Suomalais-amerikkalainen
yhdistys perustettiin rohkeasti
keskellä maailmanpaloa
1.7.1943
Suomalais-amerikkalainen
yhdistys perustetaan.
Pääomaa on
111 573,50 markkaa, josta
suurin yksittäinen lahjoittaja
on Eljas Erkko
50 000 markalla.
1944
Ensimmäinen paikallisyhdistys
perustetaan Turkuun,
yhdistys järjestää englanninkielen
kursseja.
1944
Suomen ja USA:n diplomaattisuhteet
katkeavat.
1945
Yhdistys lähettää ensimmäisen
valtionapuhakemuksen,
jossa se hakee
120 000 markkaa. Summa
myönnetään. Ensimmäiset
stipendit myönnetään Wittenberg
Collegeen lähteville
opiskelijoille.
1945
Suomen ja USA:n diplomaattisuhteet
palautetaan.
”Mainittakoon, että Suomen
Pankin yhdistyksen
esityksestä hyväntahtoisesti
on myöntänyt kaikille
e.m. stipendiaateille
oikeuden ostaa jonkin
verran dollareita matkakustannuksia
varten.”
(1946 vuosikertomus)
Perustamiskokouksen pöytäkirja
on päivätty 1.7.1943. Pöytäkirjan
mukaan kokouksen
puheenjohtajaa tri Ensio Hiitonen
lausui seuraavaa:
”Hallitus ja eduskunta ovat moneen kertaan
panostaneet hyvien suhteiden säilymisen
tärkeyttä Amerikkaan, mikä oli
herättänyt vastakaikua laajoissa kansalaispiireissä.
Jotta tämä ajatus saisi sopivan
ilmenemismuodon oli pidetty tarpeellisena
perustaa yhdistys, jonka tehtävänä olisi sopivin
keinoin lähentää molemmat kansalaiset
toisiinsa.”
Ote ensimmäisestä toimintakertomuksesta:
”Perussyy Suomi-Amerikka–yhdistyksen
perustamiseen ja myöhemmin toimintaan
pohjaa Suomen ja Yhdysvaltojen
perinteisesti läheisiin suhteisiin. Suomi on
lukuisin verisitein sitoutunut Yhdysvaltoihin.
(…) Amerikkaan lähteneitä siirtolaisia
on erityisesti lämmittänyt ajatus, että Amerikka
on vapauden, demokratian ja suurten
mahdollisuuksien maa. Näistä syistä johtuen
monet sellaiset isänmaanystävät, jotka
tsaarinvallan aikaan joutuivat vaikeuksiin,
päättivät muuttaa juuri Yhdysvaltoihin.
Kun nyt vallitsevan maailmanpalon ja
muuttuneiden olosuhteiden vuoksi Suomen
ja Amerikan virallisia suhteita ei ole
voitu hoitaa entiseen tapaan (…), syntyi
Suomi-Amerikka-yhdistys spontaanina
mielipiteenilmaisuna, osoittamaan Suomen
kansan elävää toivetta säilyttää suhteet
lännen suureen demokratiaan niin hyvinä
kuin mahdollista. Missä toimintaa on rajoitettu
viralliselta taholta, siellä sen sijasta
on yksityinen kansalaistoiminta astunut
esiin näyttääkseen, että Suomen kansaa
elähdyttää vilpitön pyrkimys elää rauhassa
ja ystävällisissä suhteissa suureen amerikkalaisen
tasavallan kanssa.”
Vuoden 1944 toimintakertomuksesta
näkee, että perustamisvuosi ei sujunut
hankaluuksitta.
”Yhdistyshän oli v. 1943 perustettu ainoana
ulkoisena todistuksena maassa laajoissa
piireissä vallitsevasta halusta ylläpitää
suhteita Yhtyneisiin Kansakuntiin. Yhdistyksen
toimintaa haittasi kuitenkin alusta
alkaen hyvin suuressa määrin viralliselta
taholta tuleva painostus ja täysin kielteinen
asenne yhdistyksen julkisiin esiintymisiin
nähden.”
Sekä Suomen asema pitkäaikaisena
Amerikka ystävänä että hyvät välit Yhdistyneisiin
Kansakuntiin kokivat sodan
aikana kovia kolauksia. Suomihan oli
Saksan liittolainen, Saksa puolestaan oli
sodassa Yhdysvaltojen kanssa. Suomen
ulkoministerinä toiminut saksalaismielinen
Rolf Witting hiersi pahasti Suomen
ja USA:n välisiä suhteita ja hänen tilalleen
valittiin 5.3.1943 anglofiili, Suomen
Höyrylaivaosakeyhtiön toimitusjohtaja
Henrik Ramsay, joka oli Carl Gustaf Emil
Mannerheimin ystävä.
Ensimmäisessä puheessaan uusi
ulkoministeri korosti hyvien suhteiden
merkitystä Yhdysvaltoihin. Vasta
Ramsayn myötä Suomalais-amerikkalainen
yhdistys oli mahdollista perustaa.
Perustaminen noteerattiin laajalti
kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin
10 | SAM MAGAZINE 3/18