Lästips
TEXT: SVEN-ERIK NYLUND
Sjömansemigration
FINLANDS SJÖFART J SUOMEN MERENKULKU 59
Jari Ojala on kirjoittanut merimiesten karkaamisesta ja
siitä seuranneesta siirtolaisuudesta. Hän viittaa esimer-kiksi
muun muassa siirtolaisuustutkimuksen edelläkävi-jään
Reijo Keroon, jonka mukaan suomalaiset merimiehet
olivat ensimmäisen aallon siirtolaisia Amerikkaan. Aluksi
merimiehet menivät amerikkalaisille aluksille, mutta osa
heistä lähti maihin myöhemmin, erityisesti New Yorkiin ja
San Fransiscoon. Kun taas muut siirtolaiset Suomesta
yleensä hakeutuivat pohjoisin osavaltioihin kaivos- ja
metsätöihin. Yrjö Kaukiaisen ja muiden tutkijoiden
mukaan palveli vuosina 1861-1913 suunnilleen noin 5600
suomalaista merimiestä kanadalaisilla aluksilla.
Nämä ovat kolme esimerkkiä kirjan sisällöstä. Muut
artikkelit käsittelevät kuinka vuoden 1878 asevelvollisuus-lakia
vaikutti maastamuuttoon. Merimiehen ammatti kun
vapautti armeijan kutsunnoista. On vaikeaa vetää suoria
johtopäätöksiä, että kuinka paljon pako merimiehen
ammattiin vaikutti suuremmassa määrin siirtolaisuuteen,
mutta se vaikutti kuitenkin jonkin verran.
Tarina Otto Herman Jakobssonin paosta Australiaan
vuonna 1883 on mielenkiintoinen. Tarina on saanut paljon
julkisuutta muun muassa BBC:n TV-sarjan Who do you
think you are? kautta kun australialainen näyttelijä ja
koomikko Shane Jacobson (s.1970) alkoi etsiä omia
suomalaisia juuriaan.
Pirita Frigren on kirjoittanut myös erillisen artikkelin
Merimieskirkon toiminnasta. Hän on tutkinut merimies-kirkkoihin
lähetettyjä merimiesten ja heidän sukulaisten-sa
kirjeitä. Perhe ja sukulaiset peräänkuuluttivat merimie-hiä,
jotka katosivat maailmalle, karkasivat aluksiltaan ja
ehkä muuttivat kotimaastaan sovinnolla. Eräs vaimo
kirjoittaa: ”kun hän lähti hän sanoi, ettei hän lähde
maailmalle viettämään iloista elämää vaan keräämään
rahaa perhettä varten...” Hän oli saanut edellisen kerran
rahaa kahdeksan vuotta sitten!
Louis Clerc kertoo konsulaatin vaivoista suomalaisten
merimiesten kanssa ulkomailla. Erityisesti ranskalaisissa
satamissa oli 1960-luvulle saakka monia suomalaisia
merimiehiä, jotka elivät pummeina (bums). Konsuli Brusin
kirjoitti muun muassa Rouenissa vuonna 1952, että
”irtoväki syyllistyvät jatkuvasti paikallispoliisin ja
konsulaatin vaivaamiseen”. Viinan avulla yritettiin jopa
värvätä merimiehiä Muukalaislegioonaan. Asia korjaantui
ajan kanssa. Minulla itselläni on kokemuksia näistä
suomalaisista pummeista Rouenissa 1950-luvulla.
Kirjassa on myös kertomuksia yksittäisten merimiesten
siirtolaisuudesta, joko onnistuneesta, epäonnistuneesta
tai pakosta. Kirja kannattaa lukea osana merenkulun
historiaa, ehkäpä enemmän merimiesten näkökulmasta
katsottuna. Sukututkijoille, joilla on merimiehiä suvussa,
kirjasta voi olla erityisesti hyötyä. Tämän luokan tutkimus
kannattaisi kääntää myös ruotsiksi, jotta se voisi levitä
enemmän muihin Pohjoismaihin. Nykyään on joskus
yhteenveto englanniksi, mutta meidän pitäisi muistaa
suomalaisen merenkulun harjoitetun niine hyvineen
ainoastaan ruotsiksi 1800-luvun loppuun saakka. Minun
oma artikkelini kirjassa käännettiin suomeksi alkuperäi-sestä
ruotsinkielisestä artikkelistani eli olin ainoa, joka
kirjoitti ruotsiksi. •
E migrationsinstitutet gav ut en bok före jul om
sjömansemigration
(Merenkulkijoiden siirtolaisuus). Boken har
utkommit endast på finska. Boken är redigerad av
Pirita Frigren och omfattar elva artiklar om sjömansemi-gration
under tre århundraden, allt från svenska Ostindiska
kompaniets dagar till filippinska sjömän på finska fartyg.
Boken har 268 sidor och kostar ca 35 �.
Sjömän har i alla tider av olika orsaker stannat i främ-mande
länder för längre eller kortare tider, seglat under
främmande flagg eller sökt sig kanske till ett bättre liv.
Andra har blivit akterseglade eller avmönstrat på grund av
sjukdom och stannat för gott i det nya landet. En grupp yr-kes-
och amatörforskare samlades vid Forum Marinum och
diskuterade innehållet, alla med olika aspekter i ämnet.
Frigren har antecknat författarnas bakgrund i inledningen
och sedan gjort ett sammandrag av innehållet.
Det har redan tidigare forskats i emigrationen, i syn-nerhet
Olavi Koivukangas och K-G Olin har forskat i den
finländska emigrationen tidigare och tangerat även sjömän
i sina böcker, Frigren poängterar att man också tidigare
konstaterat att sjömännen varit pionjärer inom emigratio-nen
på grund av yrkets internationella karaktär.
HON HAR DELAT ORSAKERNA I TRE PUNKTER:
1) själva yrkets resande karaktär
2) strävande till den internationella
arbetsmarknaden
3) tillfällig eller permanent stannade
i det nya hemlandet
I diskussionerna vid bokens utgivning diskuterades
huruvida sjömansemigrationen var planerad. Jag har den
uppfattningen att den nog till största delen var slumpar-tad,
visserligen fanns det säkert många som sökte sig till
Amerika via sjömansyrket, resorna kostade ju ändå en hel
del. En sjöman hade möjligheten att förtjäna under resan.
Många blev dock i det nya landet genom rymning om
förhållande ombord var odrägliga, sjukdom och kanske i
vissa fall även äventyrslust eller guldfeber.
Erja Kettunens artikel om finländarnas deltagande i
Sveriges Ostindiska kompaniet är intressant på många sätt.
Författaren har forskat inom Göteborgs Universitet och ta-git
reda på hurudan besättningarnas sammansättning var
på kompaniets fartyg på 1700-talet. Hon har koncentrerat
sig att undersöka den finska kadetten Israel Reinius (1727-
1797) och supercargon Petter Johan Bladhs (1746-1816)
verksamheter inom handelskompaniet och deras inverkan i
dåtidens Finland. Även vanliga finska sjömän deltog i Kina-farten
i synnerhet från sydvästra kustområden. Reinius
dagbok finns publicerad av Svenska Litteratursällskapet i
Finland SLS (2008).
Det svenska Ostindiska Kompaniet grundades 1731.
Holland och England hade redan tidigare haft liknande
kompanier. Besättningarna ombord var internationella och
värvades främst från Nordeuropa och Skandinavien.
De flesta sjömännen från Finland kom från Åbo men