Uusi tartuntatautilaki - mitä se merkitsee
kliinikoiden kannalta käytännössä?
http://www.fi nlex.fi /fi /laki/alkup/2016/20161227
http://fi nlex.fi /fi /laki/alkup/2017/20170146
http://fi nlex.fi /fi /laki/alkup/2017/20170149
Jatkuu seuraavalla sivulla
4/2017 Moodi 23
MIKROBIOLOGIA
TAUSTAA
Tänä vuonna voimaan tulleen uudistetun tartuntatautilain
tavoitteena on torjua tarttuvia
tauteja ja estää niiden leviämistä. Laki täsmentää
torjuntaan osallistuvien organisaatioiden
tehtäviä, antaa uusia velvoitteita hoitoon
liittyvien infektioiden seurantaan ja torjuntaan
sekä lisää tiedonsaantimahdollisuuksia epidemiaselvityksissä.
Tartuntatautien vakaville
seuraamuksille alttiita potilaita tai asiakkaita
terveyden- ja sosiaalihuollon toimintayksiköissä
hoitavan henkilökunnan rokotuksia tehostetaan.
Uusi tartuntatautilaki, joka korvaa aiemman
vuodelta 1986 peräisin olleen lain, tuli voimaan
1.3.2017 ja lakia täsmentävät asetukset (valtioneuvoston
asetus tartuntataudeista ja sosiaali
ja terveysministeriön asetus rokotuksista)
13.3.2017. Aiempaa lakia oli vuosien mittaan
päivitetty useita kertoja ja näin siitä oli tullut
lakiteknisesti varsin monimutkainen. Toisena
tärkeänä syynä lain uudistamiseen olivat vuosien
mittaan tapahtuneet lukuisat muutokset
toimintaympäristössä.
MARKKU KUUSI
on ylilääkäri Infektiotautien
torjunta ja rokotukset
-yksikössä Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksella.
Tartuntatautilain tavoitteena on torjua
tarttuvia tauteja ja estää niiden
leviäminen. Suurimmat muutokset
aiempaan lakiin verrattuna koskevat
hoitoon liittyvien infektioiden
seurantaa ja torjuntaa sekä kunnan tai sairaanhoitopiirin
tartuntataudeista vastaavan
lääkärin oikeutta tehdä itsenäisesti päätöksiä.
Lisäksi on laajennettu säädöksiä, jotka koskevat
hoitohenkilökunnan rokotuksia, infektioiden
seurantajärjestelmiä ja tiedonsaantimahdollisuuksia
epidemiaa selvitettäessä.
Tartuntatautien torjuntaan osallistuvien
organisaatioiden toimivalta ja velvoitteet eivät
muuttuneet merkittävästi uudessa tartuntatautilaissa,
mutta niiden välistä työnjakoa
on pyritty selkeyttämään. Aluehallintovirastoissa
on uuden lain mukaan oltava virkasuhteinen
tartuntataudeista vastaava lääkäri.
Sairaanhoitopiirin ja kunnan tartuntataudeista
vastaavalla lääkärillä on uuden lain mukaan
oikeus itsenäisesti päättää myös henkilön
asettamisesta karanteeniin tai eristämisestä,
ja tehdä nämä päätökset itsenäisesti
myös henkilön tahdosta riippumatta. Aiemmin
nämä päätökset piti alistaa kunnan tartuntataudeista
vastaavan toimielimen päätettäväksi.
Kunnan tartuntataudeista vastaavan lääkärin
tehtävänä on myös selvittää paikallisia
epidemioita ja tehdä tartunnan jäljitystä.
Sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava
lääkäri ohjaa sairaanhoitopiirin alueella
epidemioiden selvittämistä ja tartunnan jäljitystä
sekä toteuttaa laajalle levinneen epidemian
selvitystä yhteistyössä kuntien kanssa.
Jos epidemia on levinnyt usean sairaanhoitopiirin
alueelle, tauti on erityisen vakava
tai epidemiaselvitys on muuten valtakunnallisesti
merkittävä, Terveyden ja hyvinvoinnin
laitos (THL) ohjaa ja tukee tartunnan jäljitystä
sekä epidemian selvitystä.
Luokittelun muutoksia ja lisää
velvoitteita ilmoituskäytäntöön
Tartuntatautien luokittelun nimikkeistöä on
muutettu siten, että ryhmänimike ”ilmoitettava
tartuntatauti” on korvattu kuvaavammalla
nimikkeellä ”valvottava tartuntatauti”.
Tartuntatauti luokitellaan yleisvaaralliseksi,
jos sen tarttuvuus on suuri, tauti on vaarallinen
ja taudin leviäminen voidaan estää
tautiin sairastuneeseen tai altistuneeseen
kohdistuvilla toimenpiteillä. Tartuntatauti
on valvottava, jos taudin esiintymisen
seuranta edellyttää lääkärin antamia tietoja
tai erikseen kerättäviä lisätietoja, taudin
leviämisen ehkäiseminen edellyttää erityisiä
toimia taudin toteamiseksi tehtävän tutkimuksen
ja hoidon toteutumisen varmistamiseksi,
tai kyseessä on kansallisella rokotusohjelmalla
ehkäistävä tauti. Tuhkarokko
luokitellaan uudessa laissa yleisvaaralliseksi
tartuntataudiksi samoin kuin hepatiitti
E, joka aiemmin ei ollut lääkärin ilmoitettava
tauti. Muita uusia lääkärin ilmoitettavia
tauteja ovat tetanus ja Creutzfeldt-
Jakobin tauti.
Pääsääntöisesti lääkärin ja hammaslääkärin
tulee tehdä ilmoitus yleisvaarallisista ja
valvottavista tartuntataudeista. Osassa valvottavia
tartuntatauteja lääkäri on kuitenkin
vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta. Tällaisia
tauteja ovat mm. hinkuyskä, rotavirusinfektio
ja hemofiluksen tai pneumokokin aiheuttama
vaikea yleisinfektio tai aivokalvontulehdus.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ylläpitää
lääkärin ja laboratorion ilmoituksiin perustuvaa
tartuntatautirekisteriä. Sekä lääkärin
että laboratorion tartuntatauti-ilmoitukset
tehdään pääosin sähköisesti, ja tiedot yhdistetään
tapaukseksi mm. henkilötunnuksen
avulla. Lääkärin tartuntatauti-ilmoitus on
tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa tapauksen
toteamisesta, ja laboratorion ilmoitus
viimeistään kolmen vuorokauden kuluessa
löydöksen varmistumisesta.
Hoitavan lääkärin kannalta tärkeä velvoite
on uuden lain 20 §:ssä, jonka mukaan lääkäri,
joka toteaa yleisvaarallisen tai valvottavan
tartuntataudin, on ensisijaisesti vastuussa
sairastuneen potilaan ja mahdollisesti muiden
tartunnan saaneiden tutkimisesta ja hoidosta.
Jos hän ei tse voi tätä tehdä, hänen on
siirrettävä tehtävä kunnan tai sairaanhoitopiirin
tartuntataudeista vastaavalle lääkärille
ja annettava tälle hoidon kannalta välttämättömät
tiedot. Hoitovastuun siirrosta tehdään
merkintä potilaskertomukseen. Edelleen 21
§:ssä velvoitetaan lääkäri ilmoittamaan kunnan
tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista
vastaavalle lääkärille, jos hän saa tietää
KUVA: SHUTTERSTOCK
/www.fi
/fi
/fi