PROFESSORI POHTII
Roosevelt tunnusti kyllä Venäjän turvallisuustarpeet,
mutta ei ehkä sittenkään halunnut jättää aluetta kokonaan
Neuvostoliiton käsiin. Franklin D. Rooseveltin ”amerikkalainen
unelma” oli rakentaa maailmansodan jälkeen
Eurooppa, jossa Neuvostoliiton läntiset naapurit olisivat
poliittisesti ja taloudellisesti demokraattisia järjestelmiä
sanan yhdysvaltalaisessa merkityksessä, mutta joiden hallituksilla
olisi kuitenkin hyvät suhteet Neuvostoliittoon.
Roosevelt halusi Eurooppaan itsemääräämisoikeuden,
vapaan kaupan ja kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän.
Hänen strategiansa oli hyväksyä Neuvostoliiton turvallisuuden
kannalta välttämättömät valloitukset kuten Viro,
Latvia, Liettua, Puolan itäosa, Karjalan kannas, Moldavia
sekä muodostaa henkilökohtaiset suhteet Staliniin ja varmistaa
Saksan ja Japanin tappio.
Suomen tie ei ollut aina helppo
Toisen maailmansodan loppuvaiheissa Rooseveltin strategia
näytti kuitenkin epäonnistuvan. Saksa ja Japani kyllä
voitettiin, mutta länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton
välille syntyi kiistaa itäisen Keski-Euroopan valtioiden
asemasta. Lisäksi Rooseveltin kuolema katkaisi henkilökohtaiset
suhteet Neuvostoliiton johtajaan.
Jos ajatuksena oli perustaa kapitalististen ja demokraattisten,
mutta Neuvostoliiton kanssa hyvissä väleissä olevien
valtioiden ketju Neuvostoliiton länsireunalle, pitemmällä
tähtäimellä tämä Rooseveltin unelma Itä-Euroopasta toteutui
vain Suomen kohdalla.
Kun muut itäisen Euroopan maat joutuivat Neuvostoliiton
osiksi tai ainakin osaksi ns. itäblokkia, Suomi säilyi
itsenäisenä ja suhteellisen riippumattomana, ainakin
demokraattisena ja taloudeltaan kapitalistisena. Tämä
tie ei ollut aina helppo ja ehkä kaikki Suomen poliittiset
johtajatkaan eivät halunneet aluksi edes sille tielle lähteä.
Sodan loppuvaiheessa yhdysvaltalaiset joutuivat ohjeistamaan
suomalaisia poliittisia johtajia lähestymään
Neuvostoliittoa, jottei maan todellinen asema vaarantuisi.
Sodan jälkeen myös Ison-Britannian työväenpuolueen
johto neuvoi suomalaisia sosialidemokraatteja olemaan
tekemättä mitään sellaista, joka voisi estää Neuvostoliittoa
ratifioimasta Pariisin rauhansopimusta. Rauhansopimuksesta
keskusteltaessa suomalaiset olivat toivoneet, että
länsiliittoutuneet olisivat pyrkineen lieventämään rauhanehtoja
ainakin sotakorvausten määrän suhteen. Tähän
yhdysvaltalaiset ja britit eivät kuitenkaan suostuneet.
Babying the Russians
Rooseveltin kuoleman jälkeen presidentiksi noussut Harry
S. Truman ei suhtautunut yhtä suopeasti Neuvostoliittoon
kuin edeltäjänsä. Hän oli väsynyt ”lellimään venäläisiä
(babying the Russians)”. Itä-Euroopan suhteen Trumanin
toive oli kuitenkin samanlainen kuin Rooseveltin. Yhdysvallat
perusti Euroopan jälleenrakentamista auttamaan
tarkoitetun taloudellisen ohjelman vuonna 1947. Sitä alettiin
ulkoministeri George C. Marshallin mukaan kutsua
”Marshall-avuksi”.
Avun ajatuksena oli auttaa Eurooppa jaloilleen, mutta
myös sitoa siihen osallistuvat maat aiempaa tiukemmin
Yhdysvaltain taloudelliseen järjestelmään. Suunnitelma
edellytti, että kaikki siihen osallistuvat maat paljastavat
voimavaransa ja toteuttavat jälleenrakennuksen vuorovaikutusperiaatteella.
Apua tarjottiin myös Neuvostoliitolle, vaikka arveltiinkin
sen kieltäytyvän. Näin tapahtuikin. Neuvostoliitto
varoitti myös Ranskaa ja Italiaa siitä, että Yhdysvallat
tuhoaisi Marshall-avun turvin niiden kansallisen kapitalistisen
talousjärjestelmän. Tšekkoslovakia ehti jo suostua
avun vastaanottamiseen, mutta Neuvostoliitto painosti sitä
muuttamaan kantansa. Neuvostoliiton reaktioita peläten
Suomikin kieltäytyi vastaanottamasta Marshall-apua.
Kulissien takana Yhdysvallat kuitenkin varmisti Suomelle
avustusohjelman ulkopuolella vähintäänkin yhtä
suuret lainat kuin varsinaisen Marshall-suunnitelman
mukana olisi tullut. Näin Suomi säilyi edelleen länsimaisena
taloudellisena ja poliittisena demokratiana, jolla oli
hyvät suhteet Neuvostoliittoon.
1955
Suomesta tulee Pohjoismaiden
neuvoston ja
Yhdistyneiden Kansakuntien
YK:n jäsen.
Vietnamin sota alkaa.
1956
American Scandinavian Foundationin
kanssa tehdään sopimus
suomalaisten harjoittelijoiden
lähettämisestä Yhdysvaltoihin.
Vuonna 1957 voidaan lähettää
20-30 harjoittelijaa.
1957
10 vuotta stipenditoimikunnan
perustamisesta, tänä
aikana on jaettu yhteensä
912 stipendiä yli 673 miljoonan
markan arvosta.
Yhdistys saa 140 000 dollarin
lahjoituksen Ford-Foundationilta
stipendiohjelman aloittamista
varten. Seuraavan neljän vuoden
aikana lähetetään 50 johtavassa
asemassa olevaa henkilöä
Yhdysvaltoihin perehtymään
sanoma- ja aikakauslehtityöhön,
radio- ja televisiotoimintaan,
amerikkalaisen taiteen eri
aloihin, kirkolliseen työhön ja
lainopilliseen toimintaan.
1956
Elvis Presleyn ”Heartbreak
Hotel”-single nousee musiikki-
listojen kärkeen Yhdysvalloissa.
Suomessa yleislakko kestää
lähes kolme viikkoa.
1955
Yhdysvaltain korkeimman oikeiden
presidentti ylituomari
Earl Warren on Hämeenlinnan
Amerikan Päivien kutsuvieraana
samoin kuin tunnettu amerikkalainen
ohjaaja ja teatterihistorioitsija
prof. Donald Oenslager.
SAM MAGAZINE 3/18 | 13