Tie menestykseen
2 | KEILAAJA
Menestyksestä on
otettava myös vastuuta.
Puheenjohtajan palsta
On rehellisyyden nimissä myönnettävä, että Vegasissa vietetyn kaksiviikkoisen
aikana tuli tarkasteltua joukkueita, toimintaa, pelaajia ja järjestelyitä
hyvinkin erilaisesta perspektiivistä kuin ennen. Sikäli hyvin opettavainen
kokemus, koska huippu-urheilu ja sen kehittäminen on yksi Suomen
Keilailuliiton tärkeimmistä – ellei tärkein – tehtävä.
Kolmen mitalin saavuttaminen on nykypäivänä aivan mieletön suoritus, jonka
haasteellisuutta eivät kaikki ehkä aivan täysin ymmärrä. Meillä keilaajamme käyvät
töissä tai opiskelevat, ja sovittavat harjoittelun tähän muottiin parhaansa mukaan.
Singaporen Jazreel Tan saa kuussa 4000 Singaporen dollaria siitä hyvästä, että
on sitoutunut maajoukkueeseen ja harjoittelee päivittäin. Koreassa maajoukkuepelaajat
asuvat yli 200 päivää vuodessa olympiakylässä harjoitellen 5 tuntia päivässä.
Tämä ei takaa menestystä, mutta takaa aivan erilaiset lähtökohdat.
MAAJOUKKUETOIMINNAN KEHITTÄMISTÄ voi ajatella kahdella tavalla. Yhtäältä
voidaan todeta harjoittelun olevan pelaajien vastuulla ja johan liitto maksaa
arvokilpailujen kustannukset, johan tämän pitäisi riittää. Toisaalta voidaan miettiä,
miten voisimme liittona tehdä entistä enemmän sen eteen, että pelaajillamme olisi
entistä paremmat mahdollisuudet valmistautua arvokisoihin niin hyvin kuin suinkin
mahdollista. Ensin mainittu koulukunta näkee huippukeilailun lähinnä kuluna. Oman
käsitykseni mukaan he eivät ymmärrä huippu-urheilusta tuon taivaallista. Jokaisella
on oikeus mielipiteeseensä, on vain pidettävä huoli siitä, että em. ryhmä ei ole
koskaan lähelläkään huippu-urheiluun liittyvää päätöksentekoa.
On selvää, että me emme luultavasti koskaan tule pääsemään Korean
malliin, eikä se välttämättä edes sopisi suomalaiseen toimintakulttuuriin.
Voimme kuitenkin miettiä, mitkä elementit näistä järjestelmistä olisi taloudellisesti
toteutettavissa ja tehdä töitä sen eteen. Olympiakomitean
kanssa käytyjen keskustelujen – ja näyttöjen – perusteella he kyllä vastaavat,
mikäli me teemme. Tästä oivana esimerkkinä huippu-urheilu
yksikön myöntämä 17 000 euron lisärahoitus. Voin varmuudella sanoa,
että 85 % korotus rahoitukseen olisi jäänyt toteutumatta, jos emme olisi
palkanneet päävalmentajaa. Tämä on sitä kehitystä, jota voimme tehdä
nykyisten resurssien sisällä.
Viime kädessä harjoittelu, kilpaileminen ja tavoitteet ovat pelaajien
itsensä vastuulla ja määriteltävissä, mutta meidän on pidettävä huoli,
että hoidamme oman tonttimme niin hyvin kuin suinkin voimme. Kiitoksen
tonttinsa loistavasta hoitamisesta menestyksen mahdollistamiseen
ansaitsevat Bowling Oy ja Sport Bowling Finland. Ilman heidän tukeaan
olisi moni mitali jäänyt saamatta.
Menestyksestä ei saa ottaa vain kunniaa. Siitä on myös otettava vastuuta.
PERTTU JUSSILA