4/2017 Moodi 13
Kuva 4, Lapamadon munia formaliinifi ksatussa
jodivärjätyssä ulostenäytteessä (F-ParaO). Kuva:
Taru Meri.
(4,11,12). Madon levinneisyys noudatti hämmästyttävän
tarkasti itämurteiden ja ”karjalaisen
heimon” vaikutusaluetta (4, 11). Syynä
olivat ruokakulttuurien erot maan itä- ja
länsiosien välillä: raaka, heikosti suolattu
graavikala maistui tuohon aikaan idässä (4,
11).
Tavattoman yleisyytensä ja terveyshaittojensa
takia lapamatoa alettiin pitää uhkana
kansanterveydelle. Väestön voimavaroja
kalvava loinen leimattiin kansalliseksi häpeäksi
(4,8). Ailo Huhtala hahmotteli vuonna
1950 strategian lapamadon hävittämiseksi
Suomesta korostaen valistustyön- ja
toiminnan merkitystä ja aktiivisina toimenpiteinä
matolääkityksiä, käymäläkulttuurin
kohentamista ja loisen toukkien tuhoamista
ruuanvalmistuksessa (18). Huhtala julisti
lapamadon kansallisloiseksemme, mutta samalla
kuitenkin haastoi koko Suomen kansan
taisteluun sitä vastaan:
”Pinetti pois ja alas
Mitä tästä opimme?
”Juokee pojat,
mavot kuoloo!”
kommentoi joku
vääräleuka
takarivistä.
alve. Hornaan heisimadot
(4).”
Häätökampanjan pani
toimeen Joensuussa
1953 Suomen Punaisen
Ristin tarmokas piiriterveyssisar
Alli Vaittinen
(7). Kampanja laajeni
SPR:n ja lääketehdas
Oy Medica Ab:n
tukemana valtakunnalliseksi,
ja Vaittinen tuli sen kärkihahmona
tunnetuksi liikanimellä ”Mato-Alli” (7).
Myöhemmin hän kunnostautui kansanedustajana
muun muassa taistelussa pornografiaa
vastaan, ja sosiaalineuvoksen titteli hänelle
myönnettiin 1974 (19,20).
Suomalaisten elintapoja on pyritty parantamaan
moneen otteeseen. Ensin Turmiolan
Tommi toi raittiusvalistuksen, sitten alkoi
kamppailu lapamatoa vastaan, ja lopulta
Pohjois-Karjala -projekti puuttui kovan
rasvan ja suolan syöntiin ja tupakointiin.
Väärinkäsityksiltä ei ole voitu välttyä, kuten
eräässä Ilomantsissa 1960-luvulla kerrotussa
tapauksessa. Ihmisiä oli koottu kuulemaan
viinan kiroista, ja puhuja halusi demonstroida
yleisölle alkoholin haitallisuutta. Hän kaatoi
yhteen lasiin pirtua ja toiseen vettä. Kumpaankin
hän pudotti kastemadon. Vedessä
oleva sättä kiemurteli iloisesti, mutta viinalasiin
joutunut kuoli. Mitä tästä opimme? ”Juokee
pojat, mavot kuoloo!” kommentoi joku
vääräleuka takarivistä.
Lapamadon vastustuskampanja sisälsi
ponnekkaan valistuksen ohella julkisen terveydenhuollon
organisoimia joukkotarkastuksia
ja -madonhäätöjä (8). Nämä saattavat
nykyisestä yksityisyyden suojaa korostavasta
näkökulmasta vaikuttaa perin omituiselta
kehitysmaameiningiltä. Erään muisteluksen
mukaan Koillismaalla järjestetyssä lapamadon
häätöoperaatiossa 1960-luvun puolivälissä
koululaisten piti tuoda itsestään ja perheenjäsenistään
ulostenäytteet tutkittaviksi
madon munien varalta (21). Positiivisen
näytteen antaneet, yhteensä yli sata henkeä,
koottiin koululle massatapahtumaan (21), joka
ei yhteisissä tiloissa toteutettuine verinäytteen
ottoineen, matolääkityksineen ja
peräruiskeineen ihan noudattanut potilastyöltä
nykypäivänä edellytettyjä eettisiä periaatteita.
Nykytilanne
Lapamadon järjestelmällinen hävitys maastamme
on suomalaisen terveydenhuollon
menestystarina. Lajia ei saatu tuhottua täysin
sukupuuttoon, mutta madon kantajien lukumäärä
on romahtanut.
