sioista, siinä on jotain taianomaista ja
puoleensavetävää. Suoratoistopalveluiden
aikakautena Nashvillessa musiikki
on yhä elossa, valvoo kanssasi viikon
jokaisena päivänä, etkä ole sen äärellä
koskaan yksin. Siinä tunteessa on jotain
todella väkevää.
Palasia amerikkalaista unelmaa
Kului vuosia ja vierailin Nashvillessä
muutamilla muillakin roadtripeilläni.
Pidin paikasta joka kerta vain enemmän.
Kun suurin idolini, monilahjakas muusikko,
yrittäjä Jack White muutti kaupunkiin
ja perusti sinne oman Third Man Records
tukikohtansa, olin kuin fanityttö, joka
matkusti kaupunkiin vain nähdäkseen
hänen uusimman luovuuden tuotteensa.
Taisinpa samalla reissulla käydä vakoilemassa
hänen kotitalonsakin edessä.
Tosiasiassa Jack Whiten muutto
Nashvilleen oli minulle ja monille
muillekin konkreettinen todiste siitä,
että juuri tuo kaupunki oli musiikin
”SE”-paikka.
Tehdessäni omaa ensimmäistä
soolonäyttelyäni Helsingin taidehalliin,
halusin käsitellä valokuvissani aiheita,
joista mielenmaisemani perustuksiltaan
on rakennettu. Minun piti suunnata
Nashvilleen.
Viikon kuvausreissulla tapasin paikallisia
nuoria, joiden kanssa rekonstruoin
klassisia, menneen maailman
romantisoituja amerikkalaisia tuokiokuvia…
Americana-maisemia, junaratoja,
huoltoasemia, ränsistyneitä motelleja
pooleineen, kolhiintuneita mustangeja,
loputtomia puuvillapeltoja vapauden
kaipuineen. Palasia amerikkalaista unelmaa,
jossa kaikki on mahdollista.
Luovuuden ydin ja paradoksi
Kun elämässä tajuaa ajan rajallisuuden,
tulee olleeksi eniten reaaliajassa. Unelmista
on tehtävä totta. On vapauttavaa
tajuta, ettei ole loputonta aikajännettä,
jossa kaiken voi siirtää ”sitkun tulevaisuuden”
tuolle puolen. Minulle unelmat
ovat jo pitkään olleet niin kovin muodikkaan
”bucket listin” sijasta ”to do”- listalla.
Musiikki ja sen tekeminen on ollut
yksi tällainen unelma, jonka siemen on
kylvetty jo lapsuudessani.
Muistan, kuinka rakastin laulelmallista
musiikkia, vahvoja sävellyksiä ja
kappaleita, joilla on selkeä rakenne; alku,
nostatettu kertosäe ja jonkinlainen
draamallinen huipennus. Nämä ovat
minulle lauluja, jotka päätyvät toivelaulukirjoihin
ja yksinäisen nuotiokitaristin
soittolistalle.
Perinteinen biisinkirjoitus oli aina
kiehtonut minua ja lapsuuden vakavahko
musiikkiopistotausta oli jättänyt minuun
kaipuun musiikilla ilmaisun pariin. Lähdin
aikuisiällä jatkamaan musiikkiopintojani
ja valmistuin viime keväänä kansanopistosta
lauluntekijälinjalta.
Luovuus on kokonaisvaltainen kenttä,
materiaalit vain vaihtuvat. Visio on
tärkein työkalu. Näkemys, joka yhdistettynä
intohimoon ja loputtomaan uteliaisuuteen
saa aina heittäytymään kohti
uutta.
Kun Jack Whitelta kysyttiin, miksi
hän halusi perustaa uuden levy-yhtiön
ja vinyylilevytehtaan, hänen vastauksensa
oli, ”koska mikään ei koskaan
riitä”. Siihen kiteytyy raadollisesti ja
väkevimmillään luovuuden suurin ydin
ja paradoksi. Jos jokin joskus riittäisi, ei
olisi tarvetta luoda uutta. Sisäinen palo
olisi silloin sammunut.
Musiikkiaiheiset
kuvat on otettu
Nashvillen reissulta
keskikoon filmillä,
vanhalla vintage-
laatikkokameralla ja
ne ovat tulossa Lone
Deer Laredo-vinyylilevyn
kansilehtiseen.
SAM MAGAZINE 1/19 | 17