Maailman liitossa tapahtuu,
vai tapahtuuko?
PIKAISESTI TUTKAILTUNA kongressin
agenda ei ollut mullistava; henkilövalintoja
ei ollut ja tämä näkyi tietysti osallistujamäärässä.
Paikalla oli yhteensä 35 äänioikeutettua
ja päälle 22 valtakirjaa. Aasia oli hamstrannut
valtakirjoja mm. Pohjois-Koreasta, Turkmenistanista
ja Pakistanista. Tämähän on täysin
laillista, mutta äänimääriä julkistettaessa oli
suhteellisen selvää, että päätökset oli tehty
etukäteen ja äänestykset olivat lähinnä teatteria.
Eurooppalaisten osuutta hankaloittaa
sekin, että World Bowlingin sääntöjen mukaan
liitto voi ottaa vain yhden valtakirjan. Jotta
Euroopan kaikki äänet saataisiin käyttöön
vaatisi se siis 24 osallistujaa kongressiin, joka
on seuraavallakin kerralla Vegasissa. Tämä
on aikamoinen haaste, kun miettii eurooppalaista
keilailun rahoitusta. Motivaatio saa
olla kohdillaan, jotta maksat reilut pari tonnia
ja matkustat pari vuorokautta äänestääksesi.
Kongressi päätti, että tammikuusta 2018
lähtien vain sellaiset liitot voivat liittyä World
Bowlingin jäseniksi, jotka toimivat maansa/
alueensa olympiakomitean ”alaisuudessa”. Tämä
esitys tuli käytännössä Espanjan ja Katalonian
liittojen välisen tappelun seurauksena.
Vanhoja jäseniä tämä ei koske, mikä tekee
päätöksestä arveluttavan. Nyt uusia ja vanhoja
jäseniä koskevat eri säännöt, mitä en henkilökohtaisesti
pidä ideaalina. Kilpaileva esitys oli,
että World Bowlingin jäsenyys voisi olla vain
itsenäisten valtioiden alaisilla jäsenliitoilla,
mutta tämä vesittyi.
Arvokilpailukalenteriin tulee lisänä junioreiden
MM-kilpailut joka toinen vuosi pelattaviksi.
Joukkueeseen valitaan kaksi tyttöä
ja poikaa, jotka keilaavat singlet, parikisat ja
sekajoukkueen. Aika kalliiksi rupeaa käymään
useammat MM-kisat vuosittain. Lähtökohtana
on ollut, että Suomi osallistuu kaikkiin arvokilpailuihin,
mutta nyt meidän on syytä tätä
tarkoin harkita.
Kolmas ja ehkä merkittävin uudistus on se,
että nuorten MM-kilpailuissa 2018 käytetään
World Bowling Tourin finaaleista tuttua ns.
vaihtoehtoista pistelaskujärjestelmää. Tässä
jokainen kaato on 30 pisteen arvoinen, 9/ 19p,
8/ 18p, 9-missi 9 pistettä, 8-missi 8 pistettä jne.
Sarjaan heitetään kymmenen avausheittoa eli
maksimi on edelleen 300, mutta kymppiruutuunkin
heitetään vain yksi avaus. Tulokseen ei
myöskään ole merkitystä, teitkö sarjaan sitten
viiden jonon vai viisi yksittäistä kaatoa. Tämä
muuttaa lajin luonnetta olennaisesti.
Tämä esitys aiheutti runsasta keskustelua.
USBC:n johtaja Chad Murphy kritisoi
14 | KEILAAJA
voimakkaasti ja perustellusti sitä, että nyt ollaan
muuttamassa merkittävän arvokilpailun
luonnetta ilman kunnollista dataa. Tähän näkemykseen
oli äärimmäisen helppo yhtyä. Esitystä
perusteltiin sillä, että olympiakomiteasta
oltiin sanottu pistelaskumme olevan vaikeasti
seurattava. Pidin oudoksuttavana sitä, että
asiasta ei ollut mitään kirjallista olympiakomitean
puolesta. Väitettiin myös, että pelaajat
olivat World Bowling Tourin viimeisimpien
finaalien jälkeen olleen tyytyväisiä tähän uudistukseen,
mutta kokouksen jälkeen selvisi
totuuden olleen toinen. Eräs amerikkalainen
keilailujournalisti aiheesta keskusteltuamme
näytti minulle Jason Belmontesta välittömästi
finaalien jälkeen tekemänsä haastattelun, jossa
hän selvästi kritisoi tätä vaihtoehtoista pistelaskujärjestelmää.
Ilmapiiri tosin oli sellainen,
että vaikka tämä olisi tullut kokouksessa julki,
se tuskin olisi vaikuttanut mihinkään.
