1/2019 Moodi 5
PÄÄKIRJOITUS
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin
(IPCC) lokakuussa julkistama
raportti ilmastonmuutoksen
etenemisestä sai alan asiantuntijatkin
yllättymään. Muutos
on nopeampaa ja lämpötilannousun riskit
suurempia kuin aikaisemmin olemme ehkä
ymmärtäneet. Jo kahden asteen lämpötilannousu
esiteolliseen aikaan verrattuna aiheuttaa
mittavia riskejä esimerkiksi luonnon monimuotoisuudelle,
ruokaturvalle ja rannikoiden
tulva-alttiudelle. Riskit ovat jo nähtävissä 1,5
asteen lämpötilan nousussa.
Raportti linjasi, että maailman päästöt pitää
puolittaa vuoteen 2030 mennessä ja tämän jälkeen
niitä täytyy vähentää edelleen niin, että
nettopäästöt olisivat lähellä nollaa vuosisadan
puoliväliin mennessä. Käytännössä tämä
tarkoittaa tilannetta, jossa emme päästä hiilidioksidia
ilmakehään enempää kuin pystymme
sitä sitomaan esimerkiksi metsiä kasvattamalla.
Tämän täytyy olla tavoitteemme,
mikäli haluamme rajoittaa lämpötilan nousun
1,5 asteeseen. Tavoite on haastava, koska
päästöjen kasvua ei ole maailmanlaajuisesti
saatu vielä taittumaan. Jonkinnäköinen grande
finale kamppailussa ihminen vastaan ilmasto
on siis alkanut.
Lohdullista tässä on kuitenkin se, että
meillä on kaikki keinot ja ratkaisut ilmastonmuutoksen
pysäyttämiseksi, jos vain poliittista
tahtoa riittää. Ilmastopolitiikassa keskeiseen
rooliin ovat nousseet kansalliset ilmastositoumukset,
jotka valtiot toimittivat YK:lle
juuri ennen Pariisin ilmastokokousta vuonna
2015. Näiden kansallisten sitoumusten kunnianhimosta
ja toteutuksesta on siis onnistumisemme
pitkälti kiinni. Esimerkiksi Suomen
ilmastotavoitteet on johdettu osana EU:n
sitoumusta.
Sitoumusten toteutus tarkoittaa päästöjen
nopeaa vähentämistä: siirtymistä päästöttömään
energiajärjestelmään, päästötöntä liikkumista
esimerkiksi sähköistymisen avulla, ja
mittavia uudistuksia maataloudessa ja teollisuudessa.
Päästöjä on siis vähennettävä
nopeasti kaikilla sektoreilla, tästä ei ole ulospääsyä.
Kaikkia päästöjä ei kuitenkaan koskaan
saada täysin nollattua. Tämän vuoksi hiilen
sidonnalla esimerkiksi maaperään ja met-
KUVA: MIIKKA PIRINEN
EHDIMMEKÖ MUUTTUA
NOPEAMMIN KUIN ILMASTO?
siin on jatkossakin tärkeä rooli, ja luonnon hiilinieluja
tulee suojella ja kasvattaa entisestään.
Yllä hahmoteltu systeeminen muutos petaa
ison roolin poliittisille päättäjille: tarvitsemme
pitkäjänteistä ja läpinäkyvää politiikkaa mahdollistamaan
ja nopeuttamaan murrosta.
Poliittisen järjestelmän tulee myös varmistaa,
että kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti
eikä mikään ihmisryhmä tai alue jää
kehityksestä jälkeen. Puhdas, reilu tulevaisuus
on siis kaikkien oikeus.
Myös yrityksillä on iso rooli ilmastoratkaisujen
kehittäjinä ja toteuttajina. Mutta entä
järjestöt ja yhteisöt? Sitra julkaisi syksyllä järjestöille
ja yhdistyksille tarkoitetun hiilijalanjälkilaskurin1.
Hiilijalanjäljen eli toiminnan
aiheuttamien päästöjen nykytilanteen selvittäminen
on ensimmäinen askel kohti muutosta.
Tämän jälkeen on helpompaa tehdä suunnitelma
hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Kaikissa
yhteisöissä ja organisaatioissa tarvitaan edelläkävijöitä,
jotka näyttävät esimerkkiä muille ja
kirittävät sekä päättäjiä että muita alan toimijoita
kunnianhimoisempaan ilmastopolitiikkaan.
Haasteen edessä ei siis kannata lamaantua.
Käsissämme on ratkaisuja, joita levittämällä
voimme vähentää päästöjä nopeasti ja
tehokkaasti. Samalla voimme mahdollistaa,
että suomalainen osaaminen perustuu teknologiaan,
joka edesauttaa ihmiskunnan suurimman
haasteen ratkaisemista. Markkinat puhtaille
ratkaisulle ovat maailmalla valtavat, ja
suunta on selvä. Kysymys enää kuuluu, kuinka
positiivisen kädenjäljen me haluamme osaamisellamme
jättää tähän kehitykseen.
Outi Haanperä
Johtava asiantuntija
Sitra, Ilmastoratkaisut
1 https://www.sitra.fi/uutiset/maailman-ensimmainen-jarjestoille-raataloity-hiilijalanjalkilaskuri-helpottaa-ilmastotoimia/
/