Luottamus viranomaisiin kriisitilanteessa
KORONAPANDEMIA on nostanut valtion roolin Yhdysval-loissa
poikkeuksellisen merkittäväksi. Viimeksi se on
ollut vastaavalla tasolla toisen maailmansodan aikana.
Pearl Harbor sai Yhdysvallat liittymään sotaan vuon-na
1941. Kongressi antoi presidentille sotatilavaltuudet.
Teollisuus alistettiin tuottamaan sotatarvikkeita ja ko-ko
maan talous pantiin palvelemaan sodan tavoitetta,
voittoa vihollisesta.
Tällä kertaa vastassa on näkymätön vihollinen. Voit-to
siitä on pakko saada, mutta kukaan ei tiedä kauan-ko
sen saavuttaminen kestää. Kenties siihen asti, kun
viruksen torjuva rokote on saatu käyttöön. Huhtikuun
lopulla tätä kirjoittaessani rokotteen valmistumisesta
ei ole tietoa.
Maat ovat ryhtyneet viruksen torjuntaan eri keinoin.
Kaikille ei sovi sama lähestymistapa. Eroihin vaikut-tavat
muun muassa erilaiset käsitykset julkisen vallan
roolista kansalaisten elämän ohjailussa. Ihmisten luot-tamus
julkisen vallan kykyyn säännellä yhteiskunnan
toimintoja ja viime kädessä yksilön elämää vaihtelevat
suuresti kulttuurista riippuen.
Aasiassa ajatellaan kollektiivisemmin kuin yksilöl-lisyyttä
korostavissa länsimaissa. Kiinan, Taiwanin ja
Singaporen menettelyt COVID-19 -pandemian torjun-nassa
eivät olisi sellaisinaan toteutettavissa Yhdysval-loissa
tai Euroopassa.
Euroopassa Ruotsi on noussut esiin maana, jossa
joukkoimmuniteetin nopea saavuttaminen on halli-tuksen
valitsema linja. Kuolonuhrien määrä suhteessa
väestöön on kymmenkertainen Suomeen verrattuna.
Valitun linjan lopputulos nähdään vasta ajan myötä.
Miksi Ruotsi pystyy vetämään ainakin näennäises-ti
uhkarohkeata linjaa? Vastaus liittynee ruotsalaisten
historian kuluessa kehittämään voimakkaaseen luotta-mukseen
poliittisiin päättäjiin - ja näiden myötä julkisen
vallan legitimiteettiin, hyväksyttävyyteen. Kansankoti
olemme me, ajattelee ruotsalaisten enemmistö. Ruotsi
on saanut kehittää yhteiskuntaansa rauhassa parisataa
vuotta. Suomen lähihistoria taas sisältää runsaasti kon-flikteja.
”Siperia on opettanut” suomalaisia olemaan
varuillaan. Kriisitilanteessa haetaan nopeitä ratkaisuja.
”Management by perkele” korvaa diskuteeraamisen.
Yhdysvaltojen perustamisvaiheen historiasta löy-tyvät
ainekset syvään epäluuloon valtiovaltaa kohtaan.
USA:n itsenäisyysjulistus ja perustuslaki syntyivät va-pautta
Englannin kruunun otteesta hakeneiden johtajien
kynistä. Patrik Henry lausui ”Give me liberty or give me
death!” jo vuotta ennen itsenäisyysjulistusta. Vapau-den
kaipuu ja yksilön oikeuksien korostus ovat olleet
aina amerikkalaisen poliittisen filosofian johtolankoja.
COVID-19 on johtanut paradoksaalisesti tilanteeseen,
jossa konservatiivinen hallinto toteuttaa juuri sellai-sia
ratkaisuja, joita se ennen kriisiä vastusti jyrkästi.
Kansalaisille maksetaan ”kansalaispalkkaa” (stimulus
checks) ja heille tarjotaan mahdollisuutta maksuttomiin
virustesteihin ja -hoitoon. Likviditeettiongelmiin jou-tuneille
pienyrityksille annetaan lainoja, joita voidaan
antaa anteeksi, kun ne käytetään työvoimakustannus-ten
maksuun (Paycheck Protection Program). Tiettyjen
alojen suuryhtiöitä, joiden ei haluta kaatuvan (”too big
to fail”), tullaan kansallistamaan. Kun maan talous on
romahtamassa, ideologiat ovat joutuneet romukoppaan.
Yksilötasolla amerikkalaiset näyttävät hyväksyvän
terveysviranomaisten johdolla kehitetyt rajoitukset
yksilönvapauksiin. Tosin on nähtävissä ääriainesten
provosoimaa liikehdintää rajoitusten vastustamiseksi.
Toivokaamme maltin ja terveen järjen voittavan.
Kolumni on kirjoitettu huhtikuun lopulla 2020.
Tapani Kaskeala on ekonomistin koulutuksen saanut kansainvälisen rahoituksen ja kaupan tuntija. Ennen eläköitymis-tään
hän työskenteli Lontoossa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokunnan jäsenenä. Kaskeala tarkkailee
maailmaa ja erityisesti Yhdysvaltoja nyt Floridasta käsin, jossa hänen vaimonsa Mia Hagman toimii suomalaisen seu-rakunnan
pastorina.
KOLUMNI
SAM MAGAZINE 2/20 | 19