Jouko Kuossarin pitkän uran hienoimpia voittoja oli Ballmaster Openin voitto (yläkuva) vuonna 1990.
Kolme vuotta myöhemmin hän kuului Suomen EM-kultajoukkueeseen, miehet vasemmalta Lasse Lintilä,
Ari Halme, Jouko Kuossari, Jouni Helminen, Jari Kylmänen ja Teemu Raatikainen.
KEILAAJA | 13
harjoittelin yksin. Kävin myös katselemassa
isoja kilpailuja, nähdäkseni, miten parhaat
keilaajat keilasivat. Imin näistä paljon oppia
itseeni ja se lisäsi innostusta kehittää itseäni.
Kilpaileminen kuului vahvasti mukaan ja osana
harjoittelua, parhaimmillaan heitin tuhat
sarjaa kaudessa useita kausia.
Onko keilailu-urasi varrella ollut joku
henkilö, jolla olisi ollut merkittävä vaikutus
urallasi?
– Entisillä suomalaisilla huippukeilaajilla,
kuten Simo Vähä-Korpelalla, Ailo Uotilalla
ja Tapio Vuorisella, joita kävin kilpailuissa
katsomassa, on ollut suuri vaikutus keilaajana
kehittymiseeni. Heiltä opin paljon.
Minkälaiset tavoitteet sinulla oli keilailuurallasi?
– Minulla ei ollut varsinaisesti tavoitteita.
Kun keilailu alkoi sujua ja tuli myös menestystä,
toki nousi halu nostaa omaa keskiarvoa
korkeammalle ja nousta M-luokkaan. Pidän
onnistuneimpina saavutuksina urheilu-urallani
painin Suomen mestaruuksia, painin PMmestaruutta
sekä pääsyä painin MM- ja EMkilpailuihin.
Keilailussa urani huippuhetkiä
oli Ballmaster Openin voitto vuonna 1990,
Suomen mestaruus 1993 sekä EM-parikisan
ja joukkuekisan voitto 1993. Seurassani GB:ssä
olen keilannut monet vuodet liigajoukkueessa.
Arabiemiirikuntien keilaturnauksessa (1998)
toinen sija maistui ehkä makeimmalta voitolta,
kun tulin kotiin paksu dollaritukku taskussa,
naureskelee Kuossari.
Oliko urheilijapolullasi jotain, mitä olisit
tehnyt toisin?
– En tiedä toisin, mutta näin jälkeenpäin
ajatellen, olisin halunnut keilailuun enemmän
opetusta keilailutaitoon ja tekniikkaan. Fyysisestä
kunnosta olen aina pitänyt itse huolta.
Käyn vieläkin säännöllisesti harjoittelemassa
keilahallilla ja punttisalilla sekä talvella hiihdän.
Keilaat kuitenkin edelleen. Onko sinulla vielä
tavoitteita keilaajana?
– Paras kilpailuvietti keilailuun on kuitenkin
hiipunut. Onhan sitä tullut kilpailtua jo
yli kolmekymmentä vuotta, Jokke hymyilee.
– Käyn edelleen talvisin harjoittelemassa,
keilaan seniorien SM-liigaa GB:ssä ja heitän
ehkä sataviisikymmentä kilpailusarjaa vuodessa.
Minkälaisena koet oman urheilijan polkusi
olleen?
– Urheilu on antanut paljon sisältöä, onnistumisen
iloa sekä mukavia kavereita. Lajivalinnat,
paini ja keilailu, ovat olleet luontaisia,
molemmat tulivat kuin itsestään ja molemmat
ovat myös taitolajeja. Joskus olen miettinyt
urheilun mielekkyyttä, mutta se on kyllä
niin verissä, että harrastan urheilua varmasti
jossain muodossa niin kauan kuin kykenen,
Jokke päättää.