KEILAAJA | 29
jille. On niin harrastustoimintaa kuin huippujoukkueita
SM-liigassa. Seurassa halutaan
taata korkealaatuinen koulutus- ja valmennustoiminta,
erityisryhmiä unohtamatta. Bayssa
toimiikin myös noin 15 hengen suuruinen
lievästi kehitysvammaisten keilaklubi. Tällä
hetkellä Bayn rekisteristä löytyy 110 jäsentä,
mikä on enemmän kuin missään muussa
keilaseurassa Suomessa. Touhua siis riittää ja
toiminta on varsin erilaista kuin valtaosassa
Suomen seuroista, missä on toki hyvät sekä
huonot puolensa.
– Kun jäseniä on toistasataa, kaikkia ei voi
millään aina miellyttää. Kaikille iso seura ei
välttämättä sovi, jos on tottunut pelaamaan
aina samojen kavereiden kanssa ja yhtäkkiä
samassa joukkueessa onkin aivan uusia naamoja.
Isossa porukassa kaikkia seuratovereita
ei voi tuntea samoin kuin pienemmissä seuroissa
ja jonkun mielestä päätökset tehdään
aina jossain asiassa väärin. Enemmistön ehdoilla
kuitenkin on mentävä. Harmittavaa
tietenkin on, jos jollekin jää olo, ettei saa
jäsenmaksulleen vastinetta, Antti Kapulainen
miettii.
Mutta onhan totta kai fuusiossa paljon
hyvääkin, eihän sitä muuten olisi tehty. Volyymista
on tietynlaisia etuja. Yleensä aktiivisten
määrä seurassa on noin 10 prosenttia, joten
tilannetta helpottaa huomattavasti, jos seurassa
on 10 aktiivista eikä vain yksi. Laitetaan
siis viisaat päät yhteen ja mennään yhteisellä
rintamalla eteenpäin. Seurasta löytyy myös
paljon eri alan osaavia tekijöitä. Sarjapeleissäkään
ei ole katastrofi, jos jonkin pelaaja
jää pois, aina löytyy joku hänen tilalleen.
Taustalla siis pyörii isompi organisaatio ja ei
tarvitse aina itse pyörittää toimintaa ja kantaa
siitä murhetta. Toki aina vapaaehtoisia
ja puuhamiehiä ja -naisia otetaan lisää mukaan
toimintaan, ettei aina mennä samoilla
ajatuksilla ja toimintatavoilla.
– Tiedotuksessa jäsenmäärä ei näy esimerkiksi
mitenkään. On ihan sama laittaako sähköpostiviestin
kymmenelle tai 100 ihmiselle.
Sama aika siihen menee. Meillä saattaa olla
yhden erikoiskilpailun aikana 50 - 60 kilpailuvuoroa,
niin eri tavalla löytyy kilpailuihin
valvojia, kun on jäseniä. Hyvä organisaatio
luo vahvan perustan ja on tuonut meille mm.
kovia liigatason pelaajia, jotka ovat tulleet esimerkiksi
hyvän valmennuksen perässä seuraamme,
listaa Kapulainen.
Isossa seurassa on voimaa
ja tekemisen meininkiä
Ihan metsään ei Lahdessa olla menty ja Vilenius
olisi varmasti ajatuksestaan tyytyväinen. Sen
kertovat jäsenmäärä sekä saavutettu menestys.
Bay on valittu vuoden seuraksi ja lisäksi liigamitaleista
kirkkainkin on jo Bayn hallussa.
Loppuvuodesta 2017 molemmat liigaseurat
olivat omien SM-liigojensa kärjessä ja, jos
puhutaan yleisesti urheilusta, niin harva seura
tähän pystyy. Toki keilailussa tämä on hieman
yleisempää. Isossa seurassa on siis voimaa ja
tekemisen meininki erilaista, vaikka toki aina
on kehitettävääkin. Lopuksi Antti Kapulaisen
muutama vinkki niille, jotka kenties innostuivat
seurafuusioideasta.
– Ensinnäkin tärkeää on heti alusta asti
avoimuus ja asiasta tiedottaminen. Tämä on
ehdottomasti kulmakivi koko asiassa. Ei mitään
salamyhkäisyyttä, mitä edelleen esimerkiksi
keilailun seurasiirroissa tapaa ajoittain
olemaan. Toiseksi kannattaa miettiä, voiko
kahta vanhaa seuraa yhdistää toiseen seuraan
vai kenties perustaa täysin uusi. Tässä on kuitenkin
aina taas täysin omat haasteensa. Kolmanneksi
huolellinen suunnittelu, miten fuusio
vaikuttaa seuran toimintaan. Minkälainen
jäsenistö seurassa tulee olemaan, esimerkiksi
tuleeko entisen 10 paikallissarjajoukkueen tilalla
olemaan viisi vai kaksitoista joukkuetta.
Kiitokset lähtevät lopuksi vielä Bayn aktiiveille,
Antti Kapulaisen lisäksi Virve Valtasaarelle,
Sulo Hietalalle ja valmennuksesta
vastaavalle Jarmo Ahokkaalle!
Terveiset kaikille seuran jäsenille, koska
ilman teitä Bay ei olisi Bay.
Jenni Keränen (vas), Noora Alanko, Riikka Ratia, Iina Rinne ja Krista Pöllänen Sirkkujen väreissä ennen
seurafuusiota. Ratia ja Pöllänen ovat kantavia voimia myös Bayssa.
Jesse Ahokas on Bayn menestynyt juniorikasvatti,
meriittejä on tullut ja tulevaisuus näyttää hyvälle.