Amerikkalainen
yhtenäisyys on myytti
HUHTIKUUSSA KORONAKRIISIN viidennen viikon aikana
amerikkalaiset katselivat televisioistaan varainkeruu-konserttia,
jossa julkisuuden henkilö toisensa jälkeen
toisteli rohkaisevasti: Hang in there. We will get through
this. We’re all in this together.
Kuinka yhtenäisiä amerikkalaisten kokemukset kui-tenkaan
ovat? Pandemian alkuvaiheessa toisteltiin,
kuinka virus on vaarallinen ihan kaikille. Kaikkien on
tehtävä osansa, jotta kansa pysyy turvassa. Kuitenkin
virus on jo nyt osoittanut, kuinka eriarvoisia amerik-kalaiset
ovat keskenään.
On totta, että virus ei erityisemmin valikoi kohdet-taan.
Sen kohde kuitenkin elää yhteiskunnassa, joka on
ihmisen rakentama ja muokkaama. Esimerkit ympäri
maata osoittavat, etteivät viruksen tai sen torjunnan
vaikutukset ole amerikkalaisille yhtenäiset.
Haavoittuvassa asemassa
Ennätysmäärä amerikkalaisia on ilmoittautunut työt-tömäksi
maaliskuun puolenvälin jälkeen. Ruoka-avun
tarve on suuri ja leipäjonot ovat monessa osavaltiossa
pidempiä kuin koskaan. Lomautusten ja irtisanomisten
ohessa suuryritykset lahjoittavat rahaa hyväntekeväi-syyteen,
jolla pyritään lisäämään ruoka-apua. Se auttaa
hetkellisesti, mutta ylläpitää tilannetta, jossa miljoonat
amerikkalaiset ovat jatkossakin haavoittuvaisessa ase-massa
alhaisen minimipalkan vuoksi. Jo ennen kriisiä
uutisoitiin, että 40 prosentilla amerikkalaisista ei ole
varaa hoitaa 400 dollarin yllättävää menoa.
Kun osa amerikkalaisista pystyy jatkamaan työnte-koaan
suositusten mukaisesti kotoa käsin, kriisin aika-na
olennaisiksi määritellyt työntekijät ovat joutuneet
jatkamaan töitään kodin ulkopuolella. Heitä ovat esi-merkiksi
hoiva- ja pelastustehtävien parissa työsken-televät,
ruokakauppojen myyjät ja ruokalähetit, sekä
monet maatiloilla työtä tekevät paperittomat siirtolaiset.
Hataralla pohjalla
Viruksen edetessä on selvinnyt, että koronavirus on
erityisen vaarallinen niille, joilla on jo olemassa olevia
terveysongelmia, kuten astmaa tai sydän- ja verisuo-nitauteja
– tilastoissa musta väestö on niissä yliedus-
tettuna. Se joh-tuu
vuosisatojen
segregoivasta po-litiikasta,
jonka seu-rauksena
valtaosin val-koinen
väestö elää alueilla,
joissa on paremmat ruokakaupat, koulut, ja ulkoilu-mahdollisuudet
sekä parempi ilmanlaatu ja tervey-denhuolto.
Kun koronaviruksen takia kehotetaan käyttämään
julkisilla paikoilla kasvomaskia, Amerikan musta vä-estö
tietää, että heille maskin pitäminen voi johtaa
ongelmiin virkavallan kanssa. Samaan aikaan äärioi-keiston
masinoimat aseistetut valkoiset mielenosoit-tajat
vaativat koronarajoitteiden poistoa ja liikkuvat
avoimesti kaduilla.
Miten tästä eteenpäin? Kriisien hetkellä kansal-lisvaltiot
tukeutuvat yhtenäisyyteen. Amerikkalainen
yhtenäiskulttuuri on usein vahvimmillaan, kun maata
uhkaa todellinen tai näennäinen ulkopuolinen uhka. Ko-ronaviruksen
aiheuttama kriisi on kuitenkin erilainen:
se tuntuu vain tekevän näkyvämmäksi sen, miten ha-taralle
pohjalle amerikkalaisuus tänä päivänä rakentuu.
Uudenlainen amerikkalaisuus?
Amerikkalaisuutta on kannatellut myytti siitä, että
maassa on mahdollista päästä kovalla työnteolla kiinni
unelmiinsa. Nyt koronakriisi tuntuu osoittavan ame-rikkalaisille,
että välttämättä työntekokaan ei tarjoa
turvaa kovassa paikassa.
Kun amerikkalaisuuden rakennelmaa kritisoidaan,
puhuja leimataan usein antipatrioottiseksi. Sellaisiksi
nimitettiin aikoinaan myös suomalaiset siirtolaiset, joi-den
poliittinen aktivismi kaivosten huonojen työolojen
vuoksi johti pahimmillaan maasta karkottamiseen. Jos et
viihdy maailman parhaassa maassa, ole hyvä ja poistu.
Kenties koronakriisi on jonkun uuden alku. Paluu
normaaliin kun tarkoittaisi sitä, että edelleenkin iso
osa amerikkalaisista rajattaisiin maan vetovoimaan
kuuluvien mahdollisuuksien ja yltäkylläisyyden ulko-puolelle.
Siksi kriisi on myös mahdollisuus synnyttää
uudenlaisia amerikkalaisuuksia.
Laura Kihlström on tohtorikoulutettava (sociocultural/medical anthropology) ja kansanterveystieteen opiskelija (MPH,
Maternal and Child Health) University of South Floridassa. Kihlström taustoittaa kuluvan vuoden kolumneissaan Yh-dysvaltojen
presidentin vaalivuoden teemoja, amerikkalaista yhteiskuntaa ja äänestäjäkuntaa. Kolumni on kirjoitettu
24.4.2020.
UUSI KOLUMNI
SAM MAGAZINE 2/20 | 33