Amerikan keilailun ammattilaisjärjestö PBA on jo muutaman vuosi sitten lopettanut yksittäisten kilpailujen
järjestämisen ja siirtynyt useamman kilpailun järjestämiseen yhdessä pötkössä. World Series of Bowling
pelataan vuosittain loppusyksystä. Tällä kertaa näyttämönä on hulppea National Bowling Stadium
Renossa, Nevadassa.
Kaikki ”eläinkisat” ratkottiin yhdessä päivässä
ja ”MM-kilpailu” sitten seuraavana. Jatkoon
päässeillä oli oikein kunnon työrupeama.
KEILAAJA | 41
World Series of Bowling
TEKSTI: PEKKA KORPI
WSOB-KILPAILU on todellista liukuhihnatoimintaa.
Sarjassa on viisi kilpailua, jotka
keilataan PBA:n radanhoitokirjaston neljällä
eri olosuhteella. Nämä hoidot on nimetty
eläinten mukaan ja kukin kilpailu kantaa tuon
eläimen nimeä. Chameleon-hoito on 39 jalkaa
pitkä, Shark puolestaan 45 jalkaa, Cheetahissa
öljyä on vain 33 jalkaa, ja Scorpionissa hoidetaan
42 jalan verran rataa. Kaikki neljä kisaa
keilataan samalla pelitavalla, joka oli täksi
vuodeksi muuttunut edellisistä. Karsinnassa
pelattiin aiempien kuuden sarjan karsinnan sijaan
kaksi viiden sarjan blokkia, jatkoon pääsi
16 parhaan tuloksen tehnyttä. Nämä kilpailut
vedeltiin peräkkäisinä päivinä. Finaalit keilattiin
mies miestä vastaan, ensin paras viidestä
ja sitten paras kolmesta. Neljän parhaan TVpelit
olivat yhden sarjan matseja.
Kaikkien neljän kilpailun karsintatulokset
laskettiin yhteen, kun ratkottiin paremmuutta
mahtipontista nimeä kantavassa PBA World
Championshipissa. Siinä jatkosarjoja keilattiin
runsaasti ja kaikkiaan 60 sarjan jälkeen löydettiin
viisi keilaajaa televisioitavaan porraspeliin.
Sama tehokkuus jatkui myös finaaleissa,
kaikki ”eläinkisat” ratkottiin televisiolamppujen
loisteessa yhdessä päivässä ja ”MMkilpailu”
sitten seuraavana. Jatkoon päässeillä
oli oikein kunnon työrupeama.
Suomalaiset jäivät ilman rahoja
Mukana härkäviikoilla oli kaksi suomalaista,
Osku Palermaa ja Pyry Puharinen. Ensin
mainitulle oli kyseessä normaali työreissu,
toinen toteutti suurta unelmaansa oikeasta ammattilaiskilpailusta.
Tuloksellisesti kaverusten
peli ei suuresti eronnut toisistaan. Osku aloitti
huonosti, häviten Pyrylle. Kolmessa seuraavassa
kilpailussa hän vanhemman oikeudella
oli selvästi parempi, mutta, kun sijoitukset
huitelivat 50 tietämillä, ei jatkopaikkaa, tai
edes lohturahoja tällä kertaa irronnut. Puharinen
keilasi kaikki neljä osapeliä sadannen
seutuville.
Chameleonissa Liz Johnson yllätti kaikki
miespuoliset virkaveljensä ja kaatoi lopuksi
ratkaisuottelussa Anthony Pepen 257-255.
PBA:n kilpailuissa naiset eivät saa lainkaan
tasoituksia, eli Johnson vei voiton puhtaalla.
Myös Sharkin loppuottelussa saatiin yllätysvoittaja,
kun Englannin Richie Teece kellisti
Charlie Brown Jr.:n 193-176. Voitto oli Teecelle
uran ensimmäinen, tähänastinen paras
menestys oli viime vuoden EBT:n kokonaispisteiden
voitto.
Cheetahin voitosta käytiin Pohjoismaiden
sisäinen kamppailu, jossa Ruotsin kahden
käden vasuri Jesper Svensson oli Tanskan
Thomas Larsenia parempi tuloksiin 246-194.
