11 Momentti 7/2017
Momentti
vuoksi hallinto-oikeuden ja joukkoliikennelautakunnan
päätökset
kumottiin ja asia palautettiin joukkoliikennelautakunnalle
uudelleen
käsiteltäväksi.
Äänestys 3–2.
Joukkoliikennelaki 3 §, 14 § 4 momentti
ja 22 § 1 ja 2 momentti
1 kohta
KHO:2017:147
Maankäyttö ja rakentaminen –
Poikkeaminen – Rakennuksen
purkaminen – Asemakaava –
Suojelumääräys – Pakottava syy
– Poikkeamisen tarve – Rakennuksen
sijainti kahdella kiinteistöllä
– Kiinteistönraja – Eri
omistajat – Omistajien välisessä
sopimussuhteessa annettu yleisen
tuomioistuimen purkamismääräys
Asemakaavan A-1/s alueita koskevan
suojelumääräyksen mukaan
olemassa olevia rakennuksia ei
saanut purkaa ilman pakottavaa
syytä. Se, että A-1/s korttelialueella
ollut rakennus sijaitsi kahden eri
omistajille kuuluvan kiinteistön
alueella, ei ollut sellaisenaan pakottava
syy rakennuksen purkamiseen,
eikä myöskään se, että
yleisessä tuomioistuimessa toisen
kiinteistön omistajan vaatimuksesta
oli lainvoimaisesti velvoitettu
toisen kiinteistön omistaja purkamaan
omistamansa ensin mainitulla
kiinteistöllä oleva rakennuksen
osa. Näin ollen purkamiseen
oli tarpeen saada poikkeus kaavamääräyksestä.
Ottaen huomioon
rakennuksen sijainti RKY-alueella,
rakennuksen kunto ja rakennukseen
liittyvät merkittävät historialliset,
kulttuurihistorialliset ja maisemalliset
arvot oikeudellisia edellytyksiä
poikkeamiseen ei ollut.
Rakennuksen osaomistajan poikkeamishakemus
oli tullut hylätä.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 57 §,
171 § (132/1999), 172 § (132/1999)
ja 213 §
Rakennuslaki 135 §
KHO:2017:148
Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen
suojelu – Uusi turvapaikkaperuste
– Turvapaikkaperusteen
esittämisen ajankohta – Seksuaalinen
suuntautuminen – Henkilökohtaisen
uskottavuuden
arviointi – Suullinen käsittely
Korkeimman hallinto-oikeuden
ratkaistavana oli muun ohella,
missä tilanteissa turvapaikanhakijan
uskottavuuden arviointi edellyttää
suullisen käsittelyn toimittamista
hallinto-oikeudessa turvapaikanhakijan
valituksen johdosta,
jos seksuaaliseen suuntautumiseen
vedotaan kansainvälisen suojelun
perusteena ensi kerran vasta
tuomioistuinvaiheessa.
Irakista oleva miespuolinen turvapaikanhakija
A oli hallinto-oikeudessa
esittänyt turvapaikkaperusteena
aikaisemmin Maahanmuuttovirastossa
esittämiensä
seikkojen lisäksi, että hänellä on ollut
sukupuolista kanssakäymistä
myös miesten kanssa. Turvapaikkapuhuttelussa
hän oli nimenomaisesti
kieltänyt tämän asian, johon
hänelle lähetetyssä uhkauskirjeessä
oli viitattu.
Hallinto-oikeus hylkäsi valittajan
pyynnön suullisen käsittelyn
järjestämisestä ilmeisen tarpeettomana.
Homoseksuaalisuuteen liittyvän
turvapaikkaperusteen esittäminen
vasta tuomioistuinvaiheessa
sekä valittajan turvapaikkapuhuttelussa
ja tuomioistuinvaiheessa
esittämän kertomuksen välinen
ristiriita ovat hallinto-oikeuden
päätöksen perusteluiden mukaan
heikentäneet kertomuksen
uskottavuutta.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että turvapaikanhakijalta voidaan
lähtökohtaisesti edellyttää, että
hän esittää jo hakemusvaiheessa
kaikki kansainvälistä suojelua koskevan
hakemuksensa perusteet.
Hakemuksen tueksi myöhemmin
tuomioistuinvaiheessa esitettäviä
uusia perusteita ja niiden uskottavuutta
arvioidaan tapauskohtaisesti.
Kuten hakemusvaiheessakin
esitettyjen perusteiden osalta,
pelkkä väitteen esittäminen ei ole
riittävää, vaan väitteen tueksi on
esitettävä omakohtaista selvitystä.
Lisäksi on esitettävä asianmukainen
syy sille, miksi jotain merkityksellistä
seikkaa ei ollut nostettu
esiin aikaisemmassa vaiheessa.
Tässä tapauksessa valittaja oli
esittänyt perusteluja sille, miksi
hän ei ollut tuonut homoseksuaalisuuttaan
esille turvapaikkapuhuttelussa
ja miksi hän oli tuolloin nimenomaisesti
kiistänyt asian. Hän
on vielä korkeimmassa hallinto-oikeudessa
täydentänyt kertomustaan
omakohtaisilla tiedoilla sukupuoli
ja seurustelusuhteistaan
sekä lisätiedoilla niistä syistä, miksi
hän ei ollut kertonut seksuaalisesta
suuntautumisestaan turvapaikkapuhuttelussa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että homoseksuaalisuuteen vetoamisen
ajankohdalle tai asian kiistämiselle
turvapaikkapuhuttelussa
ei tässä tapauksessa voinut antaa
sellaista merkitystä, että pelkästään
ne johtaisivat valittajan kertomuksen
arvioimiseen epäluotettavaksi.
Valittajan henkilökohtaisen
uskottavuuden arviointi olisi edellyttänyt
suullisen käsittelyn toimittamista
ja valittajan henkilökohtaista
kuulemista. Hallinto-oikeuden
ei olisi tullut hylätä vaatimusta
suullisen käsittelyn toimittamisesta.
Hallinto-oikeuden päätös
kumottiin ja asia palautettiin
hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn
toimittamista varten ja sen
jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.
Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti
Euroopan ihmisoikeussopimus
3 artikla
Euroopan unionin perusoikeuskirja
18 ja 19 artikla
Direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen
suojelun myöntämistä tai
poistamista koskevista yhteisistä
menettelyistä 46 artikla
Direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista
kolmansien maiden kansalaisten
ja kansalaisuudettomien henkilöiden
määrittelemiseksi kansainvälistä
suojelua saaviksi henkilöiksi,
pakolaisten ja henkilöiden, jotka
voivat saada toissijaista suojelua,
yhdenmukaiselle asemalle sekä
myönnetyn suojelun sisällölle 4 artikla
Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti,
87a § 1 momentti, 87b §, 88 § 1 momentti,
88a § (323/2009) 1 momentti,
88e § ja 147 §
Hallintolainkäyttölaki 33 §, 37 §
1 momentti ja 38 § 1 momentti
KHO:2017:150
Ennakkoratkaisupyyntö unionin
tuomioistuimelle – Tavaramerkki
– Erottamiskyky – Väritavaramerkki
– Kuviotavaramerkki
– Kuvio – Väriselitys –
Väriyhdistelmä – Graafinen esitys
– Käyttönäytön tarve – EUmomentti_