Pyry kävi
Isolla Pienellä Kirkolla
15-vuotias Pyry Puharinen koki lyhyen keilailu-uransa suurimman hetken
osallistumalla marraskuussa Renossa, Nevadassa keilattuun World Series of
Bowling kilpailuryppääseen. Mittaa Amerikan reissulle tuli reilusti toista viikkoa.
INGRESSISSÄ MAINITTIIN Pyry Puharisen
keilailu-uraa lyhyeksi, mutta se ei oikeastaan
ole totta, kun asiaa ajattelee suhteellisesti.
Hän on nimittäin keilannut kahdeksan vuotta
ja kilpailu-ura on lähes yhtä pitkä. Kun tämän
suhteuttaa kaverin 15 vuoden ikään, on hän
keilannut yli puolet iästään jo noin nuorena.
Siltikin Amerikan matka oli ennenkokematon
tilanne, sillä nuorukainen ei ollut koskaan
käynyt Ison Veden tuolla puolen. Matka oli
rohkea harppaus, sillä reilun kymmenen tunnin
lentomatkat molempiin suuntiin Pyry teki
aivan omin nokkinensa, ilman matkaseuraa.
Myös ympäristö, kulttuuri ja pelitapa olivat
kaikki uusia kokemuksia, vaikka Puharinen
onkin pelannut muutamia European Bowling
Tourin osakilpailuja. Mutta nyt oli kyseessä
oikea PBA-tapahtuma kaikkine maailmantähtineen.
Oli siinä nuorelle miehelle kulttuurishokkia
kerrakseen.
Toki valmistelut oli tehty huolella, sitä
huolehti Sami Heinilä, jota Pyry muisti kiittää
jutellessamme. Sami etsi Puhariselle ”helpoimman”
reitin vähän pienempien kenttien
kautta. Vaikka matkassa oli kaksi välilaskua,
oli se ensikertalaiselle varmasti helpompi reitti,
kuin mahdollisimman suora, sillä USA:n
isommilla kentillä maahantulotarkastus on
iso ja aikaa vievä ruljanssi. Pienemmillä kentillä,
jos Seattle nyt pieni on, homma on sujuvampaa.
Matkareitti oli kahdella välilaskulla
Helsinki-Islanti-Seattle-Reno mennen tullen.
Onneksi reissu sujui ratevasti, eikä sen aikana
tapahtunut mitään merkittäviä sattumuksia.
Noin iso ja pitkä matka monine kilpailuineen
ei ole kovin halpa. Lentäminen maksaa,
hotelliöitä tulee yli kymmenen, osanottomaksut
neljään kilpailuun vievät dollareita
ja syödäkin pitäisi. Kuten useimmilla nuorilla
urheilijanaluilla, suurimman vastuun kantoivat
vanhemmat, mutta Pyrylle löytyi kyllä rahallista
tukea kodin ulkopuoleltakin.
– Reissun rahoittajia ja tukijoita en voi
tarpeeksi kiittää, ilman heitä reissu olisi ollut
26 | KEILAAJA
TEKSTI: PEKKA KORPI
monin kerroin vaikeampaa toteuttaa. Matkaani
sponsoroi Finn Installpipe Oy, Oy Bowling
Ab, Brunswick Bowling ja se tärkein sponsori
kaikista omat vanhemmat, nuorukainen kertoi
kiitollisena.
Sami Heinilä oli järjestänyt myös majoituksen
Renossa, jossa kämppäkavereina olivat
legendaluokan nimi Parker Bohn III ja Greg
Ostrander. Pyry kertoi viihtyneensä tuon kaksikon
kanssa erinomaisesti.
– Parkerin ja Greg Ostranderin kanssa tuli
vietettyä koko reissu viimeistä yötä lukuun
ottamatta, jonka olin Oden (Osku Palermaa)
kanssa. Parkerin tunsin jo etukäteen ja pakko
sanoa: WAU mikä ihminen, varmasti yksi reiluimmista
kavereista, joita tunnen! Kun menin
hotelliin, tietenkään siellä ei ole alaikäisen
mahdollista tehdä sisäänkirjautumista yksin
tai ilman luottokorttia, joten Parker hoiti asiat
siten, että se onnistui minulta. Ei kuulemma
moinen monelta onnistu. Lisäksi voisin nyt
sanoa, että hän lainaa mitä vaan mitä puuttuu,
aina voi kysyä, jos on tarpeen ja muuten
vaan ylipäätänsä auttaa aina, kun niin tarvitsee.