Jo 1970-luvulla määrä
oli pudonnut Järvi-Suomessa
kymmenesosaan
huippuajoista, eli 5-10
%:iin väestöstä, ja 2006
arvioitiin koko maassa
diagnosoitavan enää alle
50 tapausta vuodessa
(3, 2, 11). Lapamadon
toukkia esiintyy edelleen
paikoitellen sisävesikaloissa,
mutta ajan
myötä on tartuntojen vähetessä suurelta yleisöltä
ja ruuanvalmistuksen ammattilaisiltakin
päässyt unohtumaan, miten tietyt kalat tulisi
käsitellä matoriskiä silmällä pitäen (9). Internetin
ruokapalstoilta löytyy esim. marinoitujen
ahventen reseptejä ilman mainintaa fileiden
pakastamistarpeesta. Erilaisten eksoottisten
kypsentämättömien kalaruokien suosion
kasvu saattaa johtaa kansallisloisemme
uuteen nousuun tai ainakin tartuntojen yleistymiseen
kulinaristien keskuudessa.
KIRJALLISUUSVIITTEET:
1. Bylund BG. Lapamatotartuntojen leviäminen ja ehkäisy.
Duodecim 92: 645–648, 1976.
2. Meri S. Lapamato – uhanalainen kansallisparasiittimme?
Duodecim 128: 1318–1320, 2012.
3. Junnilainen V. Lapamadon esiintyvyys Suomessa. Syventävät
opinnot, Helsingin yliopisto, Helsinki, 2006.
4. Huhtala A. Kansallisloinen. Suomen Kuvalehti 36(21):
18–19, 1951.
5. Waeschenbach A, Brabec J, Scholz T, Littlewood DTJ,
Kuchta R. The catholic taste of broad tapeworms – multiple
routes to human infections. Int J Parasitol, 2017
(painossa).
6. Scholz T, Garcia HH, Kuchta R, Wicht B. Update on the
human broad tapeworm (genus Diphyllobothrium), including
clinical relevance. Clin Microbiol Rev 22: 146–160,
2009.
7. Forsius A. Lapamadon historiaa. Suomen Lääkäril 50(20–
21): 2257, 1995.
8. Naakka-Korhonen M. Kansan totuus ja tiedeyhteisön –
lapamatoinfektiosta ja vähän terapiastakin. Duodecim
116: 2690–2696, 2000.
9. Pulkkinen K, Karvonen A, Valtonen ET. Lapamato – harvinainen
muttei hävinnyt. Duodecim 120: 1912, 2004.
10. von Bonsdorff B. Diphyllobothriasis in man. Academic
Press, Lontoo, 1977.
11. von Bonsdorff B. The broad tapeworm story. Acta Med
Scand 204: 241–247, 1978.
12. von Bonsdorff B. Diphyllobothrium latum as a cause of
pernicious anemia. Exp Parasitol 2: 207–30, 1956.
13. Forsius A. B 12 -vitamiini eli kobalamiini ja pernisiöösi
anemia. Kuvauksia lääketieteen historiasta, 2005.
http://www.saunalahti.fi /arnoldus/cobalami.htm (viitattu
18.10.2017).
14. von Bonsdorff B. Pernicious anemia caused by Diphyllobothrium
latum, in the light of recent investigations.
Blood 3: 91–102, 1948.
15. Cantell S, Saarnio V. Suomen myrkylliset ja lääkekasvit.
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1936.
16. Leikola A. Koponen, Albin. Kansallisbiografi a-verkkojulkaisu.
Studia Biographica 4, Suomen Kirjallisuuden Seura,
Helsinki, 2005. https://kansallisbiografi a.fi /kansallisbiografi
a/henkilo/8179 (viitattu 18.10.2017).
17. Kahra A, Veharanta T. Leveän heisimadon häätö Yomesanilla.
Suomen Lääkäril 18: 325–327, 1963.
18. Huhtala A. Heisimatoinfektion vastustamismahdollisuuksista
ja –keinoista Suomessa. Suomen Lääkäril
5(12): 459–466, 1950.
19. Lahtinen A. Taistelu siveellisyydestä. Porno 1960- ja
1970-lukujen taitteen siveellisyyskysymyksenä. Pro
gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, Tampere, 2012.
20. Eduskunta. Kansanedustajat: Alli Vaittinen-Kuikka.
https://www.eduskunta.fi /FI/kansanedustajat/Sivut/
21. Aatos (nimim.). Matokuuri. Iijokiseutu 24.5.2017, 18.
/www.saunalahti.fi
/kansallisbiografi
/www.eduskunta.fi