Otso Kahila tietää, että matka huipulle on
pitkä ja kivinen, johon sisältyy sekä ylä- että
alamäkiä.
KEILAAJA | 35
tenkaan liian vakavasti. Vai meniköhän se
toisin päin...
Mikä on mieleenpainuvin oppimiskokemus
urallasi?
OP: Pääsin jo kovin nuorena huippujen
kanssa reissaamaan ja pelaamaan, niin sanottuun
”sisäpiiriin”. Tätä kautta pääsin näkemään
heidän arkeaan ja toimintaansa. Pikkujuniorina
kun helposti pitää idoleitaan tai huippuja
superihmisinä, mutta todellisuudessa hekin
syövät samaa ruokaa, hengittävät samaa ilmaa,
ovat välillä lapsellisia ja jännittävät kisoja tai
tiukkoja tilanteita myös. Ero huippujen ja heitä
edeltävän tason välillä on lähes aina siinä,
kuinka huiput kyseisissä tilanteissa käyttävät
jännityksen hyväkseen ja vaalivat hetkeä eivätkä
kiirehdi. Hyvää kanssapelaajaa saa kunnioittaa,
mutta ei pelätä.
KP: Jossain vaiheessa tajusin, että on hyvä
osata useampia tapoja pelata. Näin peli monipuolistui
ja onnistumisia tuli enemmän. Myös
voittoa tuli jossain vaiheessa pohdittua enemmänkin,
tai lähinnä sitä, että miksi en voita.
Näin myös henkistä lukkoa tuli avattua keskustelujen
kautta, opin mielestäni nollaamaan
huonoja suorituksia paremmin ja voittojakin
alkoi tulla. Joka tapauksessa oppiminen on
asia, joka saa minut vieläkin radalle. Se, että
on mahdollisuus oppia jotain, edes pientäkin
meneillään olevasta olosuhteesta tai omasta
heitostaan tai muiden tekemisestä.
Molempien vastauksista huomaa, että
työnteon tärkeyttä ei voi aliarvioida. Osku
painottaa, että haasteet eivät ole esteitä vaan
hidasteita. Asia, jota vielä voisi korostaa, on
taustatuki. Täytyy muistaa, että kukaan ei
pärjää täysin yksin, jokainen tarvitsee tukea
jossakin kohtaa uraansa. Vanhemmat, valmentajat,
yhteistyökumppanit, ystävät, puolisot.
Jokaisella menestyneellä urheilijalla on
takanaan tukijoukko, joka auttaa pääsemään
yli vaikeista hetkistä.
Piitu Viiasen mielestä huippukeilaajalta vaaditaan
lahjakkuutta, halua oppia uutta, sinnikkyyttä
treenata paljon ja paineensietokykyä.
JUNIOREISTA ”TIETÄ HUIPULLE” OLIVAT
miettimässä vasta uransa alkutaipaleella
olevat Piitu Viianen (PV) Lahdesta ja Otso
Kahila (OK) Kotkasta. Molemmat ovat hiljattain
nousseet junioreiden maajoukkueryhmään
ja matkansa alkutaipaleella. Tällaisia
ajatuksia heidän mielessään pyörii.
Millaisia ominaisuuksia
huippukeilaajalta vaaditaan?
PV: Ensin hieman lahjakkuutta ja sen jälkeen
halua oppia aina uutta ja sinnikkyyttä treenata
paljon. Paineensietokykyä ja sitä, että
kestää hyvin toistoja.
OK: Mielestäni kurinalaisuus ja hyvä
työmoraali ovat huippukeilaajan tärkeimpiä
ominaisuuksia periksiantamattomuuden
ohella. Huipulle pääseminen ja siellä pysyminen
vaatii paljon pitkäjänteistä työtä, jolloin
kaikki edellä mainitut ominaisuudet ovat
ratkaisevassa roolissa.
Millainen henkilö huippukeilaajan
pitää olla?
PV: Hän on persoonallinen ja temperamenttinen.
Hänellä on oma vahva tyyli ja hän
tuntee itsensä hyvin. Huippukeilaaja kunnioittaa
toisia keilaajia ja on kohtelias. Esikuvana
hän käyttäytyy aina hyvin.
OK: Huipulla olevia urheilijoita seurataan
ja käytetään esikuvina. Huippukeilaajan
pitää siis olla esimerkillinen niin keilaradoilla,
kuin niiden ulkopuolellakin.
Millaisia asioita luulet kohtaavasi
matkalla huipulle?
PV: On varmasti paljon hyviä päiviä ja menestystä
ja sitten myös niitä huonoja aikoja
ja epäonnistumisia. Välillä voi tulla väsymys
ja silloin täytyy muistaa huolehtia omasta
jaksamisesta. Välillä voi tehdä hyvää pitää
lomaa ja palata sitten energisenä takaisin
radoille.
OK: Matka huipulle on pitkä ja kivinen.
On luonnollista, että matkaan sisältyy niin
ylä- sekä alamäkiä. Harva urheilija säästyy
loukkaantumisilta täysin ja ne tietysti vaikeuttavat
matkaa huipulle. Matkaa ei tehdä
tosiaankaan yksin. Monet valmentajat ja
muut tukijat kuuluvat matkaan isona osana.
Loppujen lopuksi kaikki lähtee itsestä ja siitä,
miten asiaan suhtautuu. Kun jotain tahtoo
paljon, on luonnollista, että sitä tavoitellessa
tulee monet hampaiden kiristykset, ilot,
surut ja naurut. Laaja tunneskaala odottaa
matkalla huipulle.
Hienoja ajatuksia nuorilta. Näissäkin
esille nousevat vahva tahto, kurinalaisuus,
työmoraali, tukijoukkojen merkitys ja sinnikkyys
harjoitella paljon. Yhteenvetona voi
todeta, että tärkeää on nauttia matkasta,
sillä se on usein se, mistä saa enemmän kuin
itse päämäärän saavuttamisesta. Pitkäjänteisyys,
periksiantamattomuus ja halu
menestyä ovat ne tärkeimmät vaatimukset,
jos oikeasti haluaa päästä pitkälle. Matkan
varrella joutuu tekemään valintoja, jotka eivät
ole aina niin mieluisia, mutta sinnikkäällä
tekemisellä ja innolla niistä selviää. Oikotietä
onneen ei ole.
Krista Pöllänen on menestyneimpiä naiskeilaajiamme,
hänen ajatuksiaan kannattaa kuunnella.
Piitu ja Otso uran alkutaipaleella