10
den vastaisesti hankintalain hyvitysmaksua
koskevia säännöksiä.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että valvontadirektiivin (89/665/
ETY) mukaan kansallisiin julkisten
hankintojen oikeusturvakeinoihin
tulee sisältyä oikeus vahingonkorvaukseen.
Valvontadirektiivi oli
tältä osin pantu Suomessa lähtökohtaisesti
täytäntöön säätämällä
vahingonkorvauksesta siten kuin
asiassa sovellettavan hankintalain
(348/2007) 84 §:ssä säädetään. Toisaalta
hankintalain (348/2007)
76 §:n 1 momentin 4 kohdassa on
säädetty hyvitysmaksuseuraamuksesta.
Korkein hallinto-oikeus
katsoi, että hankintalaissa vahingonkorvausseuraamuksen
rinnalla
säädetyssä hyvitysmaksuseuraamuksessa
ei ollut kysymys valvontadirektiivissä
(89/665/ETY)
tarkoitetusta vahingonkorvauksesta,
vaan erillisestä, valvontadirektiivissä
edellytettyjen oikeussuojakeinojen
rinnalla säädetystä
kansallisesta oikeussuojakeinosta.
Purkuhakemuksen kohteena ollut
korkeimman hallinto-oikeuden
vuosikirjapäätös KHO 2013:202 ei
ollut perustunut ilmeisesti väärään
lain soveltamiseen hallintolainkäyttölain
63 §:n 1 momentin
2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Mainitulla päätöksellä ei ollut ratkaistu
eikä ollut voitukaan ratkaista
kysymystä vahingonkorvauksen
edellytyksistä hankintalain
84 §:n 1 ja 2 momentin perusteella.
Päätöksen perustelulausumilla
hankintayksikön virheellisestä
menettelystä ei ollut oikeusvoimavaikutusta
eikä myöskään sitovaa
todistusvaikutusta mahdollisissa
muissa asiaa koskevissa oikeudenkäynneissä.
Korkein hallinto-oikeus
hylkäsi purkuhakemuksen.
Hallintolainkäyttölaki 63 § 1 momentti
Laki julkisista hankinnoista (348/
2007, sellaisena kuin se on ollut voimassa
ennen lain 321/2010 voimaantuloa)
76 § 1 momentti 4 kohta
ja 84 §
Neuvoston direktiivi 89/665/ETY
julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita
koskeviin sopimuksiin
liittyvien muutoksenhakumenettelyjen
soveltamista koskevien
lakien, asetusten ja hallinnollisten
määräysten yhteensovittamisesta
(valvontadirektiivi) 1 artikla 1 ja
3 kohta sekä 2 artikla 1 kohta c alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot
yhdistetyissä asioissa C-397/01–C-
03/01, Pfeiffer ym.
(EU:C:2004:584), yhdistetyissä asioissa
C-439/14 ja C-488/14, Star
Storage ym. (EU:C:2016:688) sekä
asiassa C-315/01, GAT
(EU:C:2003:360)
KHO:2017:141
Joukkoliikenne – Markkinaehtoinen
liikenne – Reittiliikenne
– Palvelusopimusasetuksen
mukainen liikenne – Palvelutason
määrittely – Yleinen sääntö
– Julkinen tuki – Kilpailun
rajoittaminen
Kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan
oli siirtymäkauden
liikennöintisopimusten ollessa
päättymässä tehtävä joukkoliikenteen
järjestämistapaa koskeva valinta,
jossa tuli harkittavaksi, olivatko
yhtiön osittaisen reittiliikennelupahakemuksen
mukaiset
markkinaehtoiset liikennepalvelut
määrältään, laadultaan ja muilta
ominaisuuksiltaan riittävät, vai
oliko perusteltua soveltaa palvelusopimusasetusta
sellaisten palvelujen
varmistamiseksi, jotka ovat
monilukuisempia, luotettavampia,
korkealaatuisempia tai edullisempia.
