Jatkuu seuraavalla sivulla
1/2019 Moodi 11
virusepidemiat. Lisäksi ihmisten ja materiaalien
maailmanlaajuinen lisääntynyt liikkuminen
mahdollistaa sekä infektoituneiden ihmisten
että infektoituneiden niveljalkaisten – ja
ylipäänsä vektorilajien - siirtymisen mantereelta
toiselle hyvinkin lyhyessä ajassa. Ympäristön
muuttuessa olosuhteet voivat muuttua
suotuisiksi uusille virusvektoreille ja siten
mahdollistaa myös arbovirusten ilmaantumisen
uusille alueille. Euroopassa leviävät invasiiviset
hyttyslajit, kuten ”Aasian tiikerihyttynen”
Aedes albopictus, joka kykenee myös levittämään
useita arboviruksia (mm. dengue, chikungunya,
zika), hyötyvät ilmastonmuutoksesta.
Mallinnukset ennustavat, että ilmastonmuutos
luo soveltuvat elinolosuhteet näille
hyttysille laajoille alueille Euroopassa, pohjoisimpia
osia lukuun ottamatta.
Voiko ilmastonmuutos vaikuttaa
kotoperäisten arbovirusten
esiintyvyyteen?
Kotoperäisten hyttyslevitteisten virusten esiintyvyyteen
vaikuttavia seikkoja tunnetaan rajallisesti,
mutta niiden tiedetään olevan riippuvaisia
villeistä selkärankaisista isäntäeläimistä.
Sindbis-viruksen elinkierto luonnossa tapahtuu
lintujen ja hyttysten välillä. Tutkimusten
mukaan metsäkanalinnut saattavat toimia
Sindbis-viruksen amplifikaatioisäntänä Suomessa.
Sindbis-virusinfektioita tavataan eniten
Keski- ja Itä-Suomessa, taudin insidenssiä
lisää runsas veden määrä (lumen syvyys
huhtikuussa ja alkukesän sademäärä) ja lämpö
hyttysten kehittyessä, tiheä uusi metsäkanalintusukupolvi
sekä vesialueiden säännöstely.
Tautiin sairastuneet ovat tyypillisesti ulkoilma
aktiviteeteissaan altistuneet hyttysen pistoille.
Inkoo- ja Chatanga-virusten elinkierto
tai riskitekijät eivät ole tiedossa, mutta näiden
virusten sukulaisviruksilla on moninaisia isäntäeläinlajeja
peuroista jäniksiin. Ilmastonmuutoksen
mahdolliset vaikutukset kotoperäisten
hyttyslevitteisten virusten vektorihyttyslajien
runsauteen tai näiden virusten isäntäeläinlajien
esiintyvyyteen voivat saada aikaan epidemioiden
lisääntymistä – mutta myös vähenemistä
- tulevaisuudessa.
Entä puutiaisaivokuumevirus (TBE-
virus)? Ilmasto rajaa puutiaisten esiintymistä
sekä etelässä että pohjoisessa. Ixodes ricinus
-puutiainen viihtyy 5–25 °C:n lämpötilassa ja
mahdollisimman kosteassa – puutiaisnaaras
kuolee vuorokaudessa täysin kuivassa ilmassa.
Ankarat talvet voivat myös rajoittaa puutiaisen
esiintymistä. Välimeren seudulla ja paikoin
muuallakin Etelä-Euroopassa on I. ricinukselle
jo liian kuivaa ja kuumaa. Ruotsissa puutiaisia
esiintyy alueilla, joissa kasvukausi vähintään
170 vrk. Kasvukausi on pidentynyt pohjoisempana
ja samalla on puutiaisten elinkierto mahdollistunut
Etelä-Lappia myöten. Puutiaisten
populaatioihin vaikuttavat myös isäntäeläinten
kannanvaihtelut. Puutiaisvälitteisten tautien
ilmaantuvuus on selkeästi lisääntynyt viime
vuosikymmeninä Pohjoismaissa ja Venäjän
pohjoisosissa. Tavallisen eurooppalaisen Ixodes
ricinus -puutiaisen lisäksi Suomesta löytyy
myös laajasti sen itäisempää sukulaista, Ixodes
persulcatusta eli siperianpuutiaista. Tätä esiintyy
Suomessa keskimäärin pohjoisempana
kuin Ixodes ricinusta. TBE-viruksen leviämiseen
tarvitaan muitakin sopivia olosuhteita
kuin puutiaisen läsnäolo.
Virus leviää tehokkaasti
silloin, kun eri kehitysasteiset
puutiaiset, eli larva-
ja nymfimuodot, ovat yhtä
aikaa aktiivisina. Tällöin
ne ruokailevat yhtä aikaa
tyypillisesti jyrsijäisännän
iholla ja TBE-virus pääsee
siirtymään vanhemmasta
puutiaissukupolvesta nuorempaan.
