1/2019 Moodi 17
senttimetrejä pitkä loinen tunnistettiin piilottelemassa
poron imusuonten sisällä. Loinen
levisi kulovalkean tavoin yhdessä S. tundra
-loisen kanssa pohjoiseen ja sen esiintymisalue
kattaa nyt koko Suomen. Aikuisten porojen
kantajien määrä vaihtelee alueittain 20–100 %
välillä. Loinen on pitkäikäinen ja tuottaa suuren
määrän mikrofilarioita verenkiertoon, suurimpien
kesäpitoisuuksien ollessa 70 000 kpl
millilitrassa verta. Loisen välittäjähyönteistä ei
vielä tunneta. Myöskään sen vaikutuksia isäntäeläimeen
ei tiedetä; näkyviä muutoksia imusuonten
ympärillä esiintyy ja huikeilla mikrofilariapitoisuuksilla
lienee haitallisia vaikutuksia.
Loinen on vaikea vastustettava, sillä se on
monien heimon ihmispatogeenien tapaan suojassa
loislääkkeiltä imusuonten sisällä.
Loisen löytyminen Suomessa oli ensimmäinen
kerta Euroopassa. Tätä ennen se oli
kuvattu vain kerran pintapuolisesti Kanadassa
hirvellä vuonna 1983. Jatkotutkimuksissa
paljastui, että loinen on yleinen myös
Pohjois-Amerikassa ja kulkeutunut maahamme
todennäköisesti vuonna 1935 Minnesotasta
Suomeen siirrettyjen valkohäntäpeurojen
matkassa. Täältä loinen löysi uuden
herkän isäntäeläimen ja aika näyttää sen vaikutukset
poro/metsäpeura-populaatioihimme.
R. andersoni on tätä nykyä levinnyt kulovalkean
tavoin kaikkiin hirvieläinlajeihimme,
joten sen leviäminen rajojemme ulkopuolelle
on vain ajan kysymys.
Ilmaston muutos
Kaikille ylläkuvatuille loisille on yhteistä, että
ne ovat uusia lajeja ja ovat vasta 1960-luvulta
lähtien levittäytyneet Fennoskandiaan. Tätä
levittäytymistä on ihminen edesauttanut toiminnoillaan.
Vieraslaji valkohäntäpeura tuotiin
hyvässä tarkoituksessa Pohjois-Amerikasta,
kylkiäisenä saapui Rumenfilaria-
loinen. Metsäkauriin leviämistä edistettiin
eläinten siirrolla mm. Suomen pohjois-
osista pyydetyillä eläimillä ja samalla edistettiin
S. tundra -loisen leviämistä. Nykyisin muut
hirvieläinlajit vastaavat näiden loisten kiertokulusta
Suomessa. Loisille tyypilliseen tapaan
ne eivät useimmin ole haitallisia omalle varsinaiselle
isäntäeläinlajilleen, mutta voivat
olla sitä toisille. Loisen voidaan ajatella puolustavan
isäntäeläintään taistelussa elintilasta
vähentämällä toista laitumista kilpailevaa lajia.
Setaria-loisen massaesiintymisten osoitettiin
olevan voimakkaasti yhteydessä säätekijöihin.
Mikäli kahden peräkkäisen kesän keskilämpötilat
saavuttivat tai ylittivät 14 °C,
lisääntyi epidemian syntymahdollisuus merkittävästi.
Myös muiden loisten massaesiintymiset
ajoittuivat samoihin vuosijaksoihin.
Lisääntynyt lämpö suosii tiettyyn rajaan asti
välittäjähyönteisiä ja pitkittyvä kesä kenties
lisää niiden sukupolvien määrää. Lisääntynyt
lämpö nopeuttaa myös loisen kehittymistä
tartuntakykyiseksi välittäjähyönteisessä, mutta
kylminä kehitystä ei ehdi tapahtua.
On ilmeistä, että näiden uusien loislajien
leviäminen Fennoskandiaan on monimutkaisen
luonnon mosaiikin aikaansaannos. Sitä
ovat edesauttaneet uusien eläinlajien ja niiden
mukanaan tuomien loisten joko luonnollinen
tai ihmisavusteinen maantieteellinen leviäminen,
sopivien välittäjähyönteisten olemassaolo
ja loisten ”hyppy” uusiin isäntäeläinlajeihin.
Leviämisen edellytyksenä ovat olleet lämpimät
kesät ja lämpimien kesien jaksot ovat
edesauttaneet laajojen epidemioiden syntymistä.
Mikäli ennusteet ilmaston muutoksesta
toteutuvat, on todennäköistä, että hyönteisvälitteisten
loisten aiheuttamat haitalliset ilmiöt
tulevat yleistymään myös ihmisten sekä tuotanto
sekä harraste-eläinten keskuudessa. Sen
tähden näiden loisten seuranta oikeilla diagnostisilla
menetelmillä on tärkeää.
KIRJALLISUUSVIITTEET
Haider N, Laaksonen S, Kjaer L J, Oksanen A, Bodker R. The
annual, temporal and spatial pattern of Setaria tundra outbreaks
in Finnish reindeer: a mechanistic transmission model
approach. Parasit Vectors 11:565, 2018.
