TARVITSEN PALJON TARVITSEN VÄHÄN EN TARVITSE LAINKAAN
Jokin muu kuntoutus 1 2 22
Ammatillinen uudelleenkoulutus 7 15 78
Työkokeilu sekä lisäkoulutusta toiseen tehtävään 5 19 77
Työkokeilu työpaikalla toiseen tehtävään 4 16 80
Työpaikalla järjestetty työkykyä ylläpitävä toiminta 9 36 55
Työkyvyn ja kuntoutusmahdollisuuksien selvittely 16 31 54
Työkykyä tukeva kuntoutusohjelma tai -kurssi 17 35 48
Sairauden tai vamman haittoja lievittävä kuntoutus 16 34 50
(lääkinnällinen kuntoutus)
Iso osa vastaajista ei kokenut tarvetta ammatilliselle kuntoutukselle. Hie-man
kuntoutuksen muodosta riippuen 48 %–80 % vastaajista koki, ettei
tarvinnut ko. kuntoutusmuotoa lainkaan (Kuva 2.).
Työssä olevista 41 prosenttia ei ollut osallistunut mihinkään lääkin-nälliseen
tai ammatilliseen kuntoutukseen. Heistä 83 prosenttia oli oman
arvionsa mukaan täysin työkykyisiä ja 17 prosenttia osittain työkykyisiä.
Työssä olevista yli puolet (55 %) ei myöskään käyttänyt työterveys-huoltoa
MS-tautiin liittyvissä asioissa. Satunnaisesti työterveyshuoltoa
käyttäviä oli lähes kolmannes (30 %) ja aktiivisesti käyttäviä 15 prosenttia.
POHDINTA
Suurin osa tämän tutkimuksen vastaajista (59 %) oli vielä työelämässä
mukana. Niistä vastaajista, jotka eivät enää olleet työelämässä, suurin
osa oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Suurimmalla osalla tämän tutkimuk-sen
työssä olevista vastaajista MS-taudin oireet olivat lieviä tai he olivat
oireettomia. Taudin etenevästä luonteesta huolimatta sairastuneiden toi-minta-
ja työkyky voi pysyä pitkiä aikoja ennallaan ja alentunut toimin-takyky
myös usein parantuu pahenemisvaiheiden jälkeen (Vates, 2016).
Työssä olevat MS-tautia sairastavat kokivat tarvitsevansa eniten ennalta
ehkäiseviä toimia, kuten työkykyä tukevaa kuntoutusta, työkyvyn ja kun-toutusmahdollisuuksien
selvittelyä tai työpaikalla järjestettävää työky-kyä
ylläpitävää toimintaa, tukemaan työssä selviytymistä. Ammatillises-sa
kuntoutuksessa oli ollut vain pieni osa vastaajista eikä kiinnostus am-matillista
kuntoutusta kohtaan ollut kovin suurta. Kaiken kaikkiaan työssä
olevat MS-tautia sairastavat eivät juuri kokeneet tarvitsevansa ammatil-lista
kuntoutusta, joten he näyttäisivät sijoittuneen sellaisiin tehtäviin, jois-ta
he selvisivät oireista huolimatta. Työtehtävät ovat täten olleet sairau-teen
nähden sopivia jo ennen sairastumista tai siirtymät sopivampiin teh-täviin
ovat tapahtuneet normaalin urakehityksen kautta ilman tukitoimia.
Syyt siihen, että ammatillista kuntoutusta ei käytetä tai että siitä ei olla
kiinnostuneita, voivat olla moninaisia. Kevan tutkimusten mukaan kuntou-tuksen
oikea-aikaisuus on yksi keskeinen tekijä kuntoutumisen onnistumi-sen
kannalta. Ammatillisen kuntoutuksen selvittely pitäisi aloittaa jo siinä
vaiheessa, kun henkilöllä on työkyvyttömyyden uhka, eli noin viisi vuotta
aikaisemmin kuin olisi aika hakea esim. osatyökyvyttömyyseläkettä. Toi-saalta
ammatillisen kuntoutuksen houkuttavuutta voi vähentää myös vii-me
vuosien huono työllisyystilanne ja pelko työttömyydestä tai siitä, että
ammatillisen kuntoutuksen jälkeen joutuukin epämieluisiin tai matalapalk-kaisempiin
tehtäviin.