Liikenteen järjestämisen vaihtoehtoja
oli arvioitava ensisijaisesti
matkustajien tarpeiden kannalta
sekä suhteessa joukkoliikennelautakunnan
hyväksymään palvelutasomäärittelyyn
ja siinä esitettyihin
kehittämistavoitteisiin. Yhtiön
markkinaehtoiseen liikenteeseen
verrattuna palvelusopimusasetuksen
mukainen liikenne mahdollisti
samalla kustannustasolla kattavamman
vuorotarjonnan ja palvelutason.
Palvelusopimusasetuksen
mukaisessa mallissa mahdollinen
liikenteen lisärahoitus oli helpommin
kohdistettavissa, liikenteen
kustannukset tarkemmin arvioitavissa
ja liikennetarjonnan
määrä helpommin muutettavissa.
Mainittu malli mahdollisti myös
markkinaehtoista mallia paremmin
koko kaupunkiseudun kattavan
yhteisen lippu-ja tariffijärjestelmän.
Yhtiön esittämä tuettujen
seutulippujen hyväksyminen haettuun
reittiliikenteeseen ei julkisena
tukena ollut mahdollista, koska
valtioneuvosto ei ollut antanut palvelusopimusasetuksessa
tarkoitettua
yleistä sääntöä kustannusten
korvaamisesta markkinaehtoisessa
liikenteen järjestämistavassa. Yhtiön
valitus hylättiin.
Joukkoliikennelaki 1 § 1 momentti,
3 §, 4 §, 12 § 3 momentti, 14 § 2 ja
4 momentti
Euroopan parlamentin ja neuvoston
asetus (EY) N:o 1370/2007 rautateiden
ja maanteiden julkisista
henkilöliikennepalveluista sekä
neuvoston asetusten (ETY) N:o
1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta
(palvelusopimusasetus)
johdanto-osa 5 ja 9 kappale ja
1 artikla 1 kohta
Hallintolaki 31 § 1 momentti
KHO:2017:142
Joukkoliikenne – Reittiliikenne
– Täydentävä liikenne – Palvelusopimusasetuksen
mukainen liikenne
– Jatkuva ja vakava haitta
Lahden seudun joukkoliikennelautakunta
oli hylännyt SL-Autoyhtymä
Oy:n reittiliikennelupahakemuksen,
koska haettu liikenne
oli päällekkäistä palvelusopimusasetuksen
mukaisesti järjestetyn
liikenteen kanssa ja heikentäisi sen
toimintaedellytyksiä.
Yhtiön hakemassa liikenteessä
oli kyse ruuhka-aikoihin kohdistuvasta
liikenteestä. Yhtiön jättäessä
reittiliikennehakemusta oli jo tiedossa,
että palvelusopimusasetuksen
mukainen liikenne oli noina aikoina
ollut alimitoitettua. Palvelusopimusasetuksen
mukaiset linjat
liikennöivät yhtä lukuun ottamatta
Heinolasta Orimattilaan asti. Reittiliikenteen
lähtö- ja päätepisteet
olivat Lahdessa ja Heinolassa linjaautoasemalla
ja poikkesivat palvelusopimusasetuksen
mukaisen liikenteen
päätepisteistä kummassakin
kaupungissa. Markkinaehtoinen
liikenne ja palvelusopimusasetuksen
mukainen liikenne palvelivat
siten osittain eri asiakaskuntaa.
Näissä olosuhteissa SL-Autoyhtymä
Oy:n hakemassa reittiliikenteessä
oli kyse palvelusopimusasetuksen
mukaista liikennettä täydentävästä
liikenteestä. Kun otettiin
huomioon joukkoliikennelain
22 §:n 1 momentti ja 2 momentin
1 kohta, haettu liikenne ei aiheuttanut
jatkuvaa ja vakavaa haittaa
palvelusopimusasetuksen mukaan
harjoitettavalle liikenteelle. Tämän