Kokouksen viimeisessä kohdassa nousi
esiin arvokilpailujen kustannukset järjestäjille
ja liitoille. Aikuisten MM-kisojen järjestäjän on
maksettava World Bowlingille 150 000 dollaria,
kun sen on päätetty saavan kisat. Tämä on se
ainut syy, miksi arvokilpailut ovat viime vuodet
olleet tiukasti lähi-idässä, jenkkikasinoilla
ja välillä Hongkongissa. Muilla ei yksinkertaisesti
ole varaa tähän. Itse haluaisin Suomen
järjestettäviksi MM-kisat, mutta nykyisellä
systeemillä tehtävä on aivan täysin mahdoton.
Järjestyshinnat nousivat vuonna 2011, jolloin
sattumoisin myös maailman keilailuliiton puheenjohtaja
ryhtyi nauttimaan ”nimellistä” 100
000 dollarin vuosipalkkaa.
Heräsi myös runsaasti kysymyksiä siitä,
mitä tällä rahalla sitten saadaan? Jokainen,
joka oli South Pointissa kahden viikon ajan,
pystyi sanomaan, että näin ei kuulu keilailun
suurinta tapahtumaa järjestää. Koko kasinolla
ei näkynyt missään mainoksen mainosta
MM-kisoista. Ei edes rakennuksessa olevassa
toisessa keilahallissa, jossa aktiivitkin liigapelaajat
olivat autuaan tietämättömiä meneillään
olevasta tapahtumasta. Kävin osaksi itseäni
kiusatakseni tekemässä gallupin. Myöskään
ratavalvojia ei ollut kisojen aikana, ja valmentajat
ym. saivat juoksennella tiskille kertomaan
mitä piti korjata ja kenellekin. Näitä seikkoja
olisi melkein kirjaksi asti.
Ehkä surullisinta oli se, että World Bowling
ei myöntänyt minkään menneen pieleen, vaan
vaikutti olevan aidosti sitä mieltä, että kaikki
meni kuin Strömssössä. Pitkiä ovat matkat.
PERTTU JUSSILA
MM-kummajaisia
MM-AREENA South Point Bowling Plaza
sijaitsi valtavassa kasinohotellissa, mutta
missään koko rakennuksessa ei näkynyt
yhtään ainoaa plakaattia, joka olisi kertonut
MM-kilpailuista. Ei edes rakennuksen
toisessa 64-rataisessa keilahallissa, joka oli
lähes aina täynnä väkeä. Näkyvyyttä lajille
ja kisoille haettiin siis nollatasolla.
Singlen jälkeen yhdenkään loppuottelun
aikana ei päässyt ottamaan valokuvia säädyllisestä
paikasta. Kuvaaminen olisi pitänyt
hoitaa katsomosta käsin, mikä ei tietenkään
normivarusteilla onnistunut. Keilailu pyrkii
olympialajiksi, mutta edes MM-kilpailuissa
mediaväki ei saanut tehdä töitään.
Hitaasta keilailusta on jaariteltu joukkueenjohtajien
kokouksissa niin kauan kuin
minä muistan. Niin tehtiin nytkin ja luettiin
ukaaseja. Kukaan ei kuitenkaan mitään
valvonut. Ratavalvojia näki harvakseltaan,
jos silloinkaan. Isoja päälliköitä tapahtumat
eivät juurikaan kiinnostaneet, he kuluttivat
aikaansa toimistossa rupatellen ja puttia
harjoitellen. Ja mikä ihmeellisintä, siellä he
pysyivät myös mastersin mitalipelien ajan.
Miesten mastersin ensimmäisen kierroksen
kaikki ottelut päättyivät 2-0 tuloksella.
Lisäksi kaikki all eventsin mitalistit
karsiutuivat heti ensimmäisestä ottelustaan
toisella kierroksella. Naisten mastersin toiselta
kierrokselta, jolle all eventsin kahdeksan
parasta tuli mukaan, all eventsin viisi
parasta karsiutui saman tien pelistä.
Ruotsin miehet jäivät ensimmäisen kerran
ilman MM-mitalia sitten Milwaukeen
1971 kisojen. Korean miehet, jotka viime
vuosina ovat hallinneet isosti MM-kilpailuissa,
eivät nyt saavuttaneet yhtään mitalia.
All eventsissa paras korealainen oli 40. sijalle
yltänyt Jongwoo Park.
Huippukeilailuun paljon satsaavista
maista myös Malesian ja Singaporen miehet
jäivät ilman mitaleja näissä kisoissa.
Malesiasta yksi mies ylsi mastersiin, Singaporesta
ei ainuttakaan. Kisoihin osallistui liki
400 keilaajaa yli 40 maasta.
South Point kasinohotelli sisälsi kaksi
keilahallia, kaikkiaan 124 rataa, ison rodeoareenan,
5.000 parkkipaikkaa, 2.100
hotellihuonetta kooltaan 28 neliötä tai
enemmän, 60 pelipöytää, tuhansia pelikoneita,
11 ravintolaa, 24 baaria, suuren
määrän isoja kokous- ja juhlatiloja, 16 elokuvateatteria,
kylpyläosaston, 700 paikkaisen
bingon.
Itse onnistuin viettämään rakennuksessa
kahdeksan päivää putkeen menemättä
lainkaan ulos.
SEIJA LANKINEN