pullonkaula. Patologien työasemiksi käyvät
kohtuullisen hintaiset tehomikrot, eikä esimerkiksi
erityisen tehokkaita näytönohjaimia
välttämättä tarvita. Näytteiden arviointiin
katson riittäväksi 4 miljoonan pikselin laadukkaan
näytön. Korkeampi resoluutio saattaa
nopeuttaa diagnostiikkaa
(10), mutta mahdollisesti
grafiikan vierityksen jouhevuuden
kustannuksella.
Kun järjestelmä on
saatu toimimaan, on suositeltavaa
tehdä järjestelmän
validointi (11), ja jopa
ISO-akkreditointi, johon
on julkaistu ohjeita (12).
Validoinnissa testataan
koko järjestelmää kaikkine
integraatioineen, alkaen
leikkeiden valmistuksesta
ja skannauksesta sekä virtuaalisten näytelasien
tallennuksesta päättyen varsinaiseen diagnostiikkaan.
Jokainen ketjuun kuuluva laite kuuluu
validoinnin piiriin, ja tämän vuoksi merkittävien
järjestelmämuutosten jälkeen validointi
on syytä suorittaa uudelleen. Suosituksen
mukaan validoitavien tutkimusten tulisi
sisältää vähintään 60 tapausta/käyttötarkoitus
(histologia, jääleikkeet, sytologia) ja 20 näytettä/
lisäkäyttötarkoitus (immunohistokemia,
yleisimmät erikoisvärjäykset). Järjestelmään
perehtynyt patologi suorittaa validoinnin vertaamalla
digitaalista materiaalia perinteiseen
lasilla olevaan materiaaliin. Käytännössä tämä
tapahtuu tekemällä diagnoosit molemmilla
tavoilla – eri tekniikoilla tehtävien arviointien
välillä aikavälin tulisi olla vähintään kaksi viikkoa
(ns. washout period).
Varsinaisen järjestelmän validoinnin jälkeen
on myös hyvä kouluttaa käyttäjät ja antaa
heille aikaa totutella uuteen työkaluun - eli
suoritettava ikään kuin henkilökohtainen validointi.
Hiiri lienee käytetyin ohjain kuvien
katselussa, mutta myös vaihtoehtoisia tapoja
on olemassa (3D-joystick, mikroskooppia jäljittelevä
ristiohjain, tuntolevy, ohjainpallo jne.)
ja niitä on hyvä kokeilla, mikäli katselin antaa
siihen mahdollisuuden. Järjestelmää on hyvä
tarkkailla myös käyttöönoton jälkeen ja pitää
säännöllisiä kokouksia, joissa kuulostellaan
mahdollisia ongelmakohtia. Mukaan kokouksiin
kuuluvat niin laboratorion laatuvastaavat,
skannerin käyttäjät kuin patologitkin, sekä
IT-henkilöstö. Usein myös laitteisto- ja ohjelmistotoimittajien
22 Moodi 2–3/2019
läsnäolo voi olla hyödyllistä.
Ongelmakohtia
Suurin hidaste digitaalipatologian laajalle
käyttöönotolle lienevät alkukustannukset
(lasiskanneri, työasemat, palvelimet, talletustila,
integraatiokustannukset) sekä mahdolliset
laboratorion prosessin uudelleenjärjestelyä
vaativat pullonkaulat, joita voi syntyä ainakin
alkuvaiheessa, kun uusi digitaalinen työnkulku
on osittain rinnakkaista perinteisen työnkulun
kanssa. Virtuaaliset näytelasit ovat hyvin
kookkaita (tyypillisesti 1-2
GB häviöllisesti pakattunakin).
Tehokkaammat
kuvien pakkaustavat voisivat
tuoda merkittävää
tilansäästöä (13), mutta
nykyään käytössä olevilla
pakkaustavoilla pitkäaikaistallennus
muodostuu
nopeasti erittäin merkittäväksi
kustannukseksi.
Lainsäädäntö ei ole asiassa
täysin selkeä, mutta toistaiseksi
on turvallista käsitellä
diagnostiikkaan käytettyjä digitaalisia leikkeitä
kuten fyysisiä näytelaseja, eli säilytysajat
ovat pitkät. Asenteet digitaalipatologiaa kohtaan
Suomessa näyttävät muuttuvan positiivisemmiksi,
mutta kustannuksia pidetään kynnyksenä
laajamittaiseen käyttöönottoon (14)
- riittävätkö oletetut hyödyt kattamaan korkeat
kustannukset? Mainittakoon myös, että
nykyteknologia soveltuu heikosti sytologisen
näytemateriaalin laajamittaiseen digitointiin –
toki yksittäisten sytologisten näytteiden skannaaminen
esim. tapausseminaareja ja kliinispatologisia
kokouksia varten onnistuu mainiosti.
Laboratorioiden erilaiset toimintatavat
ja eroavaisuudet värjäysten ilmiasussa voi olla
haaste keskusten välisen yhteistyössä.
