Paluu New Yorkiin
”Tired but happy” kuvaa hyvin tuntemuksiani palattuani nuoremman poikani
Tapanin kanssa viikon verran kestäneeltä matkalta New Yorkiin syyskuun alussa.
Se oli kahdeksas vierailuni tuossa eläväisessä suurkaupungissa – ja ehkä samalla
kuitenkin myös se vihoviimeinen. Kas, ikä alkaa asettaa rajoituksensa. Mutta
mukavien muistojen tuoneena metropoli tulee mielessä takuuvarmasti säilymään.
TEKSTI JA KUVAT: PEKKA OLKKU
Ensimmäistä kertaa tein tuttavuutta
tämän suurkaupungin
kanssa elokuussa 1960. Olimme
matkalla USA:n partiopoikien
50-vuotisjuhlajamboreelle,
suurleirille Colorado Springsiin
ja ”edustujoukkueemme”, jossa mukana
oli myös pikkuveljeni Juhani, pysähtyi
mennen tullen pariksi päiväksi New
Yorkiin - ihastuin jo silloin metropolin
menevään meininkiin. Se oli siis jonkinlaista
rakkautta ensisilmäyksellä.
Päiväkirjamerkintöjä New Yorkista
vuodelta 1960:
”Tutustumisreissun päätapahtumaksi
muodostui maailman suurimmassa tavaratalossa
Macy’s käynti. Mitään emme
ostaneet, mutta ihmettelemistä kyllä riitti.
Kerroksia oli tönössä yhdeksän maan päällä
ja joitakin vielä maan allakin, pankki
yhdennessätoista”.
”Kello seitsemän söimme illallista ja sen
jälkeen piti olla sightseeing-ajelu, mutta
eipä kuulunut. Aikamme odoteltuamme
lähdimme koko porukka kävelemään. Kulku
kohti Broadwaytä. Nyt saimme siis kävellä
tätä kuulua katua. Ihmisiä oli mahdottomasti.
Valomainoksia niin, että oli valoisampaa
kuin päivällä. Kaiken maailman
ihmeellisiä valomainoksia. Tuossa puhaltaa
savukemainoksen mies savurenkaita suustaan,
tuolla vaihtuu yhden mainoksen valo
vähän väliä mitä ihmeellisimpiin väreihin ja
väriyhdistelmiin, tuolla kiitää valokirjaimin
kirjoitettu teksti pitkin talon seiniä – tätä
voisi jatkaa loputtomiin. Moraali ei kuitenkaan
ole paras mahdollinen. Epäsiveellisiä
elokuvia ja muuta ohjelmaa on mielestäni
aivan liian paljon. Rappeutumaan päin tämän
kadun moraali.”
Noin siis kirkasotsainen partiopoika
kesällä 1960 tuttavuutta tekemässä New
Yorkin kanssa.
Vuoteni newyorkerina
Mukavia muistoja karttui heti ensimmäisellä
reissulla repullinen – ja samalla
syntyi nälkä nähdä New York uudemman
kerran. Se toteutui hienosti, kun minusta
tuli newyorkeri. Pääsin nimittäin
lukuvuodeksi opiskelemaan New Yorkin
Yliopiston Graduate School of Business
Administrationiin 1968-69.
Kouluni sijaitsi lähellä Wall Streetiä,
opiskelijatovereina oli monia siellä työskenteleviä.
Syksyllä 1968 saapuessani
koulun naapurissa oli maassa mahtava
kuoppa, josta tuon vuoden aikana alkoi
nousta tukeva teräsrunko. World Trade
Centerin kaksoistornit olivat rakenteilla
ja pääsin seuraamaan hankkeen edistymistä
aitiopaikalta.
Syyskuun matkallamme kävimme
vuorostaan vilkaisemassa, miltä uusi
World Trade Center näyttää – ja korkealta
näytti. ”9/11 Memorial & Museumiin”
tuli tietysti nyt myös tutustuttua. Se kertoo
varsin seikkaperäisesti tapahtumien
kulun, yksityiskohtaisesti ja monipuolisesti
niin kaksoistornien synnystä kuin
taistelusta tuhoa vastaa elävöitettynä
muun muassa aidoilla äänitteillä.
Kiinalaisia Finntownissa
1960-luvulla opiskelijakämppäni oli
Brooklynin puolella, Finntownissa, jossa
ilmestyi silloin vielä Esa Arran ja vaimonsa
Kertun toimittama suomenkielinen
sanomalehtikin, New Yorkin Uutiset. Oli
myös kaksi suomalaista kirkkoa (Gloria
Day ja Golgata), Imatra Hall ja läheisestä
Sunset Parkista näkyi Vapaudenpatsaalle.
Sunnuntaikävelyllä puistossa saattoi
kuulla selvää suomea puhuttavan.
Nyt tällä matkallamme omistimme
yhden maanantaipäivän Brooklynille.
D-junalla 9th Avenuen asemalle ja siitä
pitkin yhdeksättä Aveneuta kohti ”kotitaloa”.
Vankkana se on paikallaan ja
ulkoa katseltuna aivan entisellään.
8th Avenuelle, alueen liikekadulla, ei
näe enää suomen kielen sanaakaan – ei
sitä paitsi englantiakaan vaan pelkkiä
kiinalaisia kirjainmerkkejä ja kadunreunat
ovat täynnä heidän värikkäitä
myymälöitään ja puotejaan. Kiinalaiset
ovat valloittaneet Finntownin. No, löytyy
sieltä sentään Finlandia Streetiksi
nimetty katu muistuttamassa aiemmista
asukkaista ja kertovat, että asuinseutu
on nykyisin myös vaurastuneen keskiluokan
suosiossa.
Vielä kerran New York
Myöhemmin tuttavuus New Yorkin kanssa
syventyi Amerikkaan suuntautuneella
häämatkallamme 1977, parilla liikematkalla
ja myös vielä koko perheen reissulla
1990, jolla siis pojat Tuomas ja Tapani
olivat jo mukanamme. Sitten tulikin pitkä
tauko, mutta tavoitteenamme Marja-Leenani
kanssa oli tehdä myös 40-vuotishäämatkamme
taas New Yorkiin. Kuitenkin
nykyoloissa pitkän matkan rasitus olisi
ollut turhan rankka vaimolleni.
Kun vanhempi poikani Tuomas ja
tytär Doris viettivät kuukauden New
Yorkissa miniäni Marjutin saatua Taiteen
edistämiskeskuksen Suomen New
Yorkin kulttuuri-instituutin residenssin
kuukaudeksi käyttöönsä, Tuomas
World Trade Center vuonna 1969.
16 | SAM