Presidentti Donald Trumpin räiskyvää persoonaa ja päivittäisiä Twitter-myrskyjä
seuratessa näyttää usein siltä, ettei Yhdysvalloilla ole ulkopolitiikasta linjaa.
Kohujen takana rakentuu kuitenkin tarina trumpilaisesta ulkopolitiikasta, jonka
vaikutusta Yhdysvaltojen globaalin johtoaseman tulevaisuudelle ei voi sivuuttaa.
Miten käy Yhdysvaltojen
kansainvälisen johtajuuden?
TEKSTI: VILLE SINKKONEN
Trumpin ulkopolitiikkaa tarkasteltaessa
on hyvä lähteä
liikkeelle presidentin maailmankuvasta.
Donald Trump
on tuonut jo vuosikymmeniä
esille, että hän näkee Yhdysvallat kansainvälisen
järjestelmän häviäjänä, jota
erityisesti liittolaiset hyväksikäyttävät.
Trump on toistuvasti nostanut esiin
turvallisuuspoliittisia taakanjakokysymyksiä
sekä Yhdysvaltojen kauppataseen
alijäämän. Kritiikin kohde on tosin vaihdellut
eurooppalaisista liittolaisista ja
Japanista aina Saudi-Arabiaan ja Kiinaan.
Kansakunnan syvempi olemus
Presidentti Trumpin mukaan Yhdysvaltojen
kohtaamat haasteet eivät ole pelkästään
ulkoisia, vaan hän näkee maan
eräänlaisessa kulttuurispoliittisessa
alennustilassa. Isänmaallisuuden korostaminen,
arvokonservatiiviset avaukset ja
nuiva suhtautuminen maahanmuuttoon
ovat niitä identiteettipoliittisia teemoja,
joilla Trump käy päivittäistä kamppailua
Yhdysvaltojen syvemmästä olemuksesta
kansakuntana.
Trumpille voittaminen kansainvälisellä
areenalla on keskeinen keino ”tehdä
Amerikasta jälleen suuri”. Trumpin
hallinnon edustajat ovat lanseeranneet
ajatuksen kilpailun maailmasta eli pelikentästä,
jolla sekä valtiot että ei-valtiolliset
toimijat kamppailevat keskenään.
Tämä kansainvälispoliittista realismia
myötäilevä näkemys on paketoitu esimerkiksi
joulukuussa 2017 julkaistuun
Yhdysvaltojen kansalliseen turvallisuusstrategiaan.
Voittajat ja häviäjät
Kilpailun maailma koostuu lähtökohtaisesti
voittajista ja häviäjistä. Trumpi-
laisessa ”Amerikka ensin” -ajattelussa
ei siis ole kyse yhteisen hyvän maksimoinnista,
vaan suhteellisista voitoista.
Tämän vuoksi kansainväliset instituutiot
sekä monenväliset kansainväliset sopimukset
eivät istu presidentin pirtaan,
vaan kansainvälinen järjestelmä tulisi
lohkoa kudelmaksi kahdenvälisiä neuvottelutilanteita,
joissa Yhdysvalloilla
on suurvaltana etulyöntiasema.
Trumpin hallinnon mukaan kansainvälisen
järjestelmän tärkeimmät kamppailut
käydään kuitenkin suurvaltojen
välillä. Sekä turvallisuusstrategian että
myöhemmin julkistetun kansallisen puolustusstrategian
uhkaprioriteetit myötäilevät
tätä ajatusta. Dokumenteissa
yksilöidään keskeisimmiksi uhiksi Kiinan
nousu entistä voimakkaammaksi
strategiseksi kilpailijaksi, Venäjän kansainvälistä
järjestystä horjuttavat toimet,
niin kutsutut roistovaltiot (erityisesti
Iran ja Pohjois-Korea) sekä kansainvälinen
terrorismi ja rikollisorganisaatiot.
Pakotteet poliittisena työkaluna
Tähän mennessä Trumpin hallinto on
vastannut kilpailun maailman haasteisiin
perinteisin keinoin. Jo vaalikampanjansa
aikana Donald Trump korosti
sotilaallisen vallan merkitystä Yhdysvaltojen
kansainvälispoliittisen uskottavuuden
keskeisenä pilarina. Presidentiksi
noustuaan Trump on saanut kongressin
korottamaan puolustusmäärärahoja,
ja hänen budjettiesityksensä vuodelle
2019 kasvattaisi maan sotilasmenoja
entisestään.
36 | SAM MAGAZINE 3/18