Työmatkakustannusten
p san palsta
Työnantaja voi korvata palkansaajalle kustannuksia, jotka
ovat aiheutuneet matkasta, jonka palkansaaja on tehnyt
työtehtäviensä vuoksi. Kustannusten korvausten verokoh-telu
vaihtelee matkan ja maksettujen korvausten luontees-ta
riippuen.
Verohallinto määrää, mikä on verovapaan korvauksen
enimmäismäärä. Se, mitä työnantaja maksaa palkansaa-jalle,
perustuu työehtosopimukseen, työsopimukseen tai
työnantajan käytäntöön. Työnantajien
on kuitenkin pystyttävä ratkaisemaan,
milloin korvauksia voidaan maksaa
verovapaasti tai milloin niistä syntyy
palkkana pidettävää tuloa.
Verovapaista korvauksista ei tarvitse
tilittää ennakonpidätystä tai maksaa
niistä työnantajan sivukuluja (esim.
TyEL-maksuja). Joissakin yleissitovissa
työehtosopimuksissa on voitu sopia
esimerkiksi verottajan päätöksiä
suuremmista päivärahoista. Näissä
tapauksissa TES:ien korvaukset ovat verovapaita vain
Verohallinnon linjaamaan enimmäismäärään saakka. Tätä
ylittävistä osista tulee pidätykset ja maksut hoitaa
normaalisti.
Mikäli työ sisältää paljon matkustamista, kannattaa
työsopimuksessa sopia matkakustannusten ja matka-aiko-jen
korvaamisesta. Myös päivärahojen maksamisesta
kannattaa sopia. Mikäli alalla sovelletaan työehtosopi-musta,
on näistä asioista saatettu sopia työehtosopimuk-sessa.
On myös mahdollista, että työnantajalla on koko
henkilöstöä koskeva matkustussääntö.
TARKASTA VIIMEISTÄÄN ENNEN TYÖMATKAASI TYÖNANTAJAL-TASI,
MITÄ MATKAKUSTANNUSTEN KORVAAMISESTA PALKAN-SAAJALLE
ON SOVITTU, KOSKA KÄYTÄNNÖT VAIHTELEVAT
SUURESTI ERI TYÖNANTAJIEN VÄLILLÄ.
28 SUOMEN MERENKULKU J FINLANDS SJÖFART
1) Työnantaja voi maksaa matkan vuoksi tarpeellisista
matkustamis- ja majoituspalveluista sekä muista matkaan
liittyvistä palveluista ja hyödykkeistä suoraan niiden
myyjälle. Palkansaajalle itselleen ei tältä osin aiheudu
kustannuksia matkasta.
Esimerkki 1:
Palkansaaja on tehnyt työmatkan. Työnantaja on ostanut hänelle
matkaa varten matkalipun ja maksanut hotellimajoituksen. Palkansaa-jalle
ei aiheudu tältä osin verotukseen vaikuttavia kustannuksia.
2) Työnantaja voi maksaa palkansaajalle erillisen
rahakorvauksen hänelle aiheutuneista kustannuksista.
Työnantaja voi maksaa kustannusten korvausta esimer-kiksi
palkansaajan maksamista matkalipuista, majoitus-kuluista
tai palkansaajan oman auton käytöstä.
Esimerkki 2:
Palkansaaja on tehnyt työmatkan. Palkansaaja on ostanut matkaa
varten matkalipun ja maksanut hotellimajoituksen. Työnantaja korvaa
kustannukset palkansaajalle. Palkansaajalle ei aiheudu tältä osin
verotukseen vaikuttavia kustannuksia.
3) Työnantaja ei välttämättä maksa tai korvaa palkan-saajalle
työhön liittyvän matkan kustannuksia. Toisaalta
työnantaja saattaa suorittaa tai korvata palkansaajalle
ainoastaan osan matkasta aiheutuneista todellisista
kuluista. Kustannukset jäävät tällöin joko kokonaan tai
osittain palkansaajan rasitukseksi.
Esimerkki 3:
Palkansaaja tekee työmatkan, joka oikeuttaisi hänen työnantajansa
korvaamaan matkasta aiheutuneita kustannuksia 200 euron arvosta.
Palkansaajan ja työnantajan kesken ei ole sovittu kustannusten
korvaamisesta. Työnantaja ei siten korvaa palkansaajalle kustannuk-sia,
vaan vähentää niiden osuuden ennen ennakonpidätyksen
toimittamista.
Pi ” Verohallinto määrää, mikä
on verovapaan korvauksen
enimmäismäärä.”