Vapaus politiikan
käyttövoimana
Yhdysvaltojen poliittisen kentän pirstaloituminen ja sen seurauksena Trumpin
valinta presidentiksi ovat tuoneet maan hallintaan monta mutkaa. Tweettien
katveessa on käynnissä vilkas keskustelu siitä, mistä maalle löytyisi uusi juoni.
Kyseessä ei ole vain viisaiden neuvonpito vaan vakava huoli tulevaisuudesta.
TEKSTI: JUKKA VALTASAARI
Suurissa ongelmissa Yhdysvallat
kääntyy historian ja arvomaailman
puoleen. Nytkin uuden
narratiivin etsiminen alkaa
alusta. Perustuslaki alkaa sanoin:
”We the people…secure the blessings
of liberty to ourselves…”
Sanavalinnalla, tässä tapauksessa vapaudella,
oli myös arkinen tarkoituksensa;
vapautua siirtomaavallan tyranniasta.
Siitä pitäen arvot ovat olleet kuvassa aina,
kun on tarve puhaltaa yhteiseen hiileen.
Siis usein, koska Amerikka on laaja kulttuurien
yhteentörmäysten tanner. Tänään
se on jakautuneempi kuin miesmuistiin.
Perustajaisät päättivät samalla suojata
kansaa johtajiltaan vastaisuudessakin
jakamalla vallan presidentin ja
kongressin kesken. Yhteiset symbolit
ovat siksi tärkeitä. Arvot, vapaudet, lippu
ja kansallislaulu ovat symboleja ja
vallankäytön välineitä. Presidentti on
vallankäyttäjä ja yhtenäisyyden symboli.
Marraskuun 2016 presidentinvaalit
asettivat maan tässä mielessä aivan uuteen
asentoon. Trump kukisti vastustajansa
niukasti ja kummatkin pääpuolueet
selvästi. Uhkasipa hän vielä kuivattaa
”Washingtonin suon”.
Vapaus, totuus ja tositeevee
Hämmennystämme lisää se, että presidentiksi
valittu Donald Trump tuli
tositv-maailmasta, jossa sarjojen suosio
perustuu viihdearvoon ja viestin loputtomaan
toistamiseen. Jääkö sisältö
jalkoihin?
Totuutta on politiikassa sovitettu
kulloisiinkin tarkoitusperiin aina, mutta
”vaihtoehtoisten faktojen” maailmassa
on vaarana, että tosiasiat katoavat
kokonaan. Silloin tärväytyisi myös sananvapaus.
Mille muodostaa vapaasti mielipiteensä
ja miten käydä vapaata vuoropuhelua
maan hallitsemiseksi, jos mikään
ei ole totta? Miten sopia kompromisseista,
koska ilman niitä ei ole demokratiaa,
yhteistä agendaa eikä politiikkaa ja yhteiset
asiat jäävät hoitamatta?
Rooseveltin neljä vapautta
ja lännen synty
Franklin Roosevelt johti Yhdysvaltoja
1930- ja 40-luvuilla, jolloin maan talous
oli kuralla, työttömyys 20 prosentin tietämissä
ja Euroopassa fasismi vauhdissa.
Yhteinen visio oli kateissa. Ja sotahan
siitä seurasi.
Tarve säilyttää yhteiskuntajärjestys
ja saada kansa puhaltamaan yhteen hiileen
olivat kohtalon kysymyksiä. Roosevelt
valitsi välineeksi vapauden. Hän
päätti puheensa kongressille tammikuussa
1941 neljään vapauteen; sanan-
ja uskonnonvapaus, vapaus puutteesta
ja pelosta. Kaksi ensimmäistä olivat perinteisiä
ja kaksi jälkimmäistä maailmanpoliittiseen
tilanteeseen sovitettuja.
Tuolloin toinen maailmansota oli jo
alkanut ja keskustelu siihen osallistumisesta
kävi kuumana. ”America First”,
presidentti Trumpin ehtimiseen toistama
kielikuva, oli 1930-luvun lopulla
sotaan osallistumista vastustavien iskulause
Yalen yliopiston kampuksella.
Vapauden visio, toki japanilaisten
Pearl Harbouriin suorittaman hyökkäyksen
avittamana, osoittautui taas kerran
niin vastaansanomattomaksi, että
osallistuminen sotaan fasismia vastaan
uhrauksineen tuntui aivan luontevalta.
Rooseveltin neljä vapautta kantoivat
Yhdysvaltojen ja maailmankin politiikkaa
vuosikymmenet. Ne siirtyivät ensin
Yhdysvaltojen ja Englannin yhteiseen
Atlantin julistukseen ja sieltä sodan jälkeen
yhdistyneen lännen arvoperustaksi.
Sodan päätyttyä Yhdysvallat teki radikaalin
arvovalinnan. Se otti Länsi-Euroopan
turvallisuuden osaksi omaansa,
perusti eurooppalaisten pyynnöstä Naton,
sijoitti viisi prosenttia bruttokansantuotteestaan
Euroopan jälleenrakennukseen
ja käynnisti Atlantin tällä
puolen taloudellisen integraation. Tälle
perustuu edelleen niin sanottu transatlanttinen
suhde, joka normitti maailmaa
koko kylmän sodan ajan.
Sen piirissä Suomikin keräsi pääosan
hyvinvoinnistaan.
Amerikan unelma
Yhdysvaltain perustuslain vapauksista
”oikeus onnen tavoitteluun” toteutui
hyvin toisen maailmasodan päätyttyä.
Amerikan unelma toimi, koska kansalaisten
vapaudet ja velvollisuudet olivat
riittävässä tasapainossa. Kun kaikki kantoivat
kortensa kekoon ja noudattivat yhteisiä
sääntöjä, tulevaisuus olisi valoisa ja
koulutetuille lapsille vieläkin valoisampi.
Tultaessa 1970-luvun lopulle talouden
rakennemuutos alkoi ravistella savupiipputeollisuutta.
Syntyi ”unohdettu
kansa”, ryhmä, joka tänä päivänä
kasvaa globalisaation ja digitalisaation
seurauksena nopeasti ja on niin sanotun
Trump-ilmiön käyttövoima. Syrjäytyneen
maailmassa vapaus ei toteudu.
Presidentti Jimmy Carter kuvasi tilannetta
iltahämäräksi ja käytti lainasanaa
”malaise”, huono olo.
6 | SAM