Erikoisia elämänvaiheita
ja koskettavia kohtaloita
KAHDEKSANSADAN ihmisen elämään mahtuu monenlaisia tarinoita.
Ullavaan kahdeksan vuoden Amerikan reissulta palannut Otto Paloniemi
toi tullessaan Charlie Chaplinin lahjoittaman Amerikan arkun.
Otto ei reissussa rikastunut, toisin kuin matkatoveri, kuulu elokuvaohjaaja,
jonka alivuokralaisena Otto oli asunut. Ja arkkukin lahosi aikanaan
navetassa jauholaarina.
Antti Otto Korpi lähti Amerikkaan pikaisella päätöksellä vuonna
1888. Isä-Jaakko oli tullut Kokkolasta ja tarjonnut juuri raittiuslupauksen
tehneelle nuorukaiselle viinaryyppyä tallissa. Antti Otto oli kieltäytynyt
ja isä oli siitä suuttunut. Sanaharkan jälkeen Antti Otto oli samana iltana
lähtenyt naapurin pojan Aleksin kanssa Amerikan reissulleen ja oli
jäänyt sille tielleen. Hänet oli vanhimpana poikana julistettu kuolleeksi
1910, kun talon perinnönjako tuli ajankohtaiseksi.
Aikanaan Amerikasta palannut matkatoveri Aleksi oli kertonut
Antti Oton olleen pahasti merisairaan ja tämä oli vannonut, että ellei
Eurooppaan tehtäisi junarataa, hän ei enää laivaan astuisi. Hauska
sattuma oli, että Antti Otto toimi Amerikassa koko elämänsä rautatien
rakentajana. Antti Otto olikin kuollut vasta 1936 ja sukulaisia jäljitetään
parhaillaan Washingtonin osavaltiossa ja sukulaiset Suomessa odottavat
innokkaasti selvitysten tuloksia.
Kahdesta kolmeen viikkoa kestävän Atlantin ylittävän laivamatkan
aikana sairastui ja kuoli paljon ihmisiä. Lilia Sofia Korpi oli palaamassa
puolisonsa kanssa 1890-luvulla Amerikasta, kun esikoinen syntyi
laivalla. Lapsi sai hätäkasteen ja kuoli muutaman päivän kuluttua. Voi
vain arvata vanhempien tuntoja, kun pieni Hilja-tyttönen laskettiin purjekangaskäärössä
kivipainojen kera Atlantin aaltoihin.
Kaivosmies Leander Sillanpää oli jo hyvä kynämies matkatessaan
Amerikkaan 1903. Italialainen työtoveri ei osannut lukea eikä kirjoittaa.
Hän pyysi Leanderia lukemaan kotoaan lähetetyt kirjeet ja Leanderin
lukiessa kirjettä Italian kaivosmies oli elehtinyt, hihkunut, huokaillut ja
välillä puhjennut kyyneliinkin. Muutaman kirjeen jälkeen italialaispoika
oli ehdottanut Leanderille kirjeen kirjoittamista Italiaan hänen sanelunsa
mukaan. Leander oli ollut valmis kokeilemaan kirjeen kirjoitusta italiaksi.
Yhteistyö oli kuulemma sujunut hyvin ja seuraavassa kirjeessään
italialaisen kaivosmiehen perhe oli kovasti kiitellyt kauniista kirjeestä.
Kaivostyö oli erityisen vaarallista ja onnettomuuksia sattui paljon.
Muutamat suuronnettomuudet 1900-luvun alussa saivat paljon julkisuutta
ja muun muassa Hannan kaivosonnettomuudessa Wyomingissa
kuoli 96 suomalaista, joista yli kolmannes oli Keski-Pohjanmaalta. Yksi
uhreista oli kotoisin myös Ullavasta. Mutta paljon suurempi määrä suomalaisia,
useita tuhansia, kuoli pienissä työpareille sattuneissa sortumissa
tai räjähdysonnettomuuksissa.
Yli puolentuhatta kirjettä sisälsivät tärkeitä
tietoja ja uskomattomia tarinoita.
pudonnut piironki, jossa oli toistasataa
vanhaa Amerikan valokuvaa ja puolensataa
kirjettä, kaikki erinomaisessa
kunnossa.
Amerikassa näyttää heränneen uusi
innostus sukujuurien tutkimiseen. Nopeat
tietoliikenneyhteydet ja sosiaalinen
media helpottaa yhteydenpitoa eikä
kielimuurikaan ole este. Lähtijät-kirjan
avulla useita perheitä on löytänyt
serkkujaan Atlantin molemmilta puolilta.
Yhteyksiä on pidetty jopa ilman
että kumpikaan on osannut toistensa
kieltä – Google-kääntäjä ja sähköposti
ovat tuoneet ratkaisun. Vierailuja on
tehty valtameren taakse kumpaankin
suuntaan. Puhutteleva oli Amerikasta
juuri joulun alla tullut viesti. Perhe
oli jo usean sukupolven ajan ihmetellyt
Amerikan sukuhaudan vieressä olevaa
outoa vanhaa hautaa. Kirjan avulla selvisi,
että siihen oli haudattu isoisoisän
ensimmäinen vaimo, joka oli kuollut
pian Amerikkaan saavuttuaan. Viestin
lähettäjä kertoi ensimmäisen kerran
vieneensä haudalle kukan ja kynttilän,
nyt tutuksi tulleen ja kasvot saaneen
ihmisen leposijalle.
Monissa kunnissa on Ullavan esimerkin
pohjalta virinnyt kiinnostus
kartoittaa oman pitäjän siirtolaisuuden
historiaa. On opittu, että aineiston
kerääminen ja haastattelut kannattaa
aloittaa mahdollisimman pian. Muistitieto
ja tarinat häviävät ensimmäisinä
ihmisten mukana. Ullakoiden, kellareiden
ja piironginlaatikoiden kätköissä on
silti vielä paljon tutkimatonta aineistoa.
SAM MAGAZINE 1/19 | 39