Hän oli todella avulias ja teki matkastani
niin onnistuneen.
– Greg oli hieman hiljaisempi kaveri ja ei
aina liikaa sanoja lennellyt, kun oltiin kahden
kesken huoneessa, mutta avun tarpeessa ja muutenkin
tosi auttava ja reilu hänkin, Pyry kuvaili
majoitusjärjestelyjään ja kämppäkavereitaan.
WSoB-turnaukset keilattiin 78-rataisessa
National Bowling Stadiumissa, joka on vieläkin
yli 20 vuotta rakentamisensa jälkeen
yksi USA:n, ja koko maailman, komeimpia
halleja. Siellä on vuosien saatossa järjestetty
monia suurkilpailuja, mm. vuoden 1995 MMkilpailut
ja USBC:n (entinen ABC) mestaruuskilpailut
useampaankin kertaan. Myös PBA:n
kilpailujärjestäjänä halli on tuttu, joten järjestelyjen
puolesta kokemusta ja rutiinia löytyi.
Reno on Las Vegasin ohella toinen tunnettu
Nevadan osavaltion uhkapelikaupunki.
Reno on kuitenkin selvästi pienempi näistä
kahdesta ja sen tunnuslause onkin ”Reno
maailman suurin pikkukaupunki”. Koko
kaupunki pyörii täysin turismin ja uhkapelin
ehdoilla, joten joskus se voi olla melko yksitoikkoinen
paikka.
– Halli oli tosi mahtava ja iso, ehdottomasti
isoin, jossa olen ollut. Muutenkin halli
oli puitteiltaan ihan OK. Reno oli kaupunkina
mielestäni vähän tylsä, koska siellä nyt ei ollut
oikein muuta kuin kasinoja ja kodittomia,
kommentoi Pyry paikkakunnan tunnelmiaan.
Arvokasta kokemusta
WSoB-viikolla keilattiin neljä eri osakilpailua,
joissa kussakin oli erilainen eläinten mukaan
nimetty PBA:n radanhoito-ohjelma. Ja kukin
kisa nimettiin hoidon mukaan: Chameleon,
Shark, Cheetah ja Scorpion. Jokaisessa kilpailussa
keilattiin kaksi viiden sarjan karsintapeliä,
joista 16 parasta eteni uloslyöntipeleihin.
Näiden neljän kilpailun karsintojen perusteella
sitten yhteenlaskettuna parhaat pääsivät
PBA World Championshipin jatkopeleihin. Eli
keilattavaa tuli reippaasti, vaikka sitten Pyrylle
ja Oskulle heikosti kävikin, eli jatkopaikkaa
ei tullut missään kilpailussa. Kumpikaan ei
päässyt edes jäännösrahoille, joten Oskulle
viikosta tuli huono työreissu, Puhariselle sen
sijaan kertyi rutkasti kokemusta, jota hän pääsee
hyödyntämään tulevina vuosina.
– Kun ohjelmassa oli neljä kilpailua neljällä
eri ratahoidolla, palloja tarvittiin runsaasti.
Vein Suomesta yhdeksän palloa mukanani ja
porasin paikan päällä kolme lisää. Sinne myös
kotiin lähtiessäni jätin kolme palloa, nuorukainen
kertoili välineistään.
Vieras maa, suuri halli, outo ympäristö,
vieras kieli ja suurimmalta osalta tuntemattomat
pelikaverit laittoivat nuorukaisen suun
ymmyrkäiseksi alussa. Pikaisesti hän siihen
kuitenkin sopeutui, varsinkin, kun lopulta
tuttuja löytyi useampiakin.
– Fiilikseni tuolla pelatessa oli ensiksi jopa
satumainen. Tuli olo, että kuules nyt Nappe, et