ulos ikkunasta. ”Istuskelen mieluummin
ulkosalla, sillä ruohikkoon ei kerry pölyä”,
hän kuvaa sisustus- ja siivousfilosofiaansa.
Ruokaa Thoreau sai kasvimaasta,
jossa hän viljeli muun muassa papua,
perunaa, maissia ja herneitä. Kaupasta
hän osti lähinnä riisiä ja leipää varten
jauhoja. Juomaksi riitti vesi. Tarjolla oli
myös luonnonantimia, kuten marjoja,
kastanjoita ja kalaa. Thoreau tuli siihen
tulokseen, ettei ruoan hankkiminen
ollut kovinkaan vaikeaa ja kevyelläkin
ruokavaliolla pysyi terveenä. ”Epäilijät
kyselevät toisinaan, luulenko voivani elää
pelkällä kasvisruoalla”, Thoreau kirjoittaa,
”ja iskeäkseni asian ytimeen (asian ydin on
nimenomaan usko) olen ottanut tavakseni
vastata heille, että pystyn elämään vaikka
pahvinauloilla.”
Entäpä sitten vaatteet? Thoreaun
mielestä niiden tuli olla ennen kaikkea
mukavat ja kantajansa näköiset. Muotivirtauksista
ja persoonattomista tehdastuotteista
hän ei välittänyt. ”Varokaa
kaikkia pyrkimyksiä, jotka edellyttävät uusia
vaatteita”, Thoreau varoittaa kirjassaan.
Parasta olisi ottaa mallia luonnosta ja
vaihtaa pukua vasta elämän käännekohdissa,
kuten käärme luodessaan nahkansa
tai perhonen ”riisuessaan oman
matomaisen takkinsa”.
Yksinkertaista ja elä hetkessä
Jos Thoreaun sanoman pitäisi sisällyttää
yhteen sanaan, se olisi: yksinkertaista.
Hän luki suurimmaksi taidokseen kyvyn
tyytyä vähään ja nauttia luonnon tarkkailun
tarjoamasta rajattomasta rikkaudesta.
Sadan tai tuhannen asian sijasta
ihmisen tulisi keskittyä yhteen tai
kahteen – ja rakastaa totuutta, seurata
omaa polkuaan. ”Myy vaatteesi ja pidä
ajatuksesi”, Thoreau neuvoo. ”Ainakin
tämän opin kokeilullani: jos ihminen etenee
luottavaisesti unelmiensa suuntaan ja pyrkii
elämään elämäänsä niiden mukaisesti, hän
saavuttaa menestystä, jota ei arkisempina
hetkinään olisi osannut odottaakaan.”
Thoreaun kirjassa toistuvat myös
sellaiset sanat kuin aamu, uudistuminen
ja jatkuva hereillä olo. Yksi syy hänen
metsäkokeilulleen oli päästä näkemään
kevään tulo. Thoreau ihaili luonnon villeyttä
ja viattomuutta, sitä samaa hetkessä
elämistä, joka meille kaikille on
ominaista vielä lapsina. Samasta syystä
hän lopulta lähti pois metsästä: koska
oli tullut aika astua uuteen elämänvaiheeseen.
Thoreau kehottaa kirjassaan jokaista
rakastamaan omaa elämäänsä, oli se
millainen tahansa. ”Se, joka etsii vikoja,
löytää niitä vaikka paratiisista.” Joskus on
eksyttävä, jotta voi löytää oman itsensä,
ja usein elämä näyttää köyhimmältä juuri
silloin, kun ihminen on oikeastaan rikkaimmillaan.
”Walden oli kuollut mutta
heräsi eloon”, Thoreau kuvaa keväistä
jäiden lähtöä. Samoin ihmisellä - niin
1800-luvulla kuin nyt - on mahdollisuus
jättää talvi taakseen, voittaa henkinen
kuolema ja syntyä aina uudelleen.
Netta Sauri on maalle muuttanut valtiotieteiden
maisteri ja amatöörilampuri.
Lähteet:
Henry David Thoreau: ”Walden; or, Life in the
Woods” (Dover Publications 1995)
Henry David Thoreau: ”Walden – elämää
metsässä” (Kirjapaja 2010, suom. Antti
Immonen)
SAM MAGAZINE 1/19 | 43