• Labqualityn preanalytiikan
työryhmä perustettu 2016
• Mielipidekirjoitus Moodi 1-2016
• Maaliskuu 2016 selvitys mitä
laatuindikaattoreita käytetään
(38 vastausta)
• Toukokuu 2016 kysely LIS-toimittajille
• Syksy 2016 Suositus kansallisista
laatuindikaattoreista Moodissa
• Toukokuu 2017 Laatuindikaattorien
seurantakysely 1300 asiakkaalle,
67 vastausta
• Huhtikuu 2018 Kevätkoulutuspäivä
Sairaalakemistit ry, SKKY, SKKRLY
ry aiheena preanalytiikka ja
laatuindikaattorit
• Tammikuu 2019 Laatuindikaattorien
laadunarviointikierros, 37 kutsuttua
laatuvastaavaa, 11 vastasi
2–3/2019 Moodi 31
sissa, johtoryhmissä, johdonkatselmuksissa
ja ohjausryhmissä. Osalla laboratorioista on
ohjelmasta tulostettavia kaavioita, jotka helpottavat
ja havainnollistavat poikkeamien seurantaa.
Laatupäälliköt tekevät yhdessä laatutyöryhmien
kanssa linjauksia koottuihin poikkeamiin
liittyen.
Systemaattinen seuranta on saanut aikaan
muutoksia toimipisteissä. Esimerkiksi Islabissa
systemaattiset puuttuvien pyyntöjen seurannat
ovat saaneet aikaan niiden vähenemisen
40%:lla, kertovat Sari Väisänen ja Ulla
Dunder. Poikkeamien korjaavina toimenpiteinä
myös ohjeistusta muutetaan ja tarkennetaan,
jotta vastaavantyyppiset poikkeamat
vähenisivät tulevaisuudessa. Aluelaboratorioiden
välistä suoriutumista preanalytiikan indikaattoreiden
suhteen seurataan, jotta mahdolliset
erot toiminnoissa huomattaisiin ajoissa ja
niihin voitaisiin puuttua.
Sitä saat mitä mittaat
Preanalyttisen vaiheen poikkeamien kirjaamista
on korostettu, sanovat kaikki haastateltavat ja
organisaation sisäisten yhtenäisten toimintatapojen
on huomattu lisäävän kirjaamisaktiivisuutta.
Vain niihin poikkeamiin voidaan puuttua,
jotka tulevat kirjattua. Islabissa on myös
huomattu, että poikkeamien määrä vähenee,
kun toimintatapoja yhtenäistetään ja muutetaan.
Poikkeamien määrä koetaan kuitenkin
kaikissa organisaatioissa vähäiseksi näytteenottotapahtumiin
suhteutettuna. ”Tietoisuutta
preanalytiikan vaikutuksesta laboratoriotuloksiin
tulisi lisätä myös hoitopuolella, koska he
tekevät tutkimuspyynnöt, kohtaavat ja ohjeistavat
potilaan ennen näytteenottoa ja käyttävät
saatua tulosta potilaan hoidossa. Teoriassa tieto
on heillä, mutta se, kuinka laajasta ja monitekijäisestä
ongelmakentästä on kyse, ei varmaan
ole kattavasti tiedossa”, sanoo Petra Anttila.
Miten eteenpäin: sovitaan
seurattavat mittarit ja työtä
tukemaan saatava IT-ratkaisut
Kun kysyttiin, olisiko oma järjestelmä tai esimerkiksi
LIS-toimittajan valmistama järjestelmä
paras mahdollinen, saimme hieman erilaisia
mielipiteitä. Islabin mielestä oma järjestelmä
on tällä hetkellä paras vaihtoehto, koska
muuta sopivaa järjestelmää ei ole. HUSLAB
ja Tykslab toivovat LIS-toimittajilta parempia
työkaluja poikkeamien seurantaan. Petra Anttilan
mielestä ohjelmiston voi tietenkin rakentaa
joku muukin IT-talo kuin LIS-toimittaja,
kunhan ohjelma pystyy keskustelemaan sekä
näytteenottojärjestelmän että laboratoriojärjestelmän
(analyysipisteiden) kanssa. Raportointi
tulisi kuitenkin saada samasta järjestelmästä,
johon poikkeamat kirjautuvat, jotta
seuranta olisi mahdollisimman helppoa. Tiedon
viemisen LIS-järjestelmään pitää olla niin
kätevää, että se tulee tehdyksi ”automaattisesti”,
kun havainto tehdään.
