ei tarvitse
kuin olla oma itsensä. Se, mitä olen parhaimmillani.
Se rohkea tyttö!
Hymyilemällä kaikki ovet
aukeavat ja sitten ei tarvitse
kuin olla oma itsensä.
SAM MAGAZINE 1/20 | 21