12
tuomioistuimen oikeuskäytäntö
– EUIPO:n käytäntö
Yhtiö oli hakenut värillisen kuvion
muodossa esitetyn tavaramerkin
rekisteröintiä väritavaramerkiksi.
Värejä oli hakemuksessa eritelty
kansainvälisesti hyväksytyn väriluokitusjärjestelmän
mukaisesti.
Patentti- ja rekisterihallitus oli hylännyt
hakemuksen sillä perusteella,
ettei yhtiö ollut esittänyt riittävän
vahvaa käyttönäyttöä, jotta tavaramerkin
olisi voitu katsoa tulleen
erottamiskykyiseksi väritavaramerkkinä.
Markkinaoikeus oli
puolestaan hylännyt yhtiön valituksen
sillä perusteella, että tavaramerkki
ei täyttänyt graafisen esitettävyyden
vaatimusta.
Korkein hallinto-oikeus päätti
esittää unionin tuomioistuimelle
SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa
ennakkoratkaisupyynnössään seuraavat
kysymykset:
1. Onko jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön
lähentämisestä
annetun Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiivin
2008/95/EY 2 artiklaa ja 3 artiklan
1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua
tavaramerkin erottamiskykyä
koskevaa edellytystä tulkittaessa
annettava merkitystä sille, haetaanko
tavaramerkille rekisteröintiä
kuviotavaramerkkinä vai väritavaramerkkinä?
2. Jos tavaramerkin luokittelulla
väritavaramerkiksi tai kuviotavaramerkiksi
on sen erottamiskyvyn
arvioinnin kannalta merkitystä,
onko tavaramerkki kuviomuotoisesta
esitystavastaan huolimatta
rekisteröitävissä tavaramerkkihakemuksen
mukaisesti väritavaramerkiksi,
vai voidaanko se rekisteröidä
ainoastaan kuviotavaramerkiksi?
3. Siinä tapauksessa, että tavaramerkkihakemuksessa
kuviomuotoisesti
esitetyn tavaramerkin
rekisteröinti väritavaramerkiksi
on mahdollista, edellyttääkö tavaramerkin,
joka on hakemuksessa
graafisesti kuvattu väritavaramerkin
rekisteröinniltä unionin
tuomioistuimen oikeuskäytännössä
edellytetyllä tarkkuudella
(eikä kysymys siten ole värin rekisteröinnistä
tavaramerkiksi sellaisenaan,
abstraktina, muodottomana
tai rajattomana), rekisteröiminen
väritavaramerkiksi lisäksi
Patentti- ja rekisterihallituksen
edellyttämän kaltaisen vahvan tai
ylipäätään käyttönäytön esittämistä?
Tavaramerkkilaki 1 § 2 momentti
(39/1993) ja 13 § (56/2000)
Tavaramerkkidirektiivi 2008/95/
EY 2 artikla ja 3 artikla 1 kohta b alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot
asioissa C-104/01, Libertel
(ECLI:EU:C:2003:244) ja C-49/02,
Heidelberger Bauchemie
(ECLI:EU:C:2004:384) sekä unionin
yleisen tuomioistuimen tuomio
asiassa T-331/12, Sartorius Lab
Instruments (ECLI:EU:T:2014:87)
Kts. myös unionin tuomioistuimen
julkisasiamiehen ratkaisuehdotus
asiassa C-163/16, Louboutin
(ECLI:EU:C:2017:495)
KHO:2017:151
Kokoontumislaki – Yleisötilaisuuden
kieltäminen – Ilmeinen
lainvastaisuus – Sukupuolisiveellisyyden
julkinen loukkaaminen
– Rikoslaki – Taide-esitys
– Perustuslaki – Ihmisoikeudet –
Perusoikeusmyönteinen ja
perustuslainmukainen laintulkinta
– Sananvapaus – Taiteen
vapaus
Poliisilaitos oli kokoontumislain
15 §:n 1 kohdan nojalla kieltänyt tilataide
esitykseen sisältyneen kohtauksen,
jossa vanhempi nainen istuu
ja esityksen päätteeksi makaa
alastomana valaistussa lasikopissa.
Päätöksen perustelujen mukaan
oli ilmeistä, että toiminta
täyttää rikoslain 17 luvun 21 §:n
sukupuolisiveellisyyden julkista
loukkaamista koskevan rikoksen
tunnusmerkistön.
Kun otettiin huomioon rikoksen
tunnusmerkistön täyttymisen tulkinnanvaraisuus
ja perus- ja ihmisoikeussäännöksiin
perustuva tarve
tulkita myös sananvapautta rajoittavaa
kokoontumislain 15 §:ää
näissä olosuhteissa perusoikeuksien
toteutumista kokonaisuutena
parhaiten edistävällä tavalla, ei
voitu pitää ilmeisenä, että kohtauksen
esittäminen alkuperäisessä
muodossaan olisi lainvastaista. Poliisilla
ei siten ollut oikeutta ennalta
kieltää kohtauksen esittämistä
sen suunnitellussa muodossa.
Suomen perustuslaki 12 § 1 momentti
ja 16 § 3 momentti
Euroopan ihmisoikeussopimus
10 artikla
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia
koskeva kansainvälinen
yleissopimus 19 artikla 2 ja 3 kappale
Kokoontumislaki 1 §, 2 § 1 momentti,
14 § 1 momentti, 15 §, 20 §
ja 22 § 1 momentti
Rikoslaki 17 luku 21 §
KHO:2017:152
Julkinen hankinta – Tarjouspyyntö
– Tekninen eritelmä –
Vertailuperusteiden asettaminen
– Syrjimätön kohtelu
Hankintayksikkö oli ilmoittanut
passien, henkilökorttien, oleskelukorttien
ja oleskelulupakorttien
hankinnasta. Tarjouspyyntöasiakirjoissa
oli määritelty lupa-asiakirjojen
pakolliset vaatimukset
sekä lisäominaisuudet, joista sai
pisteitä tarjousten vertailussa.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että lisäominaisuuksia ei voitu pitää
hankintalain 44 §:n 1 momentissa
tarkoitettuina teknisinä eritelminä,
joiden täyttyminen olisi
ollut tarjouksen tarjouspyynnön
mukaisuuden edellytys. Lisäominaisuuksien
osalta kysymys oli
hankintalain 41 §:n 1 momentin
7 kohdassa ja lain 62 §:n 1 momentissa
tarkoitetuista tarjouksen
kokonaistaloudellisen edullisuuden
vertailuperusteista, jotka liittyivät
hankinnan kohteen teknisiin
ansioihin ja toiminnallisiin
ominaisuuksiin.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella
tarjouspyyntöasiakirjoissa
vertailuperusteiksi ilmoitetut lisäominaisuudet
olivat osaltaan
merkityksellisiä teknisiä ansioita ja
toiminnallisia ominaisuuksia arvioitaessa
lupa-asiakirjojen laatua ja
turvallisuutta. Lisäominaisuuksien
perusteella hankintayksikkö oli
voinut selvittää, mikä tarjouksista
oli hankintayksikölle kokonaistaloudellisesti
edullisin. Lisäominaisuuksien
oli siten katsottava liittyvän
hankinnan kohteeseen.
Siitä huolimatta, että lisäominaisuuksien
oli katsottava liittyvän
hankinnan kohteeseen, asiassa oli
vielä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä
todetun mukaisesti
yhdenvertaisen kohtelun, syrjintäkiellon
ja avoimuuden periaatteen
noudattamisen varmistamiseksi
selvitettävä, että tarjousten
vertailuperusteet olivat puolueettomia.