Olosuhteet ovat
otolliset tälle, jos syksy viilenee
nopeasti ja keväällä
Ilmasto rajaa
puutiaisten esiintymistä
sekä etelässä että
pohjoisessa.
lämpötila nousee tarpeeksi nopeasti alle seitsemästä
yli kymmeneen asteeseen.
Huonoimmassa tapauksessa Suomi seuraa
TBE-viruksen esiintymisessä Baltian maiden
kehitystä 1990-luvulla, kun tauti lisääntyi
siellä monikymmenkertaisesti. Tätä avusti
ilmastonmuutos, joskin muutkin tekijät, kuten
isäntäeläinten määrä ja ihmisten puutiaiskontakteja
lisänneet ympäristön ja yhteiskunnan
muutokset, vaikuttivat myös esiintyvyyteen.
Viime vuosina puutiaisaivokuumetta
on tavattu Suomessa yhä enemmän uusilla
alueilla ja yhä pohjoisempana. Keski-Euroopassa
TBE-viruksen esiintymisalueet ovat vastaavasti
jatkuvasti siirtyneet ylemmäksi vuoristossa.
TBE-viruksen esiintyvyyden I. ricinus
-puutiaisessa on nähty noudattavan aiempia
ennusteita; jo parikymmentä vuotta sitten
Oxfordin yliopistossa tehdyt satelliittidataan
perustuvat mallit ovat ennustaneet kohtuullisen
hyvin taudin esiintymistä mm. Suomen
etelärannikolla. TBE-viruksen molekyyliepidemiologia
sopii siihen, että useita viruskantoja
on levinnyt Suomeen, todennäköisesti
muuttolintujen mukana, ja nyt ilmaston muututtua
TBE-viruksen kierrolle sopivaksi, nämä
virukset ovat pystyneet jäämään lisääntyvästi
kiertämään Suomen luontoon. Lisämausteena
Suomessa on havaittu esiintyvän eurooppalaisen
alatyypin ohella myös TBE-viruksen siperialaista
alatyyppiä mm. Kotkan ja Kokkolan
seuduilla - viruksen alatyyppi ei riipu välttämättä
punkkilajista, mutta siperialainen virusmuoto
vaikuttaisi olevan ärhäkämpi taudinaiheuttaja.
Uhkaavatko meitä uudet
arbovirukset?
Ilmastonmuutos vaikuttaa eläinlajien levinneisyysalueisiin
ja ilmaston lämpenemisen
johdosta niveljalkaiset leviävät uusille alueille.
Eteläisten lajien siirtyminen pohjoisemmaksi
on havaittu Suomessa mm. perhoslajistossa.
Viime vuosina onkin uutisoitu
että Suomessa tavataan
yhä useampia Keski
Euroopalle tyypillisiä
perhoslajeja ja Suomeen
on rantautunut uusi sääskilaji,
perhossääski. Niveljalkaisten
levittämien virusten
levittäjähyttyslajeihin
Euroopassa lukeutuu
useita lajeja ja näistä seuratuimpia
ovat Aedes alpobictus
ja Aedes aegypti. Nämä
hyttyslajit elävät ihmisten
lähellä, ruokailevat päiväsaikaan, sopeutuvat
hyvin uusiin elinpaikkoihin ja toimivat
vektoreina vakavia tauteja aiheuttaville viruksille,
kuten trooppista alkuperää oleville dengue,
chikungunya- ja zika-viruksille. Molemmat
hyttyslajit ovat levittäytyneet yhä laajemmalle
alueelle viimeisen 30 vuoden aikana ja
ilmaston lämpenemisen seurauksena niiden
ennustetaan jatkavan leviämistä. Tämänhetkisissä
ennusteissa ilmastonmuutoksen ei oleteta
muuttavan Suomen ilmastoa suotuisaksi Aedes
alpobictus ja Aedes aegypti –hyttyslajeille.
Uhkaavimmat arbovirustaudit
Niveljalkaisten mukana tulevat niiden levittämät
taudinaiheuttajat. Sen lisäksi, että uudelle
alueelle leviävä virusta kantava vektorilajipopulaatio
voi aiheuttaa virusepidemian paikallisessa
väestössä, vektorilajien leviäminen uusille
alueille saa myös aikaan vektorilajipopulaatioiden
päällekkäisyyksiä ja mahdollistaa taudinaiheuttajien
siirtymisen vektorilajista toiseen.
Kuten useat virukset, myös arbovirukset
muuntuvat ja tämä saattaa edesauttaa sopeutumista
uusiin vektorilajeihin.