liittämisestä unioniin, mutta virallinen USA tunnusti että
49. leveyspiirin pohjoispuolella on myös koko mantereen
yli ulottuva Yhdysvalloista erillinen liittovaltio.
Washingtonin sopimuksen aikoihin Kanadasta oli
tulossa koko mantereen yli ulottuva liitto. Ensimmäinen
läntinen lisäys tuli 1869, kun Kanadan liittohallitus osti
Hudsoninlahden kauppakomppanian maat. Osasta näistä
maita syntyi Manitoban provinssi, joka liitettiin Kanadaan
1870. Myöhemmin konfederaatioon ovat liittyneet
Brittiläinen Kolumbia 1871, Prinssi Edwardin saari 1873,
Alberta ja Saskatchewan 1905, sekä viimeisenä provinssina
Newfoundland 1949.
Kivuitta Kanadan laajeneminen ei tapahtunut ja Yhdysvallat
oli mukana melkein koko ajan tavalla tai toisella.
Kun Hudsoninlahden kauppakomppania myi maansa
uudelle Kanadan konfederaatiolle, Winnipegin alueella
asuneet pelkäsivät Kanadan hallituksen uhkaavan heidän
perinteisiä elämäntapojaan sekä kulttuuriaan ja nousivat
kapinaan. Tukea tuli tietysti yhdysvaltalaisilta ja Winnipegin
alueella muun muassa julkaistiin sanomalehteä,
jossa aluetta kehotettiin liittymään Yhdysvaltoihin. Nämä
puheet unohtuivat, kun Kanada suostui muodostamaan
alueesta Manitoban provinssin.
Yhdysvaltain rajan läheisyydessä Albertan ja Saskatchewanin
rajalla sijaitsevat Sypressikukkulat (Cypress
Hills) joutuivat levottomuuksien kohteeksi 1872, kun
joukko yhdysvaltalaisia sudenmetsästäjiä mellasti rajan
pohjoispuolella mielensä mukaan ja muun muassa tuhosi
rauhallisen assiniboine-intiaanien leirin. Tämä johti ratsupoliisin
perustamiseen ja se sai tehtäväkseen alueen
rauhoittamisen. Ratsupoliisiosastosta kehittyi Kanadan
kuninkaallinen ratsastava poliisi (RMCP), joka nykyisin
toimii liitovaltion poliisina.
Vihollisista liittolaisiksi
Ensimmäistä kertaa Kanada ja Yhdysvallat olivat samalla
puolella ensimmäisessä maailmansodassa. Sen jälkeen
Kanada on pikkuhiljaa erkaantunut Isosta-Britanniasta
ja lähentynyt taloudellisesti, kulttuurisesti ja poliittisesti
Yhdysvaltoja.
Toinen maailmansota merkitsi käännekohtaa, kun
koettiin, ettei Iso-Britannia sen hetkisessä tilanteessa pysty
suojelemaan Kanadaa ja Kanadan turvaaminen sovittiin
USA:n tehtäväksi. Kanada siirtyi ikään kuin Yhdysvaltain
leiriin, kun elokuussa 1940 Kanadan pääministeri William
Lyon Mackenzie King ja Yhdysvaltain presidentti Franklin
D. Roosevelt sopivat New Yorkin Ogdesburgissa perustavansa
yhteisen sotilaselimen pohtimaan Pohjois-Amerikan
puolustusta. Näin syntyneen puolustusjohtokunnan
(Joint Board of Defence) suosituksesta sovittiin monista
sotatarviketuotantoon liittyvistä asioista, jotka sitoivat
Kanadan yhä tiukemmin kiinni Yhdysvaltain talouteen.
Joidenkin mielestä Kanadan raskas teollisuus on tästä
alkaen ollut yhdysvaltalaisten talutusnuorassa.
Toisen maailmansodan päätyttyä sekä Yhdysvallat että
Kanada kuuluivat sodan voittajavaltioihin. Molemmat olivat
keväällä 1945 mukana San Franciscossa perustamassa
Yhdistyneitä Kansakuntia. Kanada ja Yhdysvallat ovat
molemmat myös Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön Naton
(North Atlantic Treaty Organization) perustajajäseniä.
Ensimmäisenä ajatuksen länsiliittoutuneiden yhteisestä
puolustusjärjestöstä esitti julkisesti Kanadan ulkoministeriön
virkailija Escott Reid kesällä 1947.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain ja Kanadan
suhteet ovat olleet erittäin läheiset. Jopa niin läheiset, että
voidaan puhua ”kanadasoitumisesta”. Tilanteesta, jossa
Yhdysvaltain näkökannat on aina otettava huomioon,
vaikka ei olisikaan samaa mieltä sen kanssa.
Pierre Trudeau, joka oli Kanadan pääministerinä lähes
koko 1970-luvun, vertasi Yhdysvaltoja elefanttiin ja
Kanadaa hiireen, jotka nukkuivat samassa vuoteessa: joka
kerran, kun elefantti kääntyi, hiiri tunsi sen.
Kaupallisesti Kanadan ja Yhdysvaltain edut ovat olleet
yhtenäiset ja kiinteät. Toisaalta se on merkinnyt monesti
kanadalaisen teollisuuden siirtymistä yhdysvaltalaisten
yritysten tytäryhtiöiksi tai alihankkijoiksi. Yhdysvaltain
kulttuurinen vaikutus elokuvien, lehtien, kirjallisuuden
tai ehkä kaikkein eniten television kautta on erittäin voimakasta.
Monet Kanadan kulttuurihenkilöt pelkäävät kanadalaisen
omaleimaisen kulttuurin katoavan kokonaan.
Vaikka Kanada ja Yhdysvallat ovat samalla puolella, ne
eivät ole aina poliittisesti tai muutenkaan samalla kannalla.
Tämä on aiheuttanut aika ajoin lyhytaikaisia ja pahojakin
säröjä maiden suhteissa. Vietnamin sodan aikana
Kanada ei juurikaan tukenut Yhdysvaltain pyrkimyksiä,
vaan pikemminkin kritisoi niitä. Presidentti Lyndon B.
Johnson nosti jopa kirjaimellisesti Kanadan pääministeri
Lester Pearsonin rinnuksista seinälle tämän käydessä
Washingtonissa, kun johtajien välille tuli erimielisyyksiä.
Hyvin merkittävää taloudellisten siteiden lisääntymistä
maiden välillä merkitsi Kanadan ja Yhdysvaltain
vapaakauppasopimus CUFTA (Canada - United States
Free Trade Association) 1989. Monet kanadalaiset vastustivat
sitä, koska pelkäsivät, että se alistaa kanadalaisen
talouden kokonaan USA:n talutusnuoraan ja muuttaa
myös kanadalaista talouskulttuuria muun muassa valtion
tukitoimien ja ammattiliittojen aseman suhteen. Meksiko
Marraskuun 1838 taistelupaikan tuulimylly on sittemmin
muutettu majakaksi Prescottin kaupungin koillispuolella
Kanadan Ontariossa.
PROFESSORI POHTII
SAM | 29