Reagan ja Amerikan uusi aamu
Sitten tuli Ronald Reagan ja sanoi: ”eivät
amerikkalaiset voi huonosti, aurinko
nousee joka aamu.” Ja kas, näkymät
valkenivat ja Reagan on tätä nykyä historian
rakastetuin presidentti. Vakavammin
puhuen Reaganin viesti sisälsi
ajatuksen vapaudesta ilman velvoituksia,
”hallitus ei ole ratkaisu vaan ongelma,”
sanoi Reagan.
Tämä tulkinta vapaudesta vastuun
kustannuksella juurtui politiikkaan vahvistaen
vähitellen oikeistoa ja sen oikeata
laitaa. Poliittinen keskusta heikkeni
ja maa päätyi tilanteeseen, jossa viime
vaaleissa menestyivät Trump, vastoin
puolueensa tahtoa ja toisella puolella
sosialistiksi julistautunut Bernie Sanders,
vastoin demokraattisen puolueen
valtavirran tahtoa.
Vaalitulokseen kuului myös, että yli
65 prosentissa osavaltioita on republikaaninen
johto.
Vapaus ja some
Ranskan akatemian jäsen Michel Serres
kuvasi viisi vuotta sitten kirjassaan
Petite Poucette (Peukaloliisa) leikkikentällä
puuhaavaa tyttöä, jolla on
älypuhelimessaan kahden peukalonsa
alla hallussaan suurempi tietomäärä
kuin kaikilla aikaisemmilla sukupolvilla
yhteensä. Jo ennen kuin hänen
käsitteellinen ajattelunsa on edes alkanut.
Tämän ikäluokan ajattelun kehitystä
ohjaavat algoritmit samalla, kun pilvipalvelu
on poistanut kaikki rajoitukset
tiedon määrältä. Kun vielä kartatkin ovat
tulleet puhelimiin, tällä välillä teiniksi
varttunut tyttö on myös oman maantieteellisen
maailmansa keskipisteessä.
Hän on vapaa, kommunikoi Facebookissa
kaverien kanssa, löytää samoin
ajattelevilta vahvistusta käsityksilleen
joko tweettien mittaisina viesteinä tai
Instagram-kuvien välityksellä.
Aikuiset ovat jo samassa veneessä.
Viime presidentinvaalien aikaiset mielipidemittaukset
kertoivat, että kaksi
kolmasosaa amerikkalaisista hankki
tietonsa sosiaalisesta mediasta ja kaapelikanavilta.
Kaikki tieto on saatavilla,
mutta olemme myös kaikkien vaihtoehtoisten
totuuksien ulottuvilla. Vapauden
ylläpito vaatii paljon vaivaa. Poliittinen
johtopäätös tästä ei koske vain Amerikkaa
vaan somemaailman ylisummaa.
Presidentti John F. Kennedyn ohje
amerikkalaisille oli: ”Älä kysy mitä
maasi voi tehdä Sinulle vaan mitä Sinä
voit tehdä maasi hyväksi”. Tämä neuvo
on kääntymässä nyt nurin niskoin.
Entä sitten, mitä pitäisi tehdä?
Yhdysvalloissa, Euroopassa ja meilläkin
väitellään identiteettipolitiikasta, siitä
mitä ”meille oikeudenmukaisuuden
nimessä kuuluu”. Jos ”me”-identiteetti
määräytyy järjestyksessä: minä – sosiaa-
linen media - vähemmistöt - kansalaisuus
- eurooppalaisuus- maailmankansalaisuus,
viisari asettuu helposti
vähemmistön ja kansalaisuuden väliin.
Silloin vähemmistöt asettuvat erilleen
valtavirrasta taistelemaan jopa verisesti
oikeuksistaan, sillä seurauksella,
että poliittinen kenttä sirpaloituu,
yhteinen idea katoaa ja kansallisvaltiot
ja niiden johto ovat helisemässä. Autoritäärisen
johdon otteen kiristymistä
ja demokratian otteen herpaantumista
aprikoidaan jo eri puolella länttä. Mitä
lännen jälkeen?, kysyy moni otsikko.
Mitä lukija voi tehdä tässä hässäkässä?
Eipä juuri muuta kuin havahtua, pysähtyä,
miettiä, lukea ja muodostaa ikioma
mielipiteensä ja toimia sen perusteella.
Jukka Valtasaari on vaikuttanut neljäkymmentä
vuotta useilla avainpaikoilla
ulkoministeriössä, muun muassa Suomen
suurlähettiläänä Washingtonissa vuosina
1988–1996 ja 2001–2005.
© ISTOCK BY GETTY IMAGES
SAM | 7