Lopuksi
Digitaalipatologian potentiaaliset hyödyt
diagnostiikassakin ovat suuria. Niiden täysi
ulosmittaaminen vaatii kuitenkin koko histologisen
näytemateriaalin digitoimista, mikä
tarkoittaa myös suuria aloituskustannuksia.
Askeleita patologian digitalisaation suuntaan
ollaan ottamassa ja osittainenkin käyttöönotto
voi tehostaa esim. meetingtoimintaa, etätyötä
ja etäkonsultaatioita sekä parantaa patologipalveluiden
saatavuutta merkittävästi. Mahdollinen
valtiollinen panostus voisi nopeuttaa
laajempaa käyttöönottoa, esim. kansallinen
lasiarkisto vähentäisi pitkäaikaistallennuksen
kustannuksia ja samalla toisi uusia mahdollisuuksia
tutkimukseen. IAP:n (International
Academy of Pathology) Suomen osasto
on perustanut digitaalipatologian klubin, joka
pyrkii myös osaltaan edistämään digitaalipatologian
käyttöönottoa jakamalla kokemuksia ja
tietoa avoimesti patologian yhteisössä.
KIRJALLISUUSVIITTEET
1. Evans AJ, Bauer TW, Bui MM, Cornish TC, Duncan H, Glassy
EF, et al. US Food and Drug Administration Approval
of Whole Slide Imaging for Primary Diagnosis: A Key Milestone
Is Reached and New Questions Are Raised. Arch
Pathol Lab Med. 2018 Nov;142(11):1383–7.
2. Parwani A, Pantanowitz L, Glassy E, Hassell L. Regulatory
barriers surrounding the use of whole slide imaging
in the United States of America. J Pathol Inform.
2014;5(1):38.
3. Mukhopadhyay S, Feldman MD, Abels E, Ashfaq R, Beltaifa
S, Cacciabeve NG, et al. Whole Slide Imaging Versus
Microscopy for Primary Diagnosis in Surgical Pathology.
Am J Surg Pathol. 2017 Sep;42(1):1.
4. Mills AM, Gradecki SE, Horton BJ, Blackwell R, Moskaluk
CA, Mandell JW, et al. Diagnostic Efficiency in Digital
Pathology: A Comparison of Optical Versus Digital Assessment
in 510 Surgical Pathology Cases. Am J Surg Pathol.
2018 Jan 1;42(1):53–9.
5. Molin J, Thorstenson S, Lundström C. Implementation of
large-scale routine diagnostics using whole slide imaging
in Sweden: Digital pathology experiences 2006-2013. J
Pathol Inform. 2014;5(1):14.
6. Ho J, Ahlers SM, Stratman C, Aridor O, Pantanowitz L, Fine
JL, et al. Can digital pathology result in cost savings?
A financial projection for digital pathology implementation
at a large integrated health care organization. J Pathol
Inform. 2014;5(1):33.
7. Singh R, Chubb L, Pantanowitz L, Parwani A. Standardization
in digital pathology: Supplement 145 of the DICOM
standards. J Pathol Inform. 2011;2(1):23.
8. Herrmann M, Clunie D, Fedorov A, Doyle S, Pieper S, Klepeis
V, et al. Implementing the DICOM standard for digital
pathology. J Pathol Inform. 2018;9(1):37.
9. Marques Godinho T, Lebre R, Silva LB, Costa C. An efficient
architecture to support digital pathology in standard
medical imaging repositories. J Biomed Inform. 2017
Jul;71:190–7.
10. Randell R, Ambepitiya T, Mello-Thoms C, Ruddle RA,
Brettle D, Thomas RG, et al. Effect of Display Resolution
on Time to Diagnosis with Virtual Pathology Slides
in a Systematic Search Task. J Digit Imaging. 2015 Feb
16;28(1):68–76.
11. Pantanowitz L, Sinard JH, Henricks WH, Fatheree LA,
Carter AB, Contis L, et al. Validating Whole Slide Imaging
for Diagnostic Purposes in Pathology: Guideline from
the College of American Pathologists Pathology and
Laboratory Quality Center. Arch Pathol Lab Med. 2013
Dec;137(12):1710–22.
12. Williams BJ, Knowles C, Treanor D. Maintaining quality
diagnosis with digital pathology: a practical guide to
ISO 15189 accreditation. J Clin Pathol. 2019 Jun 8;jclinpath
2019-205944.
13. Helin H, Tolonen T, Ylinen O, Tolonen P, Näpänkangas J,
Isola J. Optimized JPEG 2000 compression for efficient
storage of histopathological whole-Slide images. J Pathol
Inform. 2018;9(1).
14. Näpänkangas JP, Tolonen T. Adoption of diagnostic digital
pathology in Finland. Finnish J eHealth eWelfare.
2019; in press
Asenteet
digitaalipatologiaa
kohtaan Suomessa
näyttävät muuttuvan
positiivisemmiksi.