Koulutus- ja valmennuspalsta
KEILAAJA | 15
Heiluri - tekniikan perusta
Oman keilailuni jäätyä taka-alalle vuosikymmenen
vaihteessa, kiinnostuin keilailun valmentamisesta
tai oikeastaan aluksi puhtaasti
keilailutekniikasta. Oma tekniikkani on aina
ollut monia asioita rajoittava ja keilailuni on perustunut
lähinnä tarkkuuteen. Tämän päivän keilailussa pelkkä
tarkkuus ei riitä kyläkisoja pidemmälle kuin satunnaisissa
turnauksissa. Keilaajan pitää pystyä tarkkuuden lisäksi
luomaan riittävästi vauhtia ja pyörintää. Heilurin muokkaaminen
auttaa lähes aina em. asioiden parantamisessa.
Olipa kyseessä aloittelija, pidemmälle edennyt harrastaja
tai maajoukkuetason keilaaja, heiluria korjaamalla saadaan
helpoimmin huomattavia edistysaskeleita. Seuraavassa
keskitytään perinteiseen yhden käden keilailuun.
Mitä heilurissa kannattaa erityisesti tarkkailla? Ensimmäinen
asia, joka kannattaa tarkastaa, on peukalon
teippaus. On lähes mahdotonta muuttaa heiluria rennommaksi,
jos palloa joutuu puristamaan. Olen havainnut,
että valtaosalla keilaajista on liian väljä peukalonreikä.
Lisäksi teipit saattavat olla luovasti suhteessa peukalon
muotoon. Ei ole mitenkään erikoista, että kysyessäni
teippauksesta keilaajalta itseltään, kommentti on ”Ei
mun tarvii teipata, koska reikä on alussa väljä, mutta
paranee heittojen myötä ja on jo kolmannessa sarjassa
ihan hyvä”. Miksi antaa turhaa tasoitusta sitä kolmatta
sarjaa odotellessa? Olen auttanut teippaamaan lukuisia
peukalonreikiä kokonaan uusiksi. Lähes aina tämä on
rentouttanut heiluria.
Tämän jälkeen voidaan keskittyä itse heiluriin ja
aluksi heilurin aloitukseen. Kiinnitän huomiota aluksi
käsivarren suuntaan lähtöasennossa sekä heilurin aloituksen
suuntaan, joka on hämmentävän usein pielessä jopa
maajoukkuetason keilaajilla. Yleisin virhe aloituksessa on
sen suuntautuminen ulospäin eli oikeakätisillä oikealle
ja lähes aina heiluri suuntautuu sen vuoksi selän taakse.
Monet pyrkivät korjaamaan tämän siirtämällä palloa lähtöasennossa
enemmän vatsan päälle, ettei heiluri ”pääsisi”
selän taakse. Tämä vie lähes aina ojasta allikkoon, koska
heilurin muoto on tämän korjauksen jälkeen usein kuin
kiekonheitossa eli pallo kiertää vartaloa mennen tullen.
Myös 2-kätisillä tämä on melko yleistä, koska heilurille
ei ole luotu tarpeeksi tilaa eli käytännössä vartalon ”sivutilttiä”
ei ole riittävästi. Heilurin aloitus suuntautuu
toisinaan myös ”sisäänpäin”, jolloin heilurilla joudutaan
lähes aina tekemään jonkinlaista silmukkaa ja sen toistaminen
on varmasti vaikeampaa kuin suoran heilurin.
Heilurin aloituksen muoto ja pituus ovat myös tarkistettavia
asioita. Muokkaamalla aloitusta pyöreämmäksi,
saadaan heiluriin lisää rentoutta. Osa keilaajista tekee
aloituksen kauaksi eteen eli käsi on suorana jo kaukana
vartalon edessä. Tämä johtaa lähes aina myöhäiseen
ajoitukseen. Lyhentämällä heilurin aloitusta saada pallo
aiemmin alakuolokohtaan ja näin ajoitusta parannettua
ensimmäisessä ajoituspisteessä.
Aloituksen jälkeen pyritään saamaan heilurin liike
rennoksi antamalla pallon heilauttaa kättä. Näin saadaan
alakuolokohtaan riittävästi vauhtia. Annetaan painovoiman
hoitaa oma tehtävänsä. Kun aloitus on tehty oikeaan
suuntaan ja pallo heilauttaa kättä, alakuolokohdassa on
riittävästi vauhtia. Tämän jälkeen annetaan pallon heilahtaa
sinne, minne se omalla painollaan heilahtaa. Valitettavan
usein, kun pallo on ohittanut alakuolokohdan,
sille tehdään monenlaisia turhia toimenpiteitä. Pallolle
ei erityisesti tarvitse tehdä mitään muuta kuin antaa
heilahtaa vartalon läheltä mennen tullen ja vapauttaa
radalle irrotusvaiheessa.
Olennainen asia on myös olkapään liike. Olkapää
voi joutua kovalle rasitukselle, jos se on ”lukossa”, eikä
myötäile pallon liikettä. Jos olkapäätä saa edes hieman
aukeamaan, heiluri helpottuu. Olkapää saa myös ”pudota”
heilurin aikana. 1980-luvulla toistettiin jatkuvasti
”älä pudota olkapäätä”. Niistä ajoista keilailutekniikka on
muuttunut huomattavan paljon.
Keilailussa täysin vapaata heiluria ei ole olemassa,
mutta siihen suuntaan kannattaa pyrkiä. Toistaminen
helpottuu, tarkkuus paranee ja vammautumisriski vähenee,
kun heilurin voimankäyttöä karsitaan. Lisäksi
kannattaa opetella teippaamaan, myös pelin aikana!
JUSSI TURTIAINEN