Ammatillinen kuntoutus näyttäisi tuottavan hyviä tuloksia erityises-ti
silloin, kun sitä toteutetaan yhteistyössä työpaikan ja työterveyshuollon
kanssa, totesivat Järvikoski, Härkäpää ja Gould tutkimuksessaan 2012.
Työterveyshuollon tärkeä tehtävä on ohjata/tukea työntekijää tarkoituk-senmukaiseen
kuntoutukseen hakeutumisessa. Tämän tutkimuksen vas-taajat
eivät kuitenkaan juuri käyttäneet työterveyshuoltoa MS-tautiin liit-tyvissä
asioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työterveyshuollol-la
ei ole välttämättä ollut edes mahdollisuuksia tavoittaa näitä henkilöitä.
Toisaalta tämän tutkimuksen vastaajat eivät myöskään ilmaisseet kovin-kaan
voimakasta kiinnostusta ammatillista kuntoutusta kohtaan, mikä voi
tietysti johtua myös siitä, että ei tunneta erilaisia ammatillisen kuntoutuksen
vaihtoehtoja mutta myös siitä, että ne koetaan vääränlaisiksi tukitoimiksi.
Työn tekeminen lisää henkilön hyvinvointia, mahdollistaa paremman
toimeentulon ja kasvattaa eläkettä. Pitkäaikaissairaan ja vammaisenhen-kilön
työllistymiseen tai työssä jatkamiseen tarvitaan usein oikeita keinoja.
Ammatillisen kuntoutuksen lisäksi erilaiset apuvälineet ja mukauttamisrat-kaisut,
kuten esimerkiksi työn organisointiin, työvälineisiin, työpisteeseen,
esteettömyyteen tai työmatkaan liittyvät asiat lisäävät työntekijän hyvin-vointia.
MS-tautiin liittyvä kustannus on yhden henkilön kohdalla suunnil-leen
47 000 euroa vuodessa ja heidän vuotuiset kokonaiskustannukset
nousevat 330 miljoonaan euroon. Suurin kustannuserä yhteiskunnalle
on työikäisten ennenaikaisesta työkyvyttömyydestä aiheutunut tuotan-nonmenetys.
Yhteiskunnalle aiheutuvia kuluja voitaisiin keventää vaikut-tamalla
MS-taudin etenemiseen ja kiinnittämällä huomiota tautiin sairas-tuneiden
työssä selviytymiseen. Samalla mahdollistettaisiin yksilöiden oi-keus
jatkaa työelämässä vakavasta sairaudesta huolimatta. Jotta kuntou-tus
toimisi optimaalisesti, tarvittaisiin tiiviimpää yhteistyötä työterveyshuol-lon,
erikoissairaanhoidon ja työnantajan välillä tukemaan MS-tautiin sai-rastuneiden
työssä selviytymistä.
Artikkeli pohjautuu Marianne Vahan pro gradu -tutkielmaan, joka
käsittelee MS-tautia sairastavien työelämää. Tutkielma julkaistaan syk-syn
2017 aikana Neuroliiton tutkimusraporttisarjassa.
Marianne Vaha
Sairaanhoitaja, Kasvatustieteiden yo
Marju Teinikivi
VTM, Neuroliiton työllisyyspalveluiden erikoissuunnittelija
Minna Kyttälä
FT, dosentti, yliopistonlehtori
Lähteet ja viitteet: www.stthl.fi
KUVA 2. Kuntoutuksen tarve työssä olevilla (%)
8 Työterveyshoitaja 4/17
/www.stthl.fi