Kutz S, Laaksonen S, Asbak K, Nilssen A. Parasitic Infections
and Diseases. In: Reindeer and Caribou - Health and Disease,
1st edition. Eds. Tryland M, Kutz S. CRC Press, Taylor &
Francis, Boca Raton, FL, USA, pp. 177-235, 2018.
Laaksonen, S., Oksanen, A., Kutz, S., Jokelainen, P., Holma
Suutari, A., Hoberg, E.: Filarioid nematodes, threat to
arctic food safety and security – Bioinvasion of vector-
borne filaroid nematodes in the arctic and boreal ecosystems.
Chapter in: Paulsen, P., Bauer, A., Smulders, F.J.M. (eds.)
Game meat hygiene: Food safety and security. Wageningen
Academic Publishers, Wageningen, the Netherlands. 101-
120, 2017.
Pietikäinen R, Nordling S, Jokiranta S, Saari S, Heikkinen P,
Gardiner C, Kerttula A-M, KantanenT, Nikanorova A, Laaksonen
S, Lavikainen A, Oksanen A. Dirofilaria repens transmission
in Southeastern Finland. Parasit Vectors 10: 561, 2017.
Hoberg EP, Cook JA, Agosta SJ, Boeger W, Galbreath KE, Laaksonen
S, Kutz SJ, Brooks DR. Arctic systems in the Quaternary:
ecological collision, faunal mosaics and the consequences
of a wobbling climate. J of Helminth 17: 1-13, 2017.
Laaksonen S. Tunne poro – poron sairaudet ja terveydenhuolto.
Livonia Print, Latvia, Riga. ISBN 978-952-68016-1-2.
376, 2016.
Grunenwald GM, Carstensen M, Hildebrand E, Elam J, Laaksonen
S, Oksanen A, Gerhold RW. Epidemiology of the lymphatic
dwelling filarioid nematode Rumenfilaria andersoni in
free-ranging moose (Alces alces) and other cervids of North
America. Parasit Vectors 9: 450, 2016.
Laaksonen S, Paulsen P. Hunting hygiene. Wageningen
Academic Publishers, The Netherlands.
ISBN: 978-90-8686-249-8. 304 s., 2015.
Laaksonen S, Oksanen A, Hoberg E. A lymphatic dwelling
filarioid nematode, Rumenfilaria andersoni (Filarioidea;
Splendidofilariinae), is an emerging parasite in Finnish
cervids. Parasit Vectors 8: 228, 2015.
Laaksonen S. Metsästäjän terveysoppi. Bookwell Oy, Porvoo.
ISBN: 978-952-68016-0-5. 299 s., 2013.
Laaksonen S. Setaria tundra, an emerging parasite of reindeer,
and an outbreak it caused in Finland in 2003-2006.
Academic dissertation. University of Helsinki, Faculty of
Veterinary Medicine, Finnish Food Safety Authority Evira,
Fish and Wildlife Health Research Unit. Evira Research
Reports (Eviran tutkimuksia) 1/2010. 80p., 2010.
Laaksonen S, Saari S, Nikander S, Oksanen A, Bain, O. 2010.
Lymphatic dwelling filarioid nematodes in reindeer (Rangifer
tarandus tarandus) in Finland identified as Rumenfilaria
andersoni Lankester and Snider, 1982 (Splendidofilariinae).
Parasite 17: 23-21, 2010
Laaksonen S, Pusenius J, Kumpula J, Venäläinen A, Kortet R,
Oksanen, Hoberg E. Climate change promotes the emergence
of serious disease outbreaks for Filarioid nematodes.
Ecohealth 1: 7–13, 2010.
Laaksonen S, Solismaa M, Kortet R, Kuusela J, Oksanen A.
Vectors and transmission dynamics for Setaria tundra (Filarioidea;
Onchocercidae), a parasite of reindeer in Finland.
Parasit Vectors 2: 3, 2009.
Laaksonen S, Solismaa M, Orro T, Kuusela J, Saari S, Kortet
R, Nikander S, Oksanen A, Sukura A. Setaria tundra microfilariae
in reindeer and other cervids in Finland. Parasitol Res
104: 257-65, 2009.
Solismaa M, Laaksonen S, Nylund M, Pitkänen E, Airakorpi R,
Oksanen A. Filarioid Nematodes in Cattle, Sheep and Horses
in Finland. Acta Vet Scand 50: 1, 2008.
Laaksonen S, Kuusela J, Nikander S, Nylund M, Oksanen A.
Parasitic peritonitis outbreak in reindeer (Rangifer tarandus
tarandus) in Finland, Vet Rec 160: 835–841, 2007.
Nikander S, Laaksonen S, Saari S, Oksanen A. The morphology
of the filarioid nematode Setaria tundra, the cause of
peritonitis in reindeer Rangifer tarandus. J Helminthol 81:
49–55, 2007.
Kuva 4. Aikuisia Rumenfilaria andersoni -sukkulamatoja
poron imusuonissa.
Kuva 5. Rumenfilaria andersoni -mikrofilarioita
metsäpeuran verenkierrossa.