4/2017 Moodi 25
MIKROBIOLOGIA
Verenluovuttajien infektioseulonnat
VESA KIRJAVAINEN
on sairaalamikrobiologi, FM,
joka työskentelee HUSLABin
kliinisellä mikrobiologialla
ja työskenteli aiemmin SPR
Veripalvelun laboratoriossa.
Veren infektioturvallisuus perustuu
luovutuksen korvauksettomuuteen,
verenluovuttajien valintaan,
aseptisiin työtapoihin, valkosolusuodatukseen,
suljettuun valmistusprosessiin
ja laboratoriotestaukseen. Jokaisen
verenluovutuksen infektiotestaukseen
kuuluu Suomessa pakollisena sekä serologisia
että nukleiinihapon monistustestejä.
Suomessa tarvitaan päivittäin noin 800 verenluovuttajaa,
jotta terveydenhuollon tarve
tuoreille verihiutaleille ja punasoluille voidaan
täyttää. Luovutettu veri ja näyteputket
kuljetetaan veripalvelukeskukseen Helsingin
Kivihakaan, jossa näytteet tutkitaan jo
seuraavan yön ja aamupäivän aikana. Tuoreet
verihiutalevalmisteet voivat lähteä verikeskuksiin
jo iltapäivällä.
Luovuttajien näytteet esikäsitellään automaatiolinjastolla,
johon on liitetty myös immunokemian
analysaattorit. Jokaisen luovutuksen
EDTA-plasmasta tutkitaan HI-viruksen
vasta-aineet ja antigeeni (HIVAgAb), hepatiitti
B -viruksen pinta-antigeeni (HBsAg),
hepatiitti C -viruksen vasta-aineet (HCVAb)
ja syfilisvasta-aineet (TrpaAb). Kolme ensin
mainittua tutkimusta ovat pakollisia EU:n direktiivin
ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus
Fimean määräyksen perusteella.
Syfilis-seulontaa tehdään kansallisen riskinarvion
perusteella.
Nukleiinihappojen osoitustestit
Tuoreiden infektioiden katveajan aiheuttaman
tartuntariskin minimoimiseksi Suomessa
luovutukset tutkitaan myös nukleiinihapon
monistustesteillä (NAT). Verenluovuttajien
seulontaan tarkoitettu yhdistelmätesti
osoittaa HIV1/2-RNA:n, HBV-DNA:n
ja HCV-RNA:n yhdessä reaktiossa. Toistetusti
reaktiivinen tulos varmistetaan, ja virus
tunnistetaan vastaavilla erottelutesteillä.
Näytteitä voi myös yhdistää ennen testausta
kustannusten optimoimiseksi usean
näytteen minipooleihin (6–24 näytettä/
pooli) tai jopa 96–384 näytteen pooleihin,
jolloin kuitenkin menetelmän herkkyys
kärsii. Suomessa näytteet on tutkittu
poolien sijasta yksittäisnäytteinä vuodesta
2008 lähtien, jolloin täysautomaattiset NATanalysaattorit
otettiin ensi kertaa käyttöön.
Nukleiinihappojen eristys, monistus, tunnistus
ja tulkinta tehdään laitteessa automaattisesti
ilman useita eri työvaiheita.
Plasmalääkevalmistuksen
erityistarpeet
Verestä eroteltava plasma toimitetaan lääkeyhtiöille
jatkojalostettavaksi plasmalääkkeiksi
ja joistakin maista myös jääplasmaksi.
Plasmat yhdistetään jopa useiden satojen
tai tuhansien yksiköiden pooleiksi, jotka käsitellään
virusinaktivointimenetelmillä. Liuotin
detergenttikäsittely ei kuitenkaan tehoa
vaipattomiin viruksiin, kuten hepatiitti A -virus
(HAV) ja parvovirus B19. Luovuttajilla on
neutraloivia vasta-aineita näitä taudinaiheuttajia
kohtaan, mutta lisäksi vaaditaan HAVRNA:
n ja suuren parvovirus B19 -pitoisuuden
poissulku. HAV/B19-yhdistelmätestiä varten
näytteet yhdistetään 16 näytteen pooleihin.
Suomessa ei ole todettu yhtään HAV-nukleiinihappopositiivista
tapausta, mutta oireettomia
B19-DNA-löydöksiä esiintyy vaihtelevasti
noin 5–50 tapausta vuosittain.
Verenluovuttajat erityisryhmänä
infektioseulonnassa
Luovuttajat ovat terveitä, ja veriteitse tarttuvien
tautien osalta riskiryhmät on seulottu
luovuttajavalinnalla jo ennen verenluovutusta.
Tämän vuoksi diagnostiseen infektiotestaukseen
verrattuna verenluovuttajien
Taulukko 1. Verenluovuttajien positiiviset löydökset vuosina 2012–2016.
2012 2013 2014 2015 2016
HIV 1 0 2 1 0
HBV 2 1 3 7 2
HCV* 15 9 5 7 7
syfilis* 51** 6 7 4 9
* Vasta-ainetesti tunnistaa tuoreiden infektioiden lisäksi myös aiemmin sairastetut infektiot
** Syfiliksen seulontatesti vaihtui vuonna 2012. Aiempi kardiolipiinitesti korvautui TrpaAb-testillä, joka
löytää myös vanhat hoidetut infektiot.
Jatkuu seuraavalla sivulla