8
pysytti aluehallintoviraston päätöksen.
Ennen hallinto-oikeuden
päätöksen antamista käräjäoikeus
oli määrännyt B:n ja C:n velkajärjestelyt
alkaneeksi. Hallinto-oikeuden
päätöksen antamisen jälkeen
käräjäoikeus oli vahvistanut velkajärjestelyjä
koskevat maksuohjelmat.
Vaikka A Oy:lle myönnetyn
anniskeluluvan peruuttaminen ei
kohdistunut yksityishenkilön velkajärjestelystä
annetussa laissa tarkoitettuun
velalliseen, luvan peruuttamisen
katsottiin vaarantavan
B:lle ja C:lle myönnetyn velkajärjestelyn
toteuttamisen. Kun
otettiin huomioon asian käsittelyn
aikana muuttuneet olosuhteet, alkoholilain
ja yksityishenkilön velkajärjestelystä
annetun lain tarkoitus
sekä se, ettei A Oy ollut laiminlyönyt
verojen tai julkisten maksujen
suorittamista tai muitakaan alkoholilain
mukaisia velvoitteitaan,
A Oy:lle myönnetyn anniskeluluvan
peruuttamiselle ei enää ollut
perusteita.
Alkoholilaki 21a §:n 1, 2 ja 4 momentti
ja 22 §:n 1 momentti
Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä
1 §:n 1 momentti, 9 § ja
13 §:n 1 momentin 4 kohta
Suomen perustuslaki 18 § 1 momentti
KHO:2017:137
Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen
suojelu – Muun oleskelulupaperusteen
tutkiminen –
Maasta poistamista koskeva
kokonaisharkinta – Perheside –
Siteet Suomeen – Lapsen etu
A oli hakenut Suomesta kansainvälistä
suojelua yhdessä aviopuolisonsa
B:n ja heidän vuosina 2007 ja
2009 syntyneiden yhteisten lastensa
kanssa. A ja B olivat Suomessa
asuessaan muuttaneet välien rikkoutumisen
vuoksi erilleen. Maahanmuuttovirasto
oli hylännyt A:n
kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa
koskevan hakemuksen sekä
päättänyt käännyttää hänet Afganistaniin,
mutta samana päivänä
tekemällään toisella päätöksellä
hyväksynyt B:n ja heidän lastensa
hakemukset ja antanut heille turvapaikat.
Hallinto-oikeus oli A:n
valituksen johdosta katsonut, että
A:lla oli Suomeen kiinteät siteet,
kumonnut Maahanmuuttoviraston
päätöksen oleskeluluvan ja
käännyttämisen osalta sekä palauttanut
asian sille uudelleen käsiteltäväksi.
Asiassa tuli Maahanmuuttoviraston
valituksesta ratkaista, oliko
A:lle myönnettävä Suomeen oleskelulupa
ulkomaalaislain 52 §:n
perusteella yksilöllisestä inhimillisestä
syystä hänen Suomesta
kansainvälistä suojelua saaneisiin
lapsiinsa liittyvien syiden johdosta.
Lisäksi kysymys oli siitä,
oliko A voitu käännyttää Afganistaniin.
Korkein hallinto-oikeus viittasi
muun ohella vuosikirjaratkaisussa
KHO 2014:24 lausumaansa ja hallituksen
esityksessä HE 28/2003 vp
ulkomaalaislain 52 §:n osalta lausuttuun
sekä totesi, että perhesiteeseen
perustuvaa oleskelulupaa
on ulkomaalaislaissa tarkoitettu
haettavaksi erillisellä oleskelulupahakemuksella,
jonka yhteydessä
hakijan tulee esittää tämän lupahakemuksen
ratkaisemiseksi tarpeellinen
selvitys. Ulkomaalaislain
52 §:n soveltaminen tapauksissa,
joissa oleskeluluvan myöntämisperusteena
ovat hakijalle Suomeen
syntyneet siteet, on tarkoitettu
poikkeukselliseksi. Ulkomaalaislain
4 luvussa säädetty perhesideperusteinen
oleskelulupa soveltuu
myös käsillä olevaan tilanteeseen,
jossa oleskelulupaa hakeva perheenjäsen
on saapunut Suomeen
turvapaikanhakijana yhdessä perheenkokoajan
kanssa. A:n oikeus
saada Suomeen oleskelulupa hänen
täällä oleskeleviin lapsiinsa
liittyvien syiden johdosta on tarkoitettu
ratkaistavaksi erillisessä
oleskelulupaa koskevassa menettelyssä,
eikä hänelle ollut myönnettävä
Suomeen ulkomaalaislain
52 §:n mukaista oleskelulupaa yksilöllisestä
inhimillisestä syystä hänen
kansainvälistä suojelua koskevan
hakemuksensa yhteydessä
esittämien perusteiden johdosta.