Scorpionin loppuottelijat olivat paljon
muiden kisojen vastaavia tunnetumpia. Parin
viime vuoden ehkä paras keilaaja E.J. Tackett
hoiteli Australian kahden käden kestomenestyjän
Jason Belmonten selvänlaisesti 245-207.
Belmonte sai sitten hyvityksen edellisen
päivän kahdelle ”epäonnistumiselleen”, sijat
kaksi ja neljä, kun hän hoiteli kotiin PBA World
Championshipin, joka on yksi kiertueen majortitteleistä.
Viiden keilaajan porraspelit olivat
viihdyttävää katsottavaa, kun matseissa tuli
kaksi tasapeliä. Ensimmäisessä matsissa Kyle
Troup kellisti Matthew Sandersin yhden heiton
uusinnassa 10-7 sen jälkeen, kun kaverukset
olivat tasanneet sarjan pisteet 248 mieheen.
Tasapeli nähtiin myös kolmannessa ottelussa,
kun Troupin kaatanut Ryan Ciminelli ja
Belmonte kasasivat kaatoja 257 pisteen edestä
molemmat. Tuon uusinnan aussi voitti 9-7 ja
eteni loppuotteluun Svenssonia vastaan.
Ottelu oli tasainen aina viimeiseen ruutuun
saakka, jossa Belmonte ratkaisi homman
kolmella kaadollaan, joihin ruotsalainen ei
pystynyt vastaamaan ja Belmote sai yhden
lisämeriitin vyölleen pistein 238-225. Rahaa
australialainen sai kotiin viemisiksi 60 000
dollarin edestä, Svenssonin tyytyessä puoleen
tuosta.
World Bowling Tourin finaali
World Bowling Tour oli tänä vuonna kuivahtanut
aika lailla, kun kolme Persianlahden
alueen kilpailua oli eri syistä peruutettu
kokonaan. Kun vielä Maailman Keilailuliitto
World Bowling muutti kiertuetta siirtämällä
Las Vegasin MM-kilpailujen osakilpailun vuoden
2018 kiertueelle, ei kausi loppujen lopuksi
käsittänyt kuin viisi kilpailua. Syy MM-kisojen
osakilpailun muuttamiseen oli kuulemma se,
että PBA oli tarjoutunut järjestämään WBTfinaalin
WSoB:n televisiointien yhteydessä ja
WB katsoi tämän hyödyttävän kaikkia. Siispä
finaali siirrettiin aiemmin ilmoitetulta helmikuulta
marraskuulle.
Loppupeleissä käytettiin samaa kokeellista
pistelaskutapaa, kuin kahtena edellisenäkin
vuonna. Kaadosta sai 30 pistettä ja paikosta
kymmenen plus avausheiton kaatuneiden
keilojen määrä, siis esim. ysipaikko antoi 19
pistettä. Tyhjä ruutu antoi kaadettujen keilojen
määrän pisteitä, kuten normaalistikin. Kymppiruudussa
ei ylimääräisiä heittoja heitetty.
Pistelaskun on tarkoitus olla asiaa tuntemattomille
(amerikkalaisille?) televisiokatsojille
helpompi ymmärtää. Näin saattaa olla, mutta
tietääkseni asiaa ei ole tutkittu millään tavalla.
Niin tai näin, voittajat saatiin selville. Naisten
loppuottelussa ykkössijoitettu Latvian Diana
Zavjalova kellisti viime vuoden mestarin,
USA:n Danielle McEwanin, 235-232. Zavjaova
teki kymppiruutuun kaadon ja pakotti
McEwanin tekemään samoin. Tämä kuitenkin
jätti kymppikeilan pystyyn ja näin mestari
vaihtui. Välierässä McEwan voitti takavuosien
malesialaistähden Shalin Zulkiflin 244-231.
Miesten mestaruudesta keilattiin pitkän
kaavan mukaan, kun Australian Jason Belmonte
ja Yhdysvaltain Marshall Kent päätyivät
tasapisteisiin 267-267. Uusintaheitolla
Belmonte heitti ensin kaadon, jonka jälkeen
Kentin heitto jäi vajaaksi ja jätti pystyyn keilat
2 ja 8.
Välierässä Kent voitti Ruotsin Jesper Svenssonin
231-224.