Lukuvinkki
TEKSTI: SVEN-ERIK NYLUND
Merimiesten siirtolaisuus
S iirtolaisuusinstituutti julkaisi ennen joulua kirjan
merimiesten siirtolaisuudesta nimellä Merimies-ten
siirtolaisuus. Kirja on julkaistu ainoastaan
suomeksi. Kirjan on toimittanut Pirita Frigren ja
se käsittää 11 artikkelia merimiesten siirtolaisuudesta
kolmen vuosisadan ajalta, lähtien ruotsalaisen Ostindiska
kompanietin (Itä-Intia kauppakomppani-an)
58 SUOMEN MERENKULKU J FINLANDS SJÖFART
e.
Merimiehet ovat kaikkina aikoina
kannalta. Frigren on kirjannut
muistiin/huomioinut (?) kirjailijoiden
taustat johdannossa ja tehnyt sen
Siirtolaisuutta on tutkittu jo aiemminkin, erityisesti
Olavi Koivukangas ja K-G Olin ovat tutkineet suomalaista
siirtolaisuutta aiemmin ja sivunneet myös merimiehiä
kirjoissaan, Frigren painottaa, että on jo aiemmin
merimiehet ovat olleet siirtolaisuuden edelläkävijöitä
ammatin kansainvälisen luonteen vuoksi.
HÄN ON JAKANUT SYYT KOLMEEN ERI RYHMÄÄN:
1) itsensä ammatin liikkuva toimenkuva
2) kansainvälisten työmarkkinoiden
tavottelisuus
3) väliaikainen tai pysyvä asettuminen
uuteen kotimaahan
Kirjaa julkaistessa keskusteluissa keskusteltiin onko
merimiesten siirtolaisuus ollut suunniteltua. Olen käsittä-nyt,
että suurin osa siirtolaisuudesta on ollut satunnaista
vaikka toki on ollut monia, jotka pyrkivät Amerikkaan
merimiehen ammatin kautta koska matkat olivat sinällään
kalliita. Merimiehellä oli mahdollisuus ansaita rahaa
matkan aikana. Monet päätyivät kuitenkin uuteen maahan
paeten jos aluksen olosuhteet olivat sietämättömät, osa oli
sairastunut ja ehkä tietyissä tapauksissa oli merimiehillä
seikkailunhalua tai kultakuumetta.
Erja Kettusen artikkeli ruotsalaisen Ostindiska
kompanietin suomalaisten mukanaolosta on monella
tavalla mielenkiintoinen. Kirjailija on tutkinut Göteborgin
yliopistossa ottanut selvää siitä, että millainen oli miehis-tön
kokoonpano kauppakomppanian aluksilla 1700-luvul-la.
Hän on keskittynyt tutkimaan suomalaisen kadetin
Israel Reiniuksen (1727-1797) ja supercargon Petter Johan
Bladhdin (1746-1816) toimintaa kauppakomppaniassa ja
heidän vaikutustaan silloiseen Suomeen. Myös tavalliset
suomalaiset merimiehet, erityisesti lounaisen rannikko-seudulta
kotoisin olevat, ottivat osaa Kiinan-matkoihin.
Reiniuksen päiväkirjan on julkaissut Svenska Litteratur-sällskapet
i Finland SLS vuonna 2008, (Ruotsalainen
kirjallisuusseura Suomessa ry)
Ruotsalainen Ostindiska Kompaniet perustettiin
vuonna 1731. Hollannilla ja Englannilla oli jo aiemmin
ollut samanlaisia kauppakomppanioita. Alusten miehistöt
olivat kansainvälisiä ja värvättiin lähinnä Pohjois-Euroo-pasta
ja Skandinaviasta. Useimmat suomalaiset merimie-het
tulivat Turusta, mutta heitä tuli rannikkoa pitkin
Oulusta saakka. Myös Uudeltamaalta oli oma osansa.
Itäintialaislaivalla Cronprinsen Adolph Friedrich oli 11
suomalaista 140 miehen miehistöstä vuosien 1746-48
matkalla. Heistä kolme oli Turusta, kaksi oli Porista, kaksi
Uudeltamaalta ja yksi Pietarsaaresta.
Yksi heistä, joka jäi Kiinaan, oli supercargo Bladh.
Hänet nimitettiin kauppakomppanian supercargoksi
Kantonissa vuonna 1781. Tavallisten merimiesten oleskelu
kiinalaisissa satamissa oli paljon rajoitetumpaa. Bladh
asui sen sijaan Kiinassa kuusi vuotta. Kotiinpaluun
jälkeen Bladh aloitti maanviljelyn isänsä Benvik-nimisessä
paikassa Kaskisissa. Hän oli myös kauppias sekä laivanva-rustaja
ja otti myös osaa politiikkaan muun muassa
kolmesti Ruotsin eduskunnassa vuoteen 1809 saakka.
Artikkelin kirjoittaja tekee artikkelissaan yhteenvedon,
että suomalaisten merimiesten osanotto tietyissä määrin
johti uusiin tietoihin maailmasta, erityisesti Kaukoidästä
ruotsalaisen aikakauden lopussa.
Markku Kuorilehto selventää merimiesten töistä
aluksilla jotka ovat eri kansallisuuksien alla vuosisadan-vaihteessa
1800/1900. Suomalaisia merimiehiä kiinnostivat
erityisesti Yhdysvaltojen ja Kanadan alukset. Palkat olivat
paljon paremmat kuin suomalaisilla aluksilla. Hän
selvittää kuinka voi löytää suomalaisia merimiehiä
yhdistelemällä eri maiden lähteitä. Se voi auttaa sukututki-joita
löytämään ulkomaille kadonneita merimiehiä.
Jonna Laineen vie tutkimuksen nykyaikaan kertomalla
fi lippiiniläisistä merimiehistä, jotka seilaavat sekä
mukavuuslippulaivojen että kansallislippulaivojen
miehistössä rinnakkaisrekisterissä. Ilmiö ei ole sinällään
uusi, mutta suomalaiset tutkijat ovat nyt kiinnostuneita
koska myös suomalaisaluksilla on sekamiehityksiä ja
merimiehiä myös EU-maiden ulkopuolelta. Näillä merimie-hillä
ovat heikompia työsopimuksia kuin suomalaisilla
merimiehillä. Omalla tavoin tämäkin on siirtolaisuutta,
vaikka fi lippiiniläiset muuttavat harvoin aluksen kotisata-maan.
Suurin osa lähtee takaisin työsuhteen päättyessä.
Koko toiminta on oikeastaan tuloja Filippiinien valtiolle.
Tekniikka on mahdollistanut, näiden merimiesten pitää
yllä siteitä omaan perheensä ja kotimaansa kanssa, joka
merkitsee merimiehen palaavan kotiinsa pysyvästi
merimiehen uransa jälkeen.
an) päivistä päättyen fi lippiiniläisiin
merimiehiin suomalaisilla aluksilla. Kirja
sisältää 268 sivua ja maksaa noin 35
asuneet pitempiä tai lyhyempiä aikoja
vieraissa maissa eri syistä johtuen,
seilanneet ulkomaisen lipun alla tai
etsineet kenties parempaa elämääkin.
Osa on joutunut ahteriseilatuksi tai
ulosmönstrattu sairauden vuoksi ja
pysyneet sovinnolla uudessa maassa.
Ryhmä ammattilais- ja amatööritutki-joita
kokoontui Forum Marinumiin ja
keskusteli sisällöstä, käsitellen aiheen
jokaista eri näkökohtaa omalta
jälkeen yhteenvedon sisällöstä.