Hallinto-oikeuden päätös kumottiin
siltä osin, kuin se oli kumonnut
Maahanmuuttoviraston oleskelulupaa
koskevan päätöksen, ja Maahanmuuttoviraston
päätöksen lopputulos
saatettiin tältä osin voimaan.
A oli erityisesti vedonnut asiassa
lastensa etuun. A:n ja hänen lastensa
tosiasiallisesta suhteesta oli
saatu ristiriitaista selvitystä. Joka
tapauksessa kun otettiin huomioon,
että lapsille ja heidän äidilleen
oli myönnetty Suomeen oleskeluluvat,
A:n oleskelulupaa koskevaa
ratkaisua ei ollut syytä arvioida
toisin lasten edun vuoksi.
Lasten etu ja lapsista A:lle Suomeen
muodostuneet siteet olivat
kuitenkin seikkoja, jotka oli otettava
huomioon ulkomaalaislain
146 §:n mukaisessa turvapaikanhakijan
maasta poistamista koskevassa
kokonaisharkinnassa. Asiaa
kokonaisuutena arvioitaessa ja
kun otettiin erityisesti huomioon,
ettei A ollut edes hakenut oleskelulupaa
perhesiteen perusteella, hallinto
oikeuden päätös kumottiin
myös siltä osin, kuin se oli kumonnut
Maahanmuuttoviraston A:n
käännyttämistä koskevan päätöksen.
Ulkomaalaislaki 40 § 3 momentti,
52 §:n 1 momentti, 94 § 1 ja 3 momentit,
98 § 4 momentti, 146 §
1 momentti ja 148 § 2 momentti
Ks. KHO 2014:24
KHO:2017:138
Ulkomaalaisasia – Turvapaikkamenettely
– Turvapaikkapuhuttelupöytäkirja
– Asianosaisen
kuuleminen – Oikeus saada tieto
ei-julkisen asiakirjan sisällöstä
Maahanmuuttovirasto oli hylännyt
A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa
koskevan hakemuksen perustellen
päätöstään A:n ja hänen
isänsä turvapaikkapuhutteluissaan
esittämien kertomusten keskinäisillä
ristiriidoilla muun muassa
perheellä kotimaassa olleiden
asuinpaikkojen osalta ja ristiriitojen
hakemuksen uskottavuutta
heikentävällä vaikutuksella. A:lle
ei ennen asian ratkaisemista ollut
annettu tietoja turvapaikkapuhuttelupöytäkirjasta
ilmenevästä isän
kertomuksesta eikä varattu tilaisuutta
antaa selitystään kertomuksesta
ja ristiriidoista. Pöytäkirjaa
koskevien tietojen antamiseen ei
ollut ollut estettä, koska isä oli
suostunut niiden käyttämiseen
Suomessa oleskelevien perheenjäsentensä
turvapaikkahakemusten
ratkaisemisessa.
Hallinto-oikeus oli A:n valitukseen
antamassaan päätöksessä katsonut,
ettei Maahanmuuttoviraston
päätöstä tullut kuulemisessa
tapahtuneen mahdollisen virheen
vuoksi kumota ottaen huomioon
viittaukset A:n isän kertomukseen
A:ta koskevan Maahanmuuttovimomentti_