
 
        
         
		Henry David Thoreau ja   
 niukkuuden ylistys 
 ”Suurin osa ihmisistä elää elämäänsä hiljaisen   
 epätoivon vallassa”, kuuluu yhdysvaltalaisen filosofin  
 Henry David Thoreaun (1817-1862) kuuluisa toteamus.  
 Kirjassaan Walden - elämää metsässä (Walden; or, Life  
 in the Woods, 1854) hän kuvaa aikaansa ”levottomaksi,  
 hermostuneeksi, kiireiseksi ja joutavaksi”. Mitähän mies  
 ajattelisi 2000-luvusta? 
 HTEKSTI: NETTA SAURI 
 enry David Thoreau pakeni  
 oman aikansa tarkoituksettomuutta  
 muuttamalla  
 kahdeksi vuodeksi luonnon  
 helmaan, tarkemmin sanottuna  
 Walden-järven rannalle lähelle  
 Concordin pikkukaupunkia Massachusettsissa. 
  Hän halusi kohdata elämän  
 kasvoista kasvoihin  ja  selvittää, mitä  
 kaikkea ihminen todella tarvitsee. Vastaus  
 on: aika vähän, jos asenne vain on  
 kohdallaan.  
 Tärkeintä on lämpö 
 Kuten meistä jokainen tietää, vaikkei  
 ehkä  tule  sen  tarkemmin  asiaa  pohtineeksi, 
  kaikki ihmisen perustarpeet  
 kiteytyvät sanaan lämpö. Tarvitsemme  
 elimistömme polttoaineeksi ruokaa ja  
 vaatteita ylläpitämään kehonlämpöä.  
 Lisäksi tarvitsemme jonkinlaisen suojan  
 eli katon pään päälle sekä energianlähteen, 
  kuten puun, lämmitystä ja  
 ruoanlaittoa varten.  
 Vapautta ja henkisyyttä arvostanut  
 Thoreau lähti siitä, että ihminen on sitä  
 rikkaampi, mitä vähemmällä hän tulee  
 toimeen. Kun perustarpeet on tyydytetty,  
 voimme keskittyä korkeampiin arvoihin  
 ja lähteä kasvin lailla kurottamaan kohti  
 aurinkoa. Näinhän moni ei tee, vaan jää  
 ”maantasolle” kahmimaan turhaa lisälämpöä: 
  enemmän ja parempaa ruokaa,  
 suurempia taloja, hienompia vaatteita  
 ja  lämmitysjärjestelmiä…  Samalla  
 sidomme  itsemme  tavaraan.  Filosofi  
 katsoi, etteivät ihmiset useinkaan riudu  
 välttämättömyyksien, vaan ylellisyyden  
 puutteesta.  
 Jos metsään haluat mennä nyt 
 Thoreau aloitti projektinsa rakentamalla  
 mökin filosofiystävänsä Ralph Waldo  
 Emersonin maille. Kalusteiksi riittivät  
 vuode, kolmijalkainen pöytä, kolme tuolia  
 (”yksi  yksinoloa,  kaksi  ystävyyttä  
 ja  kolmas  seuranpitoa  varten”)  sekä  
 kirjoituspöytä. Mattoa tai verhoja hän  
 ei tarvinnut, jokusen ruokailuvälineen,  
 pesuvadin ja lampun kylläkin. Muista  
 käyttöesineistä mainittakoon hiilipihdit  
 ja pieni peili.  
 Alussa Thoreau säilytti pöydällään  
 kolmea kalkkikiven kappaletta, mutta  
 huomatessaan, että niistä piti pyyhkiä  
 joka päivä pölyt, koristeet saivat lentää  
 42  |  SAM  MAGAZINE 1/19