Mielikuvia
Omia rutiinejaan ei
kannata muuttaa
arvokilpailuissa liikaa,
vaan päinvastoin.
KEILAAJA | 31
Arvokilpailut!
Arvokilpailujen tuomaa painetta ja hälinää
monikaan meistä harrastajista ei pääse koskaan
kokemaan paikan päällä. Ne, jotka sinne
pääsevät ja ansaitsevat paikkansa, kokevat
sen myös monella eri tavalla. Arvokilpailuissa keilataan
yleensä sarjallisesti kovin vähän, vaikka aikaa kisoihin
kuluu vähintään aina viikko ja useasti paljon enemmänkin.
Tämän vuoksi suunnitelmallisuus tai sitten henkilö,
joka osaa elää hetkessä tapahtui mitä tahansa, on yleensä
kisoissa onnistuja. Hetkessä eläjä ei suuremmin mieti, mitä
milloinkin tapahtuu, vaan on radalla valmiina, kun oma
vuoro on, ja pelaa kisaansa sata lasissa. Suunnitelmallinen
keilaaja tietää tarkalleen, mitä aikoo milloinkin tehdä, ja on
asennoitunut juuri oikeaan hetkeen antaakseen kaikkensa
kisaan. Molemmat voivat varmasti onnistua arvokisoissa,
mutta tähän lisättynä runsaasti kokemusta tuo tekemiseen
oikeanlaista suunnitelmallisuutta, mutta samalla helpottaa
elämistä arvokisoissa, vaikka kaikki ei menekään suunnitelmien
mukaan.
Arvokilpailujen karikkoja ovat myös runsaat vapaaajat
ja niiden tuoma stressi, mikä vaatii sekin kokemusta
osata elää eri ympäristöissä ja samalla ottaa muut huomioon.
Tämänkin vuoksi suunnitelmia kannattaa tehdä
myös vapaa-ajalle arvokisoihin, jolloin senkin saa käännettyä
voimavaraksi sekä hyödynnettyä joukkuehengen
kohottamiseksi.
Yksi lukunsa on myös matkustaminen, jos matka
kestää esimerkiksi yli 20 tuntia ja tavaroita on hukassa,
lentoja myöhässä yms. Kaikkea voi siis sattua, ja pelikaverit
ovat silloin tärkeässä roolissa ja roolitkin usein
muodostuvat matkan aikana. Yksi elää hetkessä, toinen
on tehnyt kahden viikon matkalle minuuttiaikataulun
ja kolmas katselee, että mitähän seuraavaksi tapahtuu.
Jarmo Ahokas
Kaikki ovat hyviä vaihtoehtoja riippuen persoonasta, ja
kaikki tämä on paremminkin rikkaus koko joukkueelle,
kunhan se hyödynnetään oikein.
Tärkeää nuorille arvokisapelaajille ja niille, joilla ei
vielä ole liikaa kokemusta arvokisoista, on olla oma itsensä.
Tietysti kuuluu ottaa muut huomioon ja antaa tilaa
kaikkien olla, mutta omia rutiinejaan ei kannata muuttaa
liikaa arvokilpailuissa vaan päinvastoin. Nukkuminen,
treenaaminen ja ruokailutottumukset ovat esimerkiksi
asioita, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen suuresti. Näiden
muuttaminen normaalista
tekemisestä vaikuttaa todella paljon,
joten tärkeää on ottaa selvää,
minne mennään ja miten siellä
nämä asiat toteutetaan, eikä antaa
muille turhaa tasoitusta näissäkään
asioissa. Yleensä otetaan
selville keilailuun liittyvät asiat,
mutta ratojen ulkopuolisten asioiden selvittäminen helpottaa
kokonaisuutta sekä tuo varmuutta kaikkeen tekemiseen
arvokilpailuissa.
Yksi hyvä tavoite nuorille on ottaa mallia kokeneista
keilaajista. Ei kannata turhaan hötkyillä viimeisinä
päivinä viimeistelytreeneissä, vaan lähteä nauttimaan
osaamisestaan ja luottaa siihen mitä tekee. Tammisen
Juhanin sanoin 90 prosenttinen valmistautuminen johtaa
50 prosentin lopputulokseen, silloin on hankalampi
pärjätä huipulla. Olen aiemminkin sanonut monille
suunnitelmallisuuden tärkeydestä koko kauden aikana
ja pidemmäksikin aikaa. Juuri ennen kisoja ei kannata
enää suuria suunnitelmia tehdä, vaan toteuttaa sitä, mitä
aikaisemmin on harjoitellut ja keskittyä asioihin, joihin
pystyy vaikuttamaan.