Haastateltavat kokivat kuitenkin kaikki,
että olisi tärkeää, että Suomessa seurattaisiin
yhteisiä indikaattoreita yhtenevällä tavalla,
jotta suoriutumista voisi myös verrata kansallisella
tasolla. Yhtenäiset käytännöt ja seuranta
todennäköisesti auttaisivat yhtenäistämään
toimintatapoja ja parantamaan laatua oli sekä
Tykslabin Pia Leinon että HUSLABin haastateltavien
viesti. Fimlabista toivotaan, että
kun yhteiset kansalliset indikaattorit on saavutettu,
olisi hyvä seurata suoriutumista esim.
ulkoisilla kierroksilla.
Jotta laboratoriot voisivat edetä asiassa,
keskeistä on saada tietojärjestelmätoimittajat
kehittämään ohjelmiaan tähän tarpeeseen.
Yhteisten seurantakohtien määrittelyjen avulla
voitaisiin välttää se, ettei LIS-toimittajilla ole
sitten ihan erilainen valikoima seurattavia
poikkeamia ja aivan erilaiset ratkaisut poikkeamien
havaitsemiseen.
Tilanne Euroopassa
ja muualla maailmalla
Euroopan kliinisen kemian ja laboratoriolääketieteen
yhdistys, EFLM, on ollut erittäin
aktiivinen preanalytiikan ja sen poikkeamien
mittaamisen parissa. Yhdistyksen preanalytiikan
työryhmä on julkaissut useita artikkeleita
ja jopa suosituksia (https://www.eflm.eu/
site/page/a/1194). Myös kansainvälisellä kliinisen
kemian yhdistyksellä (IFCC), on vuodesta
2008 ollut oma työryhmä laboratoriovirheille
http://www.ifcc.org/ifcc-education-division/
working-groups-special-projects/laboratory
errors-and-patient-safety-wg-leps/) ja
asiakasturvallisuudelle. Myös tämä ryhmä on
tutkimuksissaan tullut siihen johtopäätökseen,
että suurin osa laboratorioprosessissa tapahtuvista
virheistä tapahtuu preanalyyttisessä vaiheessa.
ISO 15189:2012 -standardi vaatii, että laboratoriot
hallinnoivat laatuaan koko mittausprosessissa,
sisältäen pre- ja postanalyyttisen vaiheen,
mutta kansainvälisesti ei ole olemassa
yhtenäistä näkemystä siihen, mitä laatuindikaattoreita
kussakin vaiheessa tulisi olla. Plebani
et al. (http://www.ifcc.org/media/451527/
Quality_Indicators_Total_Testing_Process.
pdf) ovat listanneet preanalytiikan vaiheen tärkeät
laatuindikaattorit ja IFCC:n työryhmä
puolestaan on käynnistänyt projektin, jotta
koko prosessin laadunhallinnasta saadaan tietoa
ja voidaan määrittää tämänhetkinen tila (state
of the art) (http://217.148.121.44/MqiWeb/
Page_QualityIndicators.jsf). Projektin tarkoituksena
on tuottaa laatuindikaattorimalli kaikille
laboratorioille.
Tuoreessa mielipidekirjoituksessa Sten
Westgard pohtii, kuinka alhaisiksi preanalyyttisten
virheiden määrää pystytään saamaan
seuraamalla laatuindikaattoreita ja sen perustella
tehtävillä toimenpiteillä https://www.
westgard.com/2019-preanalytical-quality.
htm. Olemmeko tulossa pisteeseen, jossa
parannusta ei juurikaan enää saavuteta inhimillisien
virheiden takia? Hän viittaa kirjoituksessaan
mm. kahteen julkaisuun, joissa
kuvataan kahdessa laboratoriossa (Turkissa ja
Koreassa) toteutettuja projekteja preanalytiikan
parantamiseksi. Prosentuaalisesti katsottuna
parannus on ollut hyvin pientä seuranta
ajan jälkeen. Kuitenkin molempien tutkimusten
johtopäätös on, että jatkuvalla preanalytiikan
parantamisen panostuksella on merkitystä
potilasturvallisuuteen. Tämä käy ilmi
myös meidän haastateltavien kokemuksista ja
vaikka meidän onkin hyväksyttävä, että laatuindikaattoreita
seuraamalla ja toimintatapoja
muuttamalla emme pysty täysin eliminoimaan
preanalyyttisiä virheitä niin pyrkimyksenä
täytyy olla niiden minimoiminen. Tämän
toteuttamiseksi tarvitaan säännöllistä seurantaa
ja jotta seuranta olisi aukotonta, sen pitäisi
tapahtua automatisoidun seurantajärjestelmän
avulla manuaalisen kirjaamisen sijasta.
/
/
/
/www
/2019-preanalytical-quality