UUSI KOLUMNI
Elämää Amerikassa on takana jo viisi kuukautta. Tam-mikuussa
tajusin, että olen muuttanut pois Suomesta
ja hetken tunsin seisovani täysin tyhjän päällä. Ensi-askeleet
alkoivat kuitenkin rivakasti.
Ensin vuokrasimme asunnon, joka on meidän en-simmäinen
yhteinen koti. Opin heti, että ilman luotto-korttihistoriaa
täällä on hankala vuokrata asuntoa tai
tehdä kaasusopimusta. Mieheni on kaksoiskansalainen
ja hänellä on hyvä luottohistoria, joten asiat hoituivat
ongelmitta. Kodin sisustaminen sujui myös helpos-ti.
Ihan loppumetreillä väittelimme lampun paikasta,
mutta koska miehelläni oli paremmat perustelut, hän
voitti tilanteen.
Amerikkalaista ystävällisyyttä
Amerikkalaisen kodin uutuudet ovat vaatineet opette-lua.
Keittiön tuuletinta operoidaan kaasulieden päällä
olevasta mikrosta. Uunissa on fahrenheitit, mittanau-hassa
tuumat ja ruokaohjeissa cupit. Melkein kaikki
kierrätettävä roska laitetaan samaan astiaan, biojätteen
kierrätystä ei ole. Saunan sijasta menemme asunto-kompleksimme
ulkotiloissa olevaan kuumaan paljuun,
jacuzziin (joka on tällä hetkellä käyttökiellossa). Olen
opetellut small talk-alkeet ja uuden lauseen ”Have a
good one!”, jonka voi sanoa koska vaan.
Los Angelesissa ihmiset ovat yleisesti ystävällisiä
ja auttavaisia. Jään juttelemaan kenen tahansa kanssa
missä tahansa ja mistä tahansa. Höpöttelen ventovie-raan
kanssa pihalla ohi kävellessä, kodittoman kanssa
rappusissa, samaan tahtiin kävelevän kanssa kotimat-kalla
ja hississä.
Jos kerron keskustelukumppanilleni ajatelleeni me-neväni
tänään katsomaan pyörää kaupasta, amerikkalai-nen
uusi tuttavani juoksee hakemaan kynän ja paperia
ja kirjoittaa minulle listan lähellä olevista pyöräkau-poista,
©NICO HARTIKAINEN
osoitteiden kanssa tietysti. Vaikka kaikki tieto
on Googlessa, miksei sitä voisi antaa myös paperilla?
Seison paperi kourassa ja ihmettelen tätä ystävällisyyttä.
Pohdin, mitä olen tehnyt ansaitakseni ystävälli-syyttä?
Eihän henkilö edes tunne minua. Mieleeni tuli
yksi kauan sitten katsomani nuorten sarja Netflixissä,
jossa puhuttiin anteeksi antamisesta. Siinä sanottiin,
että ”anteeksi antamisessa ei ole kyse siitä, mitä joku
ansaitsee”. Ehkä ystävällisyydessäkään ei ole kyse siitä
ansaitsenko sitä. Jos me kaikki olisimme ystävällisiä,
maailma olisi varmasti paljon parempi paikka elää.
Aktiviinen treenaaja
Löysin sopivan kävelymatkan päästä kotoamme thai-nyrkkeilysalin,
jonne tein kolmen kuukauden sopi-muksen.
Tämä oli ensimmäinen sopimus, jonka tein
ihan itsenäisesti. Allekirjoituksen laittaminen paperiin
tuntui kuin olisin voittanut ensimmäisen palkinnon.
Kävin alkuvuodesta treenaamassa uudella salilla viisi
kertaa viikossa ja opin pikkuhiljaa ihmisten nimiä ja
he muistivat minun nimeni. Nyt treenaan kotioloissa ja
odotan innolla, että pääsen taas takaisin salille.
Vaikka amerikkalaiset ovat superystävällisiä, en ole
ystävystynyt vielä kenenkään kanssa. Ystävystyminen
vaatii aikaa, ymmärrän sen. Treenisali kuitenkin huo-mioi
minut yllättäen ja löysin kuvani heidän someka-navaltaan.
Kuvan alla oli kiitos siitä, että olen tuonut
positiivista energiaa tunneille. Se lämmitti mieltäni
kovasti. Vaikka en usein ymmärrä tunnilla annettu-ja
treeniohjeita, meillä on ainakin joku yhteinen kieli,
meissä oleva energia!
Onnekkaita ja kiitollisia
Korona on ollut nyt jo pitkään maailmanlaajuinen pan-demia
ja meidän asuntolakompleksissamme yhteiset
Pohjois-Karjalasta
Los Angelesiin
Niina Myller muutti Pohjois-Karjalasta Los Angelesiin joulukuussa 2019. Saamme seurata hänen ensiaskeleitaan uudessa kaupungissa
koko vuoden. Myller on tehnyt työuransa elokuva-ja tv-alalla, EU-projekteissa ja luovien alojen yritysten kehittäjänä. Hän on myös
intohimoinen kamppailu-urheilija. Niinan menoa voi seurata Instagramissa @niinacarita-nimellä ja www.niinacarita.com-blogissa.
38 | SAM MAGAZINE 2/20
/www.niinacarita